Maanantaina saavuttiin sodankylän jääkäriprikaatiin ja asettauduttiin kassulle asumaan. Kaikki maajoukkueet asustaa täällä kassulla keskenään. Meidänkin vastapäisessä tuvassa on sattumoisin saksan naisten maajoukkehiihtäjiä ja ampumahiihtäjiä ja Fourcadin veljeksetkin on bongannut syömässä samoja muonituskeskuksen pöperöitä.
Tiistaina oli vapaat harjoitukset kommattivaaralla. Testailtiin vähän suksia, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Mulla onneksi on tuo fischerin luottopari, joten eipähän ole valinnan vaikeutta... Ajateltiin, että mallisuunnistuksessa ois saanu pienen radan tehtyä ja eräänlainen karsintakisa minun ja juhon välillä tehtyä, mutta oli sen verran niukasti maastoa tarjolla, joten päädyttiin ratkasemaan kolikolla kumpi kisaa. Tällä kertaa onnetar oli meikäläisen puolella ja pääsin keskiviikon starttiin.
 |
| Joillakin oli suksia mitä testailla |
 |
| Mallisuunnistusta |
Illasta ohjelmassa oli vielä viralliset avajaiset ja avajaismarssi sodankylän keskusraitilla. Kaikilla maajoukkueilla oli omat sotilasedustusasunsa päällä. Saattoi libanonin alppihiihtotähdillä olla hieman vilu omissa kesäasuissaan. Avajaisissa kaikki joukkueet pääsivät yhteiskuvaan itse joulupukin kanssa ja ainakin kiinalaiset räpsivät kuvia innoissaan. Kuulemma järjestäjät oli maanantaina joutunu koko päivän kuskaamaan erästä kiinan keisaria ympäri lappia kun hän oli halunnut nähdä joulupukin ja saariselän jne.
Keskiviikko - kisapäivä. Aamulla poikkeuksellisesti ei ollut mikään kiire nousta ylös, sillä startti oli vasta iltapäivällä. Pieni aamuhölkkä ja aamupalaa naamaan. Ja melkeen heti perään jo lonaalle. Valmistauduin kisaan tutkailemalla viiden vuoden takaisten Lapin Lumirastien karttoja ja kauhistelin samalla raadan pituutta 14,1km ja noususummaa 320m. Bussi vei meidät suoraan karanteenialueelle ja eipä siellä osannut oikein muuta kuin odotella ja hermoilla kun ei ihan selkärangasta tule nämä hisukisoihin valmistautumisrituaalit.
Lähdin matkaan numerolla 8. Ekan nousun tykitin wassua ylös kun niin oli muutkin tehny. Sitten mutkan taakse ja sai vähä hengähtää... Ekat välit meni hyvin. Kun näin 2-3 välin järkytyin. Ensin reitinvalinta vasen-oikea ja sitten 3km luukutsuta 120m kommatin päälle. Itsehän kipusin laskettelurinnettä pitkin. Alaspäin mentiinkin vuorostaan pikku-uria ja ihan oman turvallisuuden nimissä hiljensin vauhtia pyllähtämällä maahan ja käsillä sillä auraamalla ei suksia saanut tarpeeksi jarruttavaan kulmaan.
Kun kivuttiin toistamiseen puolivälistä kommatin päälle olin aivan puhki. Siinä samalla ehdin ajatella että miksi ihmeessä minä hisutan. No onneksi mäki muuttui pian myötäleeksi ja hurjasteltiin laskettelurinteen vieressä latubaanaa pari kilometriä alaspäin. Tultiin yleisörastille ja kartanvaihtoon. Helpotuin kun näin että loppulenkki oli paaaaaljon lyhkäsempi kuin alkulenkki. Loppua kohti rata muuttui teknisemmäksi. En tehnyt juuri virheitä. Sain aivan käsittämättömän paljon lisäenergiaa ja kiksejä kun huomasin koko ajan saavuttavani numerolla 2 lähtenyttä Kazakstanin hisuihmettä. Spurttasin ja pyyhkäisin ohi. Ei kauaa mennyt kun hymy jo hyytyi sillä edessä oli radan viimeinen nousu, kommatin kilpa vitosen raastavin ylämäki 50m. Muistan miten 5 vuotta sitten H16 sarjassa samassa tilanteessa otin sukset pois jalasta ja juoksin (lue: kävelin) mäen ylös, mutta nyt päätin iskeä tekniikan aikoja sitten jo hajottua Johaugimaisella tahdilla koko mäen ylös. Loppuun vielä pari rastia ja maali!
 |
| Lähtökiihytys |
 |
| Kohta pääsee katseilta suojaan... |
Huhhuijaa mikä kisa! No olihan se kyllä siistiä. Ja onneksi tämä herkku ei tähän lopu sillä viikonlopun aikana vielä 50km ja 820 nousumetriä hisustelua samoissa maastoissa.
Suomella oli juhlapäivä sillä Linnainmaan Tero otti henkilökohtaista mm-pronssia ja joukkuekisasta yhdessä Teemu Tauriaisen kanssa samoin. Itse olen tyytyväinen kisaan. Ero kärkeen on karmaiseva mutta kovathan onkin kovia.
Eilen illalla oli vielä palkintojen jaot kaikista päivän lajeista ja sen päätteeksi päätimme pyörähtää vielä sotkun kautta unten maille...
Tänään aamusta kävimme seuraamassa miesten ampumahiihtoa. Paikalla oli kymmenkunta maailmanhuippua. Voiton nappasi oma ampumahiihtoidolini Martin Fourcade ammuttuaan nollat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti