Takaisin Suomessa ja suupielet suklaassa!

On taas vierähtänyt reenitunti jos toinenkin viime tekstistä. Mallorcan lämpö vaihtui sunnuntaina Suomen viileähköön ilmastoon, hotellihuone vaihtui Porin prikaatin pölyiseen tupaan, pyöräilykengät vaihtui nastareihin ja mitä näitä nyt on... Alkuviikko onkin sit palauteltu suunnistusajattelua talvilomalta takaisin mieleen ja yllättävän onnistuneesti. Vaikka eka mettälenkillä otinkin melko useasti tuntumaa turpeeseen niin pummeja (ainakaan kovin isoja) ei oo juuri tullut.

Tiistaina aamupäivästä käyttin 4*1km sprinttivetoja Säkylän keskustassa. Olin yhtä innoissani kuin lehmät kesälaitumille päästessään kun sai vähän irrotella ja tykitellä. Iltapäivästä suunnistettiin prikaatin lähimaastoissa. Enpähän ole aikasemmin suunnistellu peekoolla alle 5min/km vauhtia. Sen verran nopeeta kangasta, jonka vähäisen aluskasvillisuuden varusmiehet on leireillänsä suurin osin tampannut vielä kokonaan pois hidastamasta.

Muistaakseni vedin ilman kompassia... ;) 7. rastilla oli kaivettu tuhat ja sata poteroa ja rastikuoppa oli oikeasti harjanteen päällä.

Mallorcalla tuli siis hyvä parin viikon setti vaikka 3 päivää menikin sängynpohjalla maatessa mahataudin takia. 14 päivää ja 48 tuntia. Pyöräilyä 1020km, juoksua 50km. Alla näkyy "tehopiirakka". Aika paljo sitä kuuluisaa "mättöä" tuli mätettyä. Näin ensimmäiseksi pyöräilyleiriksi mielestäni onnistunut paketti. Ensimmäisellä viikolla yritin ottaa ylikevyesti ettei vaan mee paikat kipeeksi ja väsy heti alkuunsa. Loppuleiristä sit annoin palaa täysillä. Ehkä kehittävin reeni oli ensimmäisen viikon 5h kiihtyvävauhtinen pyöräily. Siinä sai oikeesti puristaa kun mentiin tasamaalla eikä palauttavia laskuja juuri ollut vaan koko ajan piti polkea kovalla kadenssilla. Sen sijaan unohtumattomin reeni oli vikana päivänä Ruskan ja Marjan kanssa tehty ultimatepyöräilyvaellus vuoristossa. Pyöräiltiin 2h Valldemossan kylään. Käytiin vallottamassa yksi 870m korkea vuorenhuippu huippusäässä. Polku näytti kuin muinaisen antiikin kreikan kärrypolulta. Huipulla syötiin kermamunkit. Loppuun vielä 20km alamäkeen 40km/h keskinopeudella Palman keskustaan suklaakakulle. Pakko hehkuttaa sitä suklaakakkua sen verran että jopa minunlaiseni suklaan suurkuluttaja antaisi tuolle kakulle 9,5/10 pistettä. Maku oli täyteläisen suklainen. Ei liian kuivaa kakkumaista vaan suussasulavan pehmeää ja suklaata oli ainakin 5 eri olomuodossa. Lisäksi kakun sisällä oli pähkinälastuja tuomassa hieman helpotusta ylisuklaiseen jälkimakuun.

Huomaa suklaakakun kerroksellinen rakenne

PK = 84%

Tuostakin 700m merenpinnalle

Eksynyt suunnistaja

Huipulla tuulee

Huomenna startataan nuorten MM-näyttösprinttiin (joku mehiläissprintti) Raisiossa. Ilmottautuneita on 80 ja A-finaaliin pääsee vaan 20 nopeinta. Taitaa mennä mulla siis hölköttelyn puolelle ja kauden ensimmäisten rankipisteiden kalasteluun. Lauantaina sit vuorossa Karhurastit ja toivottavasti menokin muuttuu sit paremmaksi kun metän puolelle pääsee.

No joo, söin viel tämmösen alkupalaksi ennen suklaakakkua...

Sa Calobra

11/14 päivää. Nettiyhteysongelmien takia ei ole uutta tekstinpätkää tänne ilmestynyt ennen kuin nyt. Seuraava tarina kertoo viime viikon torstain ”seikkailusta”

Torstaina vuorossa oli pitkän peekoon päivä. Siispä lähdimme Saulin kanssa valloittamaan kuuluisaa Sa Calobran nousua. n.10km pelkkää ylämäkeä, noususumma 682m. Sa Calobra on hyvin pieni kylä meren rannalla vuoriston takana ja sen saavuttaakseen pitää mennen tullen ylittää vuoristo.

Ensimmäiset pari tuntia (45km) poljettiin tasamaata vuoriston reunalle. Ennen ensimmäistä penkkaa etsittiin Selvan pikkukylästä kuppila ja puraistiin patongit. Reilun puolen tunnin jälkeen jatkettiin matkaa.

Pahan onnen patongit?

Ensimmäinen nousu vuorille (n.500m) meni maisemia ihaillen. Koko ajan muuttu vaan hienommaksi. Sykkeetkin näytti pysyvän hyvin ala peekoolla. Myös muita pyöräilijöitä näytti olevan enemmän kuin missään aikaisemmin.

Tuossa ois kartantekijälle puuhaa

Ekan penkan jälkeen (55km) pysähdyimme viimeiselle huoltoasemalle ennen Sa Calobraa tankkaamaan vesivarannot. Paikka oli ihan tupaten täynnä pyöräilijöistä. Matka jatkui loivasti nousten ja laskien, kunnes tultiin Sa Calobran risteykseen. Risteyksestä oli 12km kylään ja samaa reittiä olisi tultava myös takaisin. Tien nousi vielä 200m ennen kuin alkoi pitkä lasku ja hurjat serpentiinit. Tie oli melko ruuhkainen ja melkein koko ajan sai olla varuillaan autoista ja busseista ja muista pyöräilijöistä. Alaspäin menikin aikaa semmoinen varttitunti.

Alhaalla merenrannalla (75km) pieni evästauko ja kun hupi oli jo takana päin alkoi työpätkä takaisin ylös.

Oli lämmintä vettä

Sa Calobran speksit

Jotta sykkeet pysyi pk:na pysäheltiin useaan otteeseen ottamaan valokuvia ja vaan ihailemaan maisemia. Alkuun nousu oli loivempaa, mutta lopun serpentiini osuudella keskimäärin 9% luokkaa.

Tuossa ku bussi tulis vastaan

Mihinkä tuo tie oikein vie?

Pakollinen pyörä posetuskuva

Nousu on Mallorcan kuuluisin ja sitä onkin tapana kellottaa. Me ei tällä kertaa taisteltu aikaa vastaan toisin kuin aika monet puuskuttajat, jotka meidät ohitti. Pohja-aika on vissiin jotain 26 minuutin luokkaa, mutta meidän sunnuntai vauhdilla meni tuplaten. Huipulla vielä ihmeteltiin hetki. Ja sit Solleriin. Välissä viel yks 400m penkka.

Näkymät ylhäältä Sa Calobraan

Tie nousi jonnekin 900m korkeuteen ja sieltä alko 15km alamäki Solleriin. Tuli vähän kylymä kun puol tuntii pelkästään laskeutuu. Sollerissa (110km) oltiin ihan nälissään. Etittiin keskustasta joku ruokapaikka ja tilattiin pizzat. Sit yhtäkkiä alkokin mahassa vähän myllertää. Kaikki mitä olin sinä päivänä suuhuni pistäny ja varmaan enemmänki tuli seuraavan vartin aikana ulos. Pizza ei enää maistunutkaan.

Vielä ois 50km hotellille ja yks iso penkka. Mun maha oli ihan sekasin ja viimesetki energiat ulos oksennettuna. Rahaakaa ei ollu enää paljoo. Onneks sieltä meni juna Palmaan päin niin hyppäsin siihen. Sauli aiko yksin pyöräillä viel takasin. Juna oli ihan täys ja porukkaa oli vaunujen välisillä tasanteillakin niin mä änkesin pyörän kanssa yhelle tasanteelle. Matkan aikanakin viel oksentelin kaiteen yli. Sitten joku espanjalainen konduktööri tulee ja huomaa mun pyörän ja sanoo kait espanjaksi että täällä ei saa kulettaa pyöriä ja että seuraavalla asemalla se heittää mut ulos junasta. Viereiset turistit yrittää turhaan englanniksi selittää sille että oon sairas, mutta sitä ei kiinnosta muu kuin se pyörä.

No seuraavalla asemalla kyselen paikallisilta meneekö sieltä busseja Palmaan. Eräs ystävällinen papparainen ohjaa mut pysäkille. Parin minuutin jälkeen tuleeki jo bussi. Eikun kyytiin vaan.

Vihdoinkin Palmassa. Enää 15km hotellille. Etin 15min oikeeta bussipysäkkiä ja kun oon astumassa lopulta oikeeseen bussiin sisään niin kuljettaja huutaa ja huitoo että ei tänne saa tuua pyöriä. Sit taksi tolpalle. Matka hotellille maksais 17e ja mulla enää 6e. Eikä kuulemma onnistu että hakisin hotellihuoneesta lisää rahaa.

Ei auta muuta kuin pyöräillä. Oon ihan kylmissään, kuumeessa, energiat nollissa... No onneksi selviän hotellille. Viimeset pari tuntia vissiin kuumeessakin olin taistellut. Seuraava yö oliki sit vielä tyhjennysharjotusta...

Ilmeisesti siitä alkulenkin patongista tai Jaakon alkuviikon sairastamasta ruokamyrkytyksestä mullekin sit iski mahapöpö.

Lepäilin perjantaista sunnuntaihin ja maanantaina kävin taas reilun tunnin polkemassa. Jalat tuntu kieltämättä aika tyhjiltä viel.

Tänään keskiviikkona olo on taas ku vanhoina hyvinä päivinä. Takana 130km 5h15min vuoristoajoa. 4*15min voima-ajoa isolla vaihteella ylämäkeen. En tiiä johtuko siitä että muilla rasitusta enemmän ku mulla mut tuntu et kulki tosi hyvin. Vielä kolme auringonpolttavaa päivää ennen kuin Suomi taas kutsuu.

Trek ja Giant ottaa vähän aurinkoo

Buenos tardesta Mallorca part1

3/14 päivää takana. Keli on ollut just sopiva. Reipas +20 aurinkoista aina päivisin mutta yöt ei kuitenkaan oo tukalan kuumia. Nyt se reenaaminen vasta alakaa. Ollaan ekat päivät otettu vasta vähän tuntumaa paikalliseen tiestöön 3-5h lenkeillä. Itselle ainakin on tullut yllätyksenä että täällä on ihan sikana pieniä idyllisiä mutkaisia asfalttipäällysteisiä teitä, joista vain kotisuomessa uneksii. Ja vaikka tie olisikin lähemmäs kolme metriä leveä niin aikas lujaa näin ensikertalaisen mielestä ollaan painettu. Jarrukahvakin on tullut tutuksi kun yllättäen mutkan takana joku espanjalainen mummeli lyllertää tien poskessa tai paikallista ajotapaa harrastavat autoilijat kaahailevat kulmien takaa ja lopuksi sieltä puidaan vielä kovasti nyrkkiä. No onneksi täällä on totuttu pyörilijöihin sillä pyöräilyturismi on Mallorcalla huipussaan tähän aikaan vuodesta.

Joku turisti

Meidän hotelli on melko bueno. Huoneita on varmaan 200 ja meidän lisäksi pyöräilijöitä varmaan joku 50. Ja loput huoneet onkin vallannut oikea vitsaus – espanjalaiset eläkeläiset. Ne herää aamulla aikaisin, valtaa aamupalapöydät, etuilee jonoissa, puhuu käsillään ja hirveä kälätys päällä koko ajan. Illalla kun meidän urheilijoiden tie kävisi jo nukkumaan niin räjähtää oikein kunnolla. Alakerran aulassa alkaa eläkeläisille ohjattua bingoa, lavatanssia ja muuta mukavaa. Ja kun ne kerran vauhtiin pääsee niin bileet jatkuukin sitten yömyöhään!! No muuten tää hotelli on kyllä hyvä. Ruokaa on vaikka minkä sorttista ja jälkkäritkin maistuu.

No tää ei oo hotellin ruokaa vaa iha käytii lenkin päätteeski lounaalla

Nääkymä meijän parvekkeelta

Kolmen päivän saldo: 13h 5min

Sunnuntai: 3h5min pyöräily pk1 85km Letkajenkkaa sekalaisella porukalla. Peesissä pääsee kyllä kevyesti. Tytöillä meinas tehä (jo nyt) vähä tiukkaa...

ilta: kevyt hölkkäily + jutekn. 20Min

Maanantai: pyöräily yht. 4h 45min 124km (pk1 3h, pk2 1h30min, vk 15min)

ilta: iltakäppäily pyöräliikkeeseen ja takas

Tiistai: pyöräily 3h 45min 90km ( pk1 2h, pk2 40min, vk 1h 3min) pk/vk leikittelyä. 3*16-20min penkka rytmikkäästi polkien. Eka vedossa tuntu että hengitys salpaantuu ku lähti vähän liian lujaa mut lopuissa kulki jo paremmin.

Ilta: verr. Juoksu 40min + kuntopiiriä biitsillä 30min

Maanantain reeni oli mulle yhtä taistelua. Mentiin pari tuntia sellasella sapluunalla, että kammen pyöritysnopeus eka 10min 100, sit 60, sit 120 ja sit 10min vapaaseen tahtiin. Eihän se muuten mutta kun mun jalkoja ei vaan oo luotu pyörimään 120 kierrosta minuutissa. Ja voi pakara parkoja ton reenin jälkeen... Käytiin loppuun Salen kaa vielä kahestaan vallottamassa pikku kumpare. Cura 534m. Päällä oli mukava kuppila jossain entisessä vanhassa linnassa, josta avautui upeat maisemat tasamaalle. Alamäkeen sai päästellä serpentiiniä sydämmensä kyllyydestä ja niin kauan se varmaan on hauskaa kunnes kantit ei enää pidä...

Eka päivän maisemia

Reittikartta

Pikku nousu

Näkymä huipulta

 Ai niin ja vielä pienenä loppukevennyksenä pakko kai se on tunnustaa että meikäläiselle kävi pieni morttivirhe... Ekan päivän saldo, palaneet kämmenselät! Olin rasvauksen jälkeen pessy vielä hoksimatta kädet niin kappas kun ne onkin sattumoisin eniten pyöräilyssä esillä niin oli illalla mukava punoistus ja garmin ”rusketus” :D

Suomituristi ulkomailla

Kylmästä lämpimään...

No ei Suomi nyt niin kylmä paikka ole ja eihän Espanjassa mitenkään lämmin ole vai miten se olikaan. Täällä mä kuitenkin kyhjötän Helsinki-Vantaalla hieman (5h) etuajassa kaiken tämän tavaranpaljouden kanssa. Oli oikea urheilusuoritus selvitä Helsingin rautatieasemalta täydessä paikallisbussissa hikoillen, mutta tulipahan päivän voimareenikin tehtyä.

Yhteispainoa n. 45kg

Palataanpa vielä kuluneeseen viikkoon. Reenirintaman puolella oli aika vaisua. Alkuviikon vaan rötväsin makoillen. Keskiviikkona käytiin suunnistamassa 4km keskari Kontinjoen kartalla. Vedin sen vk vauhtia. Paikotellen lunta oli niin iso kinos että ei vaan meinannu päästä mihinkään kun taas toisaalla nastarit nauku keväisellä kankaalla. Huomasi että vielä oli vähän kankeaa tuo metsässä eteneminen. Suurin pummi n.1,5min tuli kun sain Juhon kiinni ja kuvittelin (jostain kumman syystä) että siinäpä hyvä peesi. No eiköhän posautettu 500m matkalla pari sataa metriä sivuun... 

Illalla käväistiin sulassa Koutaniemen avokalliomaastossa 3*n.1,5km rastinottovetoja. Nyt tossu liikkui jo huomattavasti paremmin. Kaksi ensimmäistä vetoa meni hyvin, mutta viimesessä maasto oli niin peittenen että kaartelua ja kiertelyä tuli liikaa.

Päivisin käytiin aina pudottelemassa laikkoja ampumasuunnistuskisoja silmällä pitäen. Välillähän ne putosi ihan mallikkaasti, mutta joskus oli kuin ois haulikolla räiskinyt. Alla malliesimerkki pystyasennosta.

Ole Einar vois ottaa tuosta vähä mallia.

Torstaina aamupäivästä ajettiin Joutenlammen käyräsyherikköön ja vaelleltiin ryhmänä reilu 3h tuolla alla olevalla käyräkartalla. Sai skarpata että jakso koko ajan keskittyä, sillä tuolla kun kerran tipahti kartalta niin ei ihan heti kiinni saanutkaan. 

Ota tuosta nyt selevää

Pohjoisrinteet oli ihan lumessa vielä

Akut ladattuina ja mahottomalla innolla valtaamaan Mallorcan vuorenhuippuja!! Hasta la vista Suomi!!

Äyyyy!!

Jumi on voimaa...

... ja kestojumi on kestovoimaa. Eikös se niin mene? No toivottavasti, sillä nyt kolottaa kyllä kaikkia mahollisia ja mahottomiakin paikkoja. Kiitos kuuluu pysumaajoukkueelle, sillä kolmeen päivään oli ahdettu kaikennäköisiä jumiuttavia reenejä, jotta varmasti jokainen tuskailisi leirin jälkeen wc-pöntöltä noustessa tai portaita kivutessa jne.

Perjantaina iltapäivästä saavuin Vierumäelle. Meihin jokaiseen kiinnitettiin heti Firstbeat-laite kiinni. Se mittaa yötä päivää sydämen sykeväliä ja sen perusteella arvioi ja laskee kehon palautuneisuutta, ylikunnon mahdollisuutta, väsyneisyyttä ja miten paljon keho stressaa päivisin ja miten reeneistä palautuu yön aikana vai palautuuko ollenkaan. No tulokset tulee varmaan alkuviikosta. Saa nähä miten paljon punaista se näyttää sillä to-pe yö meni yöjunassa torkkuen ja leiriväsymys oli jo tullessa kohdillaan.

Perjantaina ajoin mys pyöräergometritestin toistamiseen. Kehitystä (johonkin) suuntaan on ainakin tapahtunut mikä on positiivista. Toivottavasti se suunta vaan on oikea. Jaksoin polkea puoli minuuttia pidempään kuin viimeksi, mutta toisaalta ventilaatio eli hapenotto ei noussut yhtä korkealle. Viimeksi muistan miten jaksoin runtata ihan viimeseen saakka, mutta nyt jaloista vaan loppu jerkku ennen ku pääsin edes kunnolla haukkomaan henkeä. Johtopäätös: Kapasiteettia löytyy syksyä enemmän, mutta jalat on ihan makaroonia...

Illasta vielä luentoa ja kuntopiiriä ja kuulumisten vaihtelua.

Lauantaina kukonlaulun aikaan aamulenkki. Sitten meistä otettiin putkilot verta, jonka jälkeen "herkistäviä" maksimikyykkyjä ja pakaroita. Lisäksi meille luennoitiin mitä saa ja mitä ei saa syödä. Jälkimmäiseltä listalta löytyi monia minullekin tuttuja purtavia...  Puolen päivän jälkeen lähettiin ajamaan reenipaikalle lahteen (30km). Minä, Miska ja Jaakko lähettiin vähä etukäteen jo polkemaan, sillä huhut kerto että "isojen poikien" letka ei paljoa hidastele. Alkuun oli puoliksi korttelia ja puoliksi metsää oleva 30min "kisa". Eiköhän Miska saanu jo heti ykköselle mut minuutilla kiinni kun kartalla näkymätön rakennustyömaa sotki mun hienon reitinvalinnan. Sitten tuntu etten  pääse oikein niskanpäälle suunnistuksen suhteen ennen kuin puolivälissä. 8-9 välillä jäätävä penkka ois pitänyt mennä rasti 11. kautta eikä suoraan vaan taluttaen. Matka tuntu loppuvan kesken sillä en oikein kerennyt päästä vielä vauhtiin, mutta ainakinpahan talven "karstat" tuli nyt pyyhittyä pois.

Lauantain "leirikisa"

Ja tuloksia...

Toinen pysuharjoitus oli maaston jäisyydestä johtuen pk-vauhtinen, jonka jälkeen lähdin "isojen poikien" letkaan takasin Vierumäelle. Aattelin, että kun on myötätuuli niin eiköhän siinä peesissä pysy... No ei se vauhti järkyttävää ollut, mutta mulla ei vaan nuilla reenirenkailla rullaa yhtä hyvin alamäkeen etes peesissä (tai sitten massan puute...) joten sain sykkiä aina alamäkeen ja "palautella" ylämäet. Perille kun päästiin niin olin aivan naatti. Ja Firstbeat varmaan näytti välikuolemaa. Onneksi opiston ruuat palauttaa nopeasti takaisin elävien kirjoihin. Illalla vielä tunnin lihashuolto ja parivenyttelyt, jonka jälkeen tuntu kuin ois ruuvipenkissä käynyt.

On hyvää!

Tänään aamusta oli pitkän peekoon päivä. Taas ajettiin reenipaikalle (20km) järkyttävässä vesisateessa joka pikkuhiljaa muuttu rännäksi ja lumeksi. Olo oli perillä kuin uitetulla koiralla. Sitten vaan 40min pysu reeniä tekemään. Nyt meni suunnistus ja ennakointi jo paremmin. Jalat vaan oli niin jäässä etten päässyt kovin kovaa ja loppumatkasta kädetkin jääty niin ettei pystynyt vaihtamaan vaihteita. Maalissa mun reenit loppu siihen enkä ollut ainut. Autokyydillä äkkiä lämpöseen suihkuun. No lopulta ehkä ihan hyvä kun oli hyvä "tekosyy" jättää lenkki lyhyeen sillä nyt junassa istuessa paikat on niin jumissa että istuessakin saa jo irvistää.

Ens viikko onkin meillä prikaatin urheiluleiri, mutta mä nostan jalat kohti kattoa ja latailen akkuja sillä viikon päästä tähän aikaan meikäläinen makoilee jo espanjan paahtavan auringon alla... Kuten otsikkokin jo kertoo, SUPERKOMPENSAATIOTA odotellessa!!

Lumisilta rasteilta lumettomille...

Kuten otsikkokin jo kertoo nyt on sukset lyöty naulaan (vaikkei ne kovin kauaa käytössä tänä vuonna olleetkaan) ja nastarit/pyöräilykengät kaivettu toden teolla esiin. Viime viikko oli kerrassaan upea! Koko viikon sai nautiskella Lapin lumilla ja hiihdellä kisat mukaanlukien omaan rauhalliseen tahtiin. Lyllerrys suksien kanssa palkittiin lauantaina sm-keskarin 6. sijalla. Piti oikein arkistoista tarkistaa kotona asia ja niinhän se olikin että samalla saalistin koko junnuhisu-urani parhaimman henkilökohtaisen sijoituksen oikein heittämällä (aikasempi oli 9.) Niinköhän sitä pitäisi vielä lajinvalintaa miettiä...

Perjantain sprinttiin lähdin kovat piipussa. Ennakkoon ajattelin että jos joltakin matkalta plaketin otan niin tältä. Juho lähti minuutin perään joten aina vaan lyötiin paineita enemmän. Noh, kaks ekaa väliä meni lentäen, sitten aivan käsittämätön risteyksen ohi hiihto ja puolen minuutin koukku. Enköhän jo alitajuisesti alkanut nähdä Kainuu Prikaatin mustaoranssisen hiihtoasun selkäni takana ja hyvin alkanut sujuva eteneminen muuttui kaaottiseksi joka suuntaan ryntäilyksi. Vasta vitosrastin jälkeen kun tuli pitkä hiihtoväli sain rauhoitettua menoa. Pummia joku 2:20 kylläkin jo plakkarissa, mutta kun juhoa ei vieläkään näkynyt niin ajattelin että enpähän tainnut olla ainoa jolla petti keskittyminen... Lopulta sija 11. Tilanne jo 3-0.

Lauantai ja keskimatka. Rata oli yllättävänkin tekninen mikä vaan sopi mulle. Pummeja ei itse kisassa tullu yhtä pientä haahuilua lukuunottamatta yhtään,mutta jälkikäteen reitinvalinnoilla oon hävinnyt pari minuuttia. Meno ei oo koskaan varmaan hisussa ollut nuin sujuvaa. Suksikin luisti (!) ja aurinkoki paisto eikä tällä kertaa tarvinnu ainakaan kelin takia selitellä. En etes kaatunu kertaakaan. Maaliviivan kun ylitin, tuli sellanen fiilis että oli sijotus mikä tahansa niin enpähän tullut turhan takia kisoihin. Näköjään myös hisussa voi saavuttaa "flow-tilan".

Sunnuntai ja erityisen pitkä matka. Olin päättänyt että viimeiseen junnuhisuuni lähden nautiskelemaan koko rahan edestä ja taistelemaan maaliin pääsystä. Yhteislähtö oli ahdas ja otin ihan rauhassa sen. Alun menin hissukseen naisten pääsarjalaisten perässä sillä turha höntyillä tässä vaiheessa kisaa. Kakkosta sitten pummasinkin oikojen ansiosta pari minuuttia. No selkiä kiinni vaan sitten hiihtelemään. Tasatyöntö oli herkkua ja välilllä oikeesti ihmettelin että nuinko multa sittenkin löytyy käsivarresta jerkkua... 7km takana ja oon radan kauimmassa kolkassa kisakeskuksesta katsottuna. Kiipeän katko-uralla pientä tömpärettä ylöspäin ja vauhdilla mutkan takaa ilmestyykin joku naisten pääsarjalainen No sehän tulee keskellä uraa tietty. Yritän väistää, mutta huonolla menestyksellä. NAPS ja sauva poikki. Kriminaali kurvaa jo uusien uhrien luo mutkan taakse ja minä jään manailemaan paikalleni. Vielä ois semmonen 5km katko-uraa suurimmaksi osaksi vielä ylämäkeen varusterastille, joten päätös on helppo. Tämä kisa on taputeltu. Hiihtelen hiljalleen kisaa livenä maastossa seuraten takasin kisakeskukseen. No saipahan juhokin allekirjoittaneen erittäin vaikean hisupäänahan saavutettua. Kauden hisuskaba päättyi kuitenkin tulevan jääkiekon playoffsarjan tapaan Kärppämäisen ylivoimaisesti 4-1! Viikonlopun kartat löytyy "Karttoja" -kohdasta.

Maanantain olin käytännössä jalat kohti kattoa, mutta tiistaina veri veti jo baanalle. Juoksua 1,5h. Keskiviikkona tein oman suunnistusreenin alakylään n. 40min. Olin varmaan nokillani enemmän kuin pystyssä. Tänään koeajoin Trekin maantiejyrän 42km ulkoilulla. Hyvinhän se kehräsi kun vauhtiin pääsi. Huomenna pitäisikin olla jo vierumäellä alottelemassa maajoukkueleiriä. Mahantäyteistä loppuviikkoa siis kaikille!