Lumisilta rasteilta lumettomille...

Kuten otsikkokin jo kertoo nyt on sukset lyöty naulaan (vaikkei ne kovin kauaa käytössä tänä vuonna olleetkaan) ja nastarit/pyöräilykengät kaivettu toden teolla esiin. Viime viikko oli kerrassaan upea! Koko viikon sai nautiskella Lapin lumilla ja hiihdellä kisat mukaanlukien omaan rauhalliseen tahtiin. Lyllerrys suksien kanssa palkittiin lauantaina sm-keskarin 6. sijalla. Piti oikein arkistoista tarkistaa kotona asia ja niinhän se olikin että samalla saalistin koko junnuhisu-urani parhaimman henkilökohtaisen sijoituksen oikein heittämällä (aikasempi oli 9.) Niinköhän sitä pitäisi vielä lajinvalintaa miettiä...

Perjantain sprinttiin lähdin kovat piipussa. Ennakkoon ajattelin että jos joltakin matkalta plaketin otan niin tältä. Juho lähti minuutin perään joten aina vaan lyötiin paineita enemmän. Noh, kaks ekaa väliä meni lentäen, sitten aivan käsittämätön risteyksen ohi hiihto ja puolen minuutin koukku. Enköhän jo alitajuisesti alkanut nähdä Kainuu Prikaatin mustaoranssisen hiihtoasun selkäni takana ja hyvin alkanut sujuva eteneminen muuttui kaaottiseksi joka suuntaan ryntäilyksi. Vasta vitosrastin jälkeen kun tuli pitkä hiihtoväli sain rauhoitettua menoa. Pummia joku 2:20 kylläkin jo plakkarissa, mutta kun juhoa ei vieläkään näkynyt niin ajattelin että enpähän tainnut olla ainoa jolla petti keskittyminen... Lopulta sija 11. Tilanne jo 3-0.

Lauantai ja keskimatka. Rata oli yllättävänkin tekninen mikä vaan sopi mulle. Pummeja ei itse kisassa tullu yhtä pientä haahuilua lukuunottamatta yhtään,mutta jälkikäteen reitinvalinnoilla oon hävinnyt pari minuuttia. Meno ei oo koskaan varmaan hisussa ollut nuin sujuvaa. Suksikin luisti (!) ja aurinkoki paisto eikä tällä kertaa tarvinnu ainakaan kelin takia selitellä. En etes kaatunu kertaakaan. Maaliviivan kun ylitin, tuli sellanen fiilis että oli sijotus mikä tahansa niin enpähän tullut turhan takia kisoihin. Näköjään myös hisussa voi saavuttaa "flow-tilan".

Sunnuntai ja erityisen pitkä matka. Olin päättänyt että viimeiseen junnuhisuuni lähden nautiskelemaan koko rahan edestä ja taistelemaan maaliin pääsystä. Yhteislähtö oli ahdas ja otin ihan rauhassa sen. Alun menin hissukseen naisten pääsarjalaisten perässä sillä turha höntyillä tässä vaiheessa kisaa. Kakkosta sitten pummasinkin oikojen ansiosta pari minuuttia. No selkiä kiinni vaan sitten hiihtelemään. Tasatyöntö oli herkkua ja välilllä oikeesti ihmettelin että nuinko multa sittenkin löytyy käsivarresta jerkkua... 7km takana ja oon radan kauimmassa kolkassa kisakeskuksesta katsottuna. Kiipeän katko-uralla pientä tömpärettä ylöspäin ja vauhdilla mutkan takaa ilmestyykin joku naisten pääsarjalainen No sehän tulee keskellä uraa tietty. Yritän väistää, mutta huonolla menestyksellä. NAPS ja sauva poikki. Kriminaali kurvaa jo uusien uhrien luo mutkan taakse ja minä jään manailemaan paikalleni. Vielä ois semmonen 5km katko-uraa suurimmaksi osaksi vielä ylämäkeen varusterastille, joten päätös on helppo. Tämä kisa on taputeltu. Hiihtelen hiljalleen kisaa livenä maastossa seuraten takasin kisakeskukseen. No saipahan juhokin allekirjoittaneen erittäin vaikean hisupäänahan saavutettua. Kauden hisuskaba päättyi kuitenkin tulevan jääkiekon playoffsarjan tapaan Kärppämäisen ylivoimaisesti 4-1! Viikonlopun kartat löytyy "Karttoja" -kohdasta.

Maanantain olin käytännössä jalat kohti kattoa, mutta tiistaina veri veti jo baanalle. Juoksua 1,5h. Keskiviikkona tein oman suunnistusreenin alakylään n. 40min. Olin varmaan nokillani enemmän kuin pystyssä. Tänään koeajoin Trekin maantiejyrän 42km ulkoilulla. Hyvinhän se kehräsi kun vauhtiin pääsi. Huomenna pitäisikin olla jo vierumäellä alottelemassa maajoukkueleiriä. Mahantäyteistä loppuviikkoa siis kaikille!