Tour de Benelux 1.- 9.4.

Ohessa matkakertomus TourdeBeneluxeksi nimeämältäni 9 päivän pyöräretkeltä Belgiaan ja Hollantiin. Varoitan jo heti alussa että luvassa on melkoista valokuvatykitystä, mutta niinhän se on, että kuvat kertoo paremmin kuin meikäläisen sanat...

Matka alkoi perjantaina 1.4. kun hyppäsin ensimmäiseen aamujunaan Paderbornista kohti Hollanin rajaa. Etukäteen en ollut kovin tarkasti lyönyt lukkoon suunnitelmiani, kuin että rajalta alan polkemaan ja ainakin Bryssel, Brygge ja Amsterdam on nähtävä. Ensimmäisten kolmen yön majapaikan olin varannut ennakkoon, loput varaisin matkan edetessä sääennustusten ja suunnitelmien tarkentuessa. Otin mukaan vain repullisen tarkasti optimoitua tavaraa.

Day 1 Aachen-Maastricht-Hasselt 88km/560m

Näillä varusteilla pitäisi pärjätä.

Hyppäsin pyörän selkään Aachenin rajakaupungista. Kovin suuria rajamuodollisuuksia ei tarvinnut noudattaa. Enneminkin piti vain silmä tarkkana yrittää bongata pensaikon takaa rajasta ilmoittava kyltti ettei nyt ihan huomaamatta pääse maa vaihtumaan renkaiden alla. Myöhemmin iltapäivällä niin pääsi kuitenkin käymään kun Hollanti vaihtui vielä Belgiaksi enkä huomannut pienen pientäkään merkkiä siitä. Olisin odottanut, että reilu viikko aikaisemmin tapahtuneella Brysselin terrori-iskulla olisi ollut jotain vaikutusta rajavalvontaan, mutta näköjään ei.              

Mukavinta oli huomata heti Hollannin puolella pyöräilijöiden kasvanut määrä liikenteessä. Yritin aina mahdollisuuksien mukaan liittyä johonkin seuraan ja vaihtaa siinä muutaman sanan ennen kuin tiet taas erkanivat. Eräskin kisakireä papparainen paljastui yli 70-vuotiaaksi enkä meinannut perässä pysyä kun hän paikallistuntemuksensa turvin losotti reippaasti yli kuuttakymppiä mutkaisessa ja kapeassa alamäessä.

Päivän ykköskohde oli yhteiskuntaopinkirjastakin tuttu EU:n "synnyinkaupunki" Maastricht. Ei kovin kummoinen kaupunki. Ruokaakaan en meinannut saada millään kun Mcdonaldsin täti ei hyväksynyt Visa Electronia maksuvälineeksi. Onneksi pankkiautomaatti löytyi läheltä ja päivän energiantarve oli tällä erää pelastettu.

Illaksi vielä Hollantilaisittain "suuren mäen" kautta Hasseltiin yöksi. Päivän saldo 88km/560nousumetriä.

Maastricht.

Näköalatasanne suuren soranottopaikan reunalla.

Day 2. Hasselt-Leuven-Bryssel. 92km/590m.

Belgialaista mukulakivitietä

Toisen päivän tarkoituksena oli selvitä illaksi Brysseliin. Yritin koko reissun ajan välttää ajamasta isojen teiden reunustoja. Belgiassa kuitenkaan pikkutiet eivät olleet kovin pyöräilijäystävällisiä, sillä suurin osa teistä oli rakennettu betonielementeistä ja 10m välein sijaitsi railo. Toisinaan pieni, toisinaan ei niin pieni. Takaa tulevat autotkin kuuli kaukaa kun railoista lähti sen verran iso ääni. Toisinaan taas tie saattoi muuttua aivan yhtäkkiä mukulakivipäällysteiseksi mikä ei ollut ollenkaan miellyttävää varsinkaan alamäessä. Päivän aikana alkoi myös selkä vihoitella repun takia, sillä jos normaalistikin selkä menee jumiin kauden alussa maantiepyöräilessä, niin voin sanoa että n.8kg reppu ei ainakaan sitä asiaa helpottanut.

Välipalataukoa vietin erittäin idyllisessä Leuvenin kaupungissa kivenheiton päässä Brysselistä. Leuvenissä sain myös reissun ensimmäiset, mutta en todellakaan reissun viimeiset, kosketukset kanaviin ja tunnelmallisiin vanhoihin kaupunkeihin.

Leuvenin ykkösnähtävyys, kaupungintalo.

Vanhaa kaupunkia

Brysseliin saavuin vähän varuillaan, mutta ehkä muutamaa ylimääräistä sotilasta ja keskutassa sijainnutta muistoaluetta lukuunottamatta mikään muu ei vihjannut hiljattaiseen terrori-iskuun. Toisaalta kyllä itseäni vähän kuumotti kun kiertelin EU-kortteleita musta, melko neliskanttisen muotoinen täysi reppu selässä ja pysähtelin tuon tuosta kuvailemaan ja ihmettelemään jos jotakin. Salaa seurailin aurinkolasien takaa, miten herkeämättä asemiesten katse seurasi minua. Onneksi olin sentään muistanut ajaa parran aamulla...

Brysselin riemukaari toivotti tervetulleeksi

EU:n komission päärakennus

Hostellille saavuttuani vaihdoin pyöräilykengät lenkkareihin ja lähdin tutustumaan kaupunkiin. Paljonhan kaikenlaista nähtävää oli, mutta kaupunki ei vain oikein iskenyt minuun. Joka paikassa liikaa ihmisiä, taukoamaton melu, ranskalainen "laiskamainen" elämäntyyli... 

Brysselin kuuluisin nähtävyys, puolimetristä pissaavaa poikapatsasta kuvaavat ahnaat japanilaisturistit.

Kunkunlinna.

Keskustan iltavalaistusta.

Terrori-iskun muistoalue.

Day 3. Bryssel-Oudenaarde-Gent. 113km/680m.

Sunnuntai 3.4. oli ehkä yksi reissun odotetuimmista päivistä. Tässä viime vuosina kun on "joutunut" oleilemaan fanaattisten pyöräilyfanien ympäröimänä aina maajoukkueleireillä niin väkisinkin on oppinut jotain maantiepyöräkisoista. Niinpä halusin ottaa selvää maantiepyöräilyn pyhimmästä olemuksesta. Ja mikä olisikaan parempi paikka siihen kuin 100. kerran järjestettävän, juhlavuottaan viettävän 255km pitkän Flanderin ympäriajon seuraaminen kisan suosituimmalla yleisöalueella Oude Kwaremontissa! Kerrottakoon tässä vielä tietämättömille se, että Flanderin ympäriajo on yksi niin sanotuista pyöräilyn "monumenteista", eli arvostetuimmista yksipäiväisistä pyöräilykisoista. Jos siis hiihdon mekkana voidaan pitää Holmenkollenia niin kyllä vastaava pyöräilyssä löytyy Flanderista.

Flanderin vaakuna ja kisan tunnus.

Lähdin aamulla ajoissa liikkeelle Brysselistä, jotta ehdin pelipaikoille hyvissä ajoin. Sää suosi kyllä pyöräilyhullua Belgian kansaa. Kisa oli startannut aamupäivästä Bruggesta, mutta ihmiset olivat kerääntyneet joka puolella reitin varteen viettämään laatuaikaa perheen tai kaveriporukan kesken, grillin antimia nauttien ja olutta hörppien. Oli hauskaa pyöräillä hissukseen n. 10km matka kisareittiä pitkin n. 40min ennen kuin kisan kärki ajoi siitä. En tiedä johtuiko Suomi-paidasta, vaiko muuten vain niin nääntyneestä olemuksestani, mutta reitin varrelle kokoontuneet ihmismassat huutelivat Finland-huutoja, aplodeerasivat ja kannustivat vähän väliä tällaista reppua kantavaa sunnuntaiajelijaa.

Legendaarinen Lebergin nousu huiputettu.

Oude Kwaremontin yleisöalueella oli aivan huikea tunnelma! Miehet nousivat mäen kolmesti, ja naiset kerran. Jokaisella kerralla kansa oli suorastaan hurmostilassa. Koska itse baana on hyvin kapea, ajavat ryhmän reunimmaiset pyöräilijät aivan kosketusetäisyydellä katsojista. Osa katsojista lyö selästä vähän lisää vauhtia, osa taas vain huutaa niin lujaa että sylki pärskyy ajajien naamoille. On se varmaan itse kilpailijoillekin mahtavaa kun kannustusta tulee lähes jokaisella kisan kilometrillä. Viimeisen kerran kilpailijat ohittivat paikan vain parikymmentä kilometriä ennen maalia, joten nasta oli takuulla laudassa ja hapot löi taatusti korviin saakka.

Vaikka kyseessä oli n. 16 asteen jyrkkyinen ylämäen kohta niin se on vain muutaman sekunnin ohivilaus, mitä kustakin pyöräilijästä näkyy. Aina kun ryhmä oli ohittanut mäen, siirtyi kansa seuraamaan kisaa suurilta screeneiltä saksalaisen bassokoneen jauhaessa taustalla. Sitä päivää odotellessa kun Suomessa kestävyysurheilutapahtumassa päästään vastaavaan tunnelmaan. 

Lopuksi ajelin vielä kisareittiä pitkin kisan viimeiset 10km aina maalivaatteelle saakka vain noin puoli tuntia kisan päättymisen jälkeen. Hieno kokemus oli! Siitä jatkoin vielä Gentiin yöksi.

Mäet ovat yleensä mukulakiveä. Yleisömeri jännittää kärkeä.

Peloton.

Maali!

Neliöt tehokkaassa käytössä.

4. päivä. Maanantai. Gent-Brugge 45km/75m

Yöllä oli satanut ja aamukin oli vielä synkeä, joten kiertelin aamupäivän Gentissä ja hain sateen suojaa kirkoista ja muista nähtävyyksistä. Kaupungin keskusta oli kuin suoraan keskiajalta. Pystyi hyvin kuvittelemaan millaista elämä on ollut 700v sitten.

Todelliset tasamaaetapit alkoivat tästä päivästä. Nousua kertyi ainoastaan silloista. Monet pyöräreitit kulkivat kanaalien reunoilla, jossa pääsi kisailemaan proomujen ja muiden laivojen kanssa.

Gentin keskiaikainen keskusta

Sadetta suojassa kirkossa istuskellen.

Harvemmin sitä ajaa kilpaa proomujen kanssa.

Päivän odotettu kohde. Brugge. Ehkä koko reissun hienoin kaupunki. Vanha, suojeltu keskusta-alue on todella laaja, ja täynnä kanavia. Kaupunki on yksi Belgian suosituimmista turistirysistä ja sen kyllä huomasi, kuten myös kaupungin lukuisat suklaapuodit. Meni minne tahansa, aina näkyi suklaata. Maitosuklaata, valkosuklaata, pähkinäsuklaata, tryffeleitä, suklaaeläimiä, suklaaputouksia, suklaateoksia ja tietenkin myös suklaamaistiasia. Siinäpä todellakin kaupunki meikäläisen makuun...

Jottei päivä mennyt ihan suklaansyönniksi niin kävin juoksemassa vielä 5km kovemman mk-reenin kaupunkia kiertävässä puistossa.

Brugge.

Välipalatuokio.

Belfort-torni.

SUKLAATA!

Day 5. Brugge-Rotterdam 160km/225m

5. päivä Tiistai. Päivä oli ajomatkallisesti koko reissun pisin. Päivän teemana olivat merellisyys ja Hollantilaisten valtavat patorakennelmat ja tekosaaret. Edellisen päivän teema, tasaisuus jatkui menetyksekkäästi ja nousua kertyikin huikeat 1,4m/km. Ensimmäinen vesistön ylitys tapahtui lautalla, sillä läheinen tunneli oli vain ajoneuvoille.

Aamu ja tyyni keli.

Lauttamatka.

Valtava 5km pitkä meripato.

Eli jos lähtee tuohon suuntaan niin pääsee kaikkialle vai?

Mereltä päin tuulee aina.

Pyörille pyhitetty kaistaleet tien reunoissa.

Tähän väliin on pakko hehkuttaa miten uskomattoman hieno maa Hollanti on pyöräilijöille. Ja tällä tarkoitan ihan kaikentasoisia pyöräilijöitä niin työmatkapyöräilijöistä ammattilaisiin. Koko yhteiskunnan infrastruktuuri on rakennettu pyöräilijöiden ehdoilla! Pyöräilijöillä on lähes joka tilanteessa etuajo-oikeus autoilijoihin nähden ja autoilijat todellakin huomioivat pyöräilijät. Ei puhettakaan siitä että, autoilija kärkkyisi aivan puskuri takarenkaassa kiinni ja heristäisi keskisormea ohittaessa niin kuin Suomessa. Useimmiten pyöräilijöille on rakennettu aivan omat kulkuväylät autojen ja jalankulkijoiden väliin. Pyöräväylät ovat lisäksi aivan priima kunnossa. Oikein etsimällä sai etsiä kulunutta asfalttia tai edes muutaman senttimetrin korotuksia/rotvalleja kaupungeissa. Takamus kiittää tästä. Lisäksi jalankulkijat kunnioittavat pyöräteitä, eivätkä he törttöile arvaamattomasti edessä. Joten en ihmettele yhtään miksi Hollannissa suurin osa kansasta pyöräilee hyötyliikuntana. 

Muutaman kerran kun menin sekaisin opasteista (joita oli lähes joka risteyksessä suunnattomasti) ja huomasin, että jouduin ajoradan reunaan pyöräilemään niin alkoi oikein hävettämään se. Autoilijatkin huomauttivat kyllä hetimmiten valoja vilkauttamalla siitä, että nyt en ole ihan oikeassa paikassa. Pistetään hölmön suomituristin piikkiin se...

Ihan uskomatonta baanaa!

Kaupungeissa pienemmilläkin kaduilla selkeästi määritelty punaisella pyöräilijän paikka.

Jopa muutamissa liikenneympyröissä oli aivan omat etuajo-oikeudelliset kaistat pyörille!

Tästä on menty joskus lujaa.

Illaksi saavuin 1,5 milj. asukkaan Rotterdamiin.

Rotterdamin tunnetuin nähtävyys, Erasmus-silta.

Day 6. Keskiviikko. Rotterdam-Haag 27km/67m. 

Lyhyt siirtymäpäivä. Lähes koko päivän satoi vettä ja tuuli kovasti. Vaatteet kastuivat kyllä heti kun meni ulos. Rotterdam oli viihtyisä paikka ja huokui suuren kaupungin tuntua. Haagista puolestaan huomasi, että kyseessä on hallintokaupunki. Paljon tylsiä virastotaloja ja kortteleita.

Illan majapaikka sijaitsi lähellä merta ja sateen väistyttä kutsui iltalenkki merenrannalla.

Haagin tornitaloja.

Pohjanmeri.

Day 7. Haag-Leiden-Amsterdam 71km/110m

7. päivä Torstai. Päivän agendana selviytyä illaksi Amsterdamiin. Tämä siirtymäpätkä oli juuri sellaista  stereotyyppistä Hollantilaista maalaisidylliä, mitä olin maasta kuvitellutkin. Tilkkutäkkimäisiä peltoja silmänkantamattomiin, tuulimyllyjä, kanavia ja sulkuja jokapuolella, taloja vedenpinnan tason alapuolella kanavien vieressä jne. On se huvittava vain katsoa kun jossain kaukana aakeenlaakeen keskellä parimetriä peltojen tason yläpuolella vaan laiva seilaa menemään.

Hollantilaista maalaisidylliä parhaimmillaan.

Päivän lounastauon vietin Leidenissä. Kaupunki jatkoi viihtyisien kaupunkien sarjaa, mutta jotenkin kanavat ja värikkäät talot olivat jo kokeneet inflaation.

Illaksi saavuin Amsterdamiin ja on varmaan turha enää tässä vaiheessa mainita, miten helppoa Hollanin pääkaupunkiin oli saapua pyöräillen.

Hmm.. Jotain tuttua tässä Amsterdamin Olympiastadionin edustalla tervehtivän patsaan morjenstuksessa kyllä on... 

Day 8. Perjantai. Amsterdam. 0km. 

Tarkoitus oli juosta pitkän lenkin päivä Damissa kierrellen, mutta aamulla kurkussa tuntui oudolta, joten päätin ottaa rennommin ja vain kävellä. Jotain maagista Amsterdamin atmosfäärissä vain on verrattuna muihin reissuni kaupunkeihin. Vaikka kadut olivat aivan täynnä ihmisiä niin kenelläkään ei tuntunut olevan minnekään kiire vaan kulkijat sädehtivät kilpaa auringon kanssa. Epämiellyttävää autojen meluakaan ei käytännössä kuulunut. Vähän harmittaa, kun piti jättää pitkä juoksulenkki väliin, sillä aika olisi varmasti mennyt hetkessä ihmetellessä jokapuolelle ulottuvia kanavia ja monenkirjavia taloja.

Amsterdamin tunnetuin nähtävyys, kanavat.

Ja tätähän se koko kaupunki on

Yksi asia johon kiinnitin huomiota. Pyörien mieletön lukumäärä. Joka paikassa missä vain oli kaiteita, tolppia tai pyörätelineitä, niin oli myös pyörä vahvasti lukittuna siihen. Ja kaduilla liikkui niin paljon pyöriä että autoilla oli käytännössä mahdotonta liikkua kaupungissa. Jopa meikäläisen mittapuulla kaupungissa vallitsi pyöräilijöiden kaaos, sillä pyöriä vain puikkelehti joka välistä, eikä etuajo-oikeuksista ja väistämisvelvollisuuksista pyöräilijöiden kesken näyttänyt vallitsevan mitään yleistä käytäntöä. Veikkaisin, että synnynnäisissä Amsterdamilaisissa pyöräilijöissä voisi olla kovasti potentiaalia pysuun viestialottajiksi...

Vain yksi lukuisista kaupungin täpötäysistä pyöräparkeista.

Silta.

Illan koittaessa kurkkukipu alkoi voimistumaan ja yön aikana kehiin astui myös kuumetta. Lauantaina aamulla päätin että parempi suunnata ensimmäisellä junalla kohti Saksaa ja Paderbornia. Luultavasti torstain sadepäivä ja kylmä tuuli altistivat sairaudelle. Myöskin lukuisat yöpymiset hostelleissa samassa huoneessa monien muiden kanssa on voinut edistää sairastumista, vaikka kuinka yritin huolehtia käsihygieniasta. Jos jotain hyvää yrittää hakea niin onneksi sairaus iski vasta aivan reissun lopussa. 

Yhteenveto:

9 päivää, vajaa 600 pyöräilykilometriä, lukuisia upeita kaupunkeja, Flanderin ympäriajon hurmos, tasamaata ja kanavia. Reissu oli todella antoisa. Reenillisesti sain kerättyä kevään kevyitä ajokilometrejä. Parin eka päivän jälkeen olin jo niin tottunut reppuunkin, että aivan kuin se olisi kasvanut kiinni selkään. Belgia ja Hollanti ovat niin tiheään asuttuja maita, että kylästä seuraavaan on vain muutama polkaisu. Pyörän selästä katsottuna maat näyttäytyvät varmasti täysin erilaisina kuin autolla ajettaessa. Pyöräillessä voi kuulla äänet, tuntea tuulen, haistaa maatalouden (kyllä, kaikkialla lensi lantaa pelloille) ja nähdä asioita yksityiskohtaisemmin. Omalta kohdaltani voin suositella ehdottomasti molempia maita ajettaviksi, mutta kyllä Hollanti silti vain peittoaa Belgian jokaisella osa-alueella. Ei sitä voi enempää kuvailla, jokaisen on itse koettava se pyörän selästä millainen pyöräilijän paratiisi Hollanti on. Mutta mäkimiesten ei sinne turhaan kannata vaivautua.