24h Rogainingin "junnu"MM-kultaa!!

Seuraavassa kisakertomus Sport'in Muhos joukkueen kahden keltanokan taipaleesta junnumaailmanmestaruuteen.

MM-kultaa, maistuu!

Lähdimme reissuun asuntoautolla Oulusta jo keskiviikkona. Illasta kävimme hakemassa hieman suunnistustuntumaa Lapin Veikkojen iltarasteilta. Maasto oli hieno, kartta ehkä hieman pelkistetty.

Onko Lapissa edes huonoa maastoa?

Torstaina ajelimme Saariselälle, jossa kävimme testailemassa kisavauhtista etenemistä parin tunnin verran valloittaen samalla niin Kaunispään kuin Iisakkipäänkin. Tästä saimme tärkeän "varmistuksen" jo aikasemmille etukäteisspekulaatioille, että n. 5km/h voisi olla realistinen keskivauhti kisaan, riippuen tietenkin ratametsurin tarjoamasta polkujen/mäkien määrästä.

Iisakkipään valloittajat

Perjantai, päivä ennen starttia, me käytännössä vaan lepäiltiin ja testipakattiin reput. Pitkä tovi pelailtiin myös korttia auton katolla ja ihmeteltiin ympäröivää vilskettä.

Kortinpeluu näkymiä kisakeskukseen

Mun reppuun pyrittiin pakkaamaan enemmän painoa, kun taas Nikolle pistettiin tilaavievimmät tavarat. Evästä meillä oli varattuna riittävästi, sillä vaikka rata olisi millainen niin tultaisiin käymään jossain vaiheessa kisakeskuksessa syömässä "hash housessa" ja vaihtamassa uudet vaatekerrastot. Seuraavassa lista siitä mitä minä söin kisan aikana.

N. 10-12 energiapatukkaa (ei voi millään muistaa jokaista syötyä)

3x 50g geeli

N. 100g suolapähkinöitä

2x ruisleipä

5x pizzapala (kotitekoista)

Hash housessa:

Makaronilaatikkoa n. 300-400g

2x 200g jukurtti

4x paahtoleipäpala

3x pullasiivu

Juotavana oli alussa ja toiselle lenkille lähdettäessä urheilujuomaa, muuten vettä. Nestettä tuli ilmeisesti juotua tarpeeksi, sillä jouduin kuseskelemaan arviolta 15 kertaa kisan aikana. Keskimäärin kannossa oli "turhaan" n. 6 patukkaa, 4 geeliä sekä levyllinen suklaata, joita ei tullut syötyä. Vaatettakin oli varalta hieman liikaa, koska ei vaihdettu käytännössä kuin sukkia pariin otteeseen. Mutta toisaalta parempi varautua kuin olla varautumatta.

Itse kisapäivä alkoi tuhdilla järjestäjien aamupalalla. Klo 9 saimme kartat ja pääsimme suunnittelemaan reittiä. Ensivilkaisu oli huojentava. Rasteja oli aivan jokapuolella aluetta ja pääsimme soveltamaan strategiaamme. Ensin kiertäisimme kartan länsiosan nopeat ja matalaprofiilisemmat kankaat, sillä alussa jaksaisimme vielä juosta. Loppupuolella meno kuitenkin hidastuu, joten jos ja kun joutuisimme kävelemään olisi se järkevämpää jyrkkäpiirteisemmällä ja nousumetrejä tarjoavalla tunturialueella. Yölle oli tarkoitus saada joko avotunturia tai sitten muuten helpompaa suunnistusta. Ensikertalaisina päätimme hyödyntää mahdollisuuden käydä välissä kisakeskuksessa, vaikka huomasimmekin, että itäreunan rastit pitäisi "kolata" kaikki pisteiden maksimoimiseksi, mutta se onnistuisi vain ns. yhtenä lenkkinä.

Reitti alkoi hahmottumaan nopeasti. Eka puolikkaasta tulisi ajallisesti pidempi, jolloin on henkisesti helpompaa käydä kisakeskuksessa kun tietää puolivälin jo ylittyneen. 

Kartta pyörähti väärin päin.

Klo 12 lähdimme vauhdilla matkaan. Ensimmäiselle rastille yhdessä muiden kanssa pieni parin minuutin "hermokaarros". Sen jälkeen porukka oli jo niin hajautunut että matkaa sai taivaltaa käytännössä yksin. Suunnistus sujui hyvin ja vauhtikin oli joutuisaa. 52:lle ja 83:lle pienet kaarrokset. 

Kankailla oli helppo juosta tasaisella ja alamäkeen. Ylämäkeen kävelimme suurimmaksi osaksi. Pyrimme syömään joka tunti jotain ja aina liikkeessä eli toisin sanoen ylämäkeen kävellessä. Rastilla 42 reilun 4h jälkeen pidimme ensimmäisen 10min tauon. 5h jälkeen Nikolla alkoi vanha tuttu eli pottuvarvas vihoittelemaan. Buranalla sekin saatiin aisoihin. 6h tietämillä vauhti selkeästi alkoi hyytymään. Rasti 60 oli keskellä suota. Suorämpimistä kertyi reilu tunti ja tässä vaiheessa sitä arvosti kun oli pakattu mukaan hyttysmyrkkyä!

Suopätkä otti niin kovasti päähän, että vaihdoimme lennosta suunnitelmaa. Jättäisimme rastin 40 väliin (ei kiitos suota yöllä) ja korvaisimme sen rastilla 50. Rastia 50 pummasimme n. 6min, sillä alue oli todella epäselvä. Rastin 70 jälkeen Niko halusi pitää joen rannassa lyhyen 7min tauon. Sen jälkeen päätimme skarpata, jotta ehtisimme hakea vaikeannäköisen rastin nro 85 ennen pimeää. Ehdimmekin juuri ja heti polulla pidimme n. 10min lampun esiinkaivamis- / sukkienvaihtotauon. Klo oli vähää vaille 23. 

Yöosuudella vetovastuu oli täysin minulla tehokkaamman lampun ansiosta. Niko kopsutteli kantapäitä hipoen peesissä pitkät polkupätkät kohti kisakeskusta. Tässä vaiheessa piti vielä yrittää juosta "aikaa varastoon" helpoilla pätkillä.

Suunnitelma oli pitää 45min tauko, mutta jotenkin aika vain kului nopeasti ja tauko venähtikin 65min mittaiseksi. Mä vaihdoin sukat ja paidan, Niko kaiken. Matka jatkui suunnitellusti n. 3:30 aikoihin Kiilopään päälle kävellessä. Samalla ruoka saisi vähän sulaa. Mun koko kisan "heikoin" hetki sattui tauon jälkeiseen tuntiin sillä olin mättänyt niin paljon energiaa poskeen, että varmaan kaikki veri oli paennut aivoista sulattamaan ruokaa. No pian ähky helpotti ja taas mentiin. 

Loppulenkillä meillä oli monenlaisia lisälenkki/oiko-optioita tarpeen vaatiessa. Vauhti hidastui rajun maaston vuoksi huomattavasti ja kävelimme suurimman osan ajasta. Yksi kisan hienoimpia hetkiä oli kun aamu sarasti ja aurinko alkoi nousta horisontista. Hiljalleen ilmakin lämpeni. 19h jälkeen Nikolla alkoi reisi painamaan ylämäissä ja molemmilla koordinaatio hieman häviämään jaloista jyrkemmissä alamäissä. Loput rastit lukuunottamatta rastia 43 (5min koukku) löytyivät hyvin. Rastilta 53 päätimme noukkia vielä rastit 61 ja 71, kun aikaa oli reilusti. Päätettiin samalla, että viimeinen asfalttipätkä (1,5km) juostaan maaliin, vaikka aikaa olisi miten paljon. Ja näin myös teimme, sillä olihan se hieno lopettaa 24h uurastus vauhdikkaaseen lopetukseen. Tämän pätkän aikana näytimme kantapäitä myös mm. tuleville pääsarjan maailmanmestareille. Maali saavutettiin ajassa 23h30min.

Koko kisakartta/reitti

Maalissa olo oli huojentunut, mutta toisaalta tuntui siltä, että tässäkö tämä nyt oli. Vastahan me lähdettiin matkaan tuohon viereiseen rinteeseen. Suoriuduimme reitistä jopa paremmin kuin etukäteen ajattelimme, pummiksi laskettavaa ajanhukkaa n. 20min ja muutenkin strategia tuntui onnistuneen. Palkintona urakastamme voitimme jopa ylivoimaisesti (400 pisteen erolla) alle 23-vuotiaiden mm-kultaa ja sijoituimme kaikkien joukkueiden joukossa upeasti 21. sijalle!!

Kaiken kaikkiaan koko reissuun voi olla enemmän kuin tyytyväinen. Linnuntietä mitattuna matkaa kertyi 115km, todellinen kuljettu matka on n. 130km. Eli 5,4km/h. Onhan se paljon, suurimmaksi osaksi vaihtelevassa maastossa ja n. 5kg reppu koko ajan selässä. Yllättävän vähillä ongelmilla selvittiin. Paikat kesti molemmilla hyvin. Mulle ei tullut edes rakkoja jalkoihin! Suurin "jälkivaiva" näyttäisi olevan vasemman käden peukalo, jossa pidin koko ajan kompassia ja puristin tiukasti karttaa niin että tunto on vieläkin hellänä :D Lihaksisto on varmasti väsymystilassa ja vuorossa onkin ansaittua lepoa ja superkompensaation odottelua kohti syksyn muita koitoksia.

Jos minulta kysyttäisiin näin jälkikäteen, että lähtisinkö uudestaan niin vastaus olisi ehdottomasti KYLLÄ. Mutta ehkä ensivuonna mestaruuden puolustaminen on "hieman" liian kaukana, Australiassa, ehkä...

Voittajien on helppo hymyillä!

Korkeanpaikan leiriä...

...Tampereella! Viime aikoina on tullut huomaamatta harrastettua etenkin hiihtäjien suosimaa "korkealla" oleskelua. Kyllä nyt varmaan happi kulkee kahta kauheammin kun palaa taas "matalalle", siis Oulun seudulle, sillä kyllähän mäen löytäminen Oulusta on yhtä vaikeaa kuin siedettävän suunnistusmaaston löytäminen Keski-Suomesta!

Kahden viikon takaisten sm-pysujen jälkeen koitti taas pienimuotoiset "määräblokit" pääasiassa juosten ja siinä sivussa vähän myös palauttelevaa pyöräilyä. Ensimmäinen blokki oli kolmipäiväinen Jämin leiri. Pyöräilin mennen tullen Jämille ja juoksin siinä välissä maastoa ja mäkeä minkä Jämi84 ylijäämävispisten syömisiltäni ehdin. Yht. 77km juosten, 240km pyörällä.

Pyöräilymaisemaa Hämeenkyröläisen korkean mäen päältä.

Pari päivää vähän kevyempää verkkailua ja sprinttailua välissä ja eikun uuden neljän päivän mittaisen ja juoksuvoittoisen (121km) blokin vuoro. Tämä blokki koostuikin oikein junnaavista ja hitaista pitemmistä lenkeistä sekä mäestä. Normaalistihan tämmöinen reenaaminen olisi surma, mutta kun tarkoitus oli totuttaa jalkoja jaksamaan työstää viikon päästä Saariselällä mm-kisoissa niin hyväksyttäköön.

Henkeäsalpaavat näkymät Tampereen korkeimmasta talosta.

Ohutta ilmaa löytyy myös Hervannan vanhasta hyppytornista.

Ihan hyvin jalat tuntu jaksavan. Nyt sitten viime päivien reeni ollut vaihtelevaa eikä kovin rasittavaa. Kävin mm. pyörällä katsastamassa Kangasalan korkeimpia harjuja.

Mainio paikka juomatauolle.

Vuoristoilman metsästys päättyi perjantaina Toasin Särkänniemipäivään ja siihen kun pääsi haukkomaan henkeään Näsinneulan näköalatasanteelta.

Näsinneula

Tänään kävimme Villen ja Mikon kanssa juoksemassa Hämeen am-viestin Nokialla. Itse kisasuorituksista ei jäänyt hirveästi hyvää kerrottavaa kenelläkään meistä ja tyytyminen oli hopeaan. Maaston erikoisuus oli kivisyys, jota havainnolistaa se, että alle 2m korkuisia kiviä ei juurikaan oltu merkattu karttoihin.

Pitkospuilla juoksu on mukavan "joustavaa"

Nyt seuraavat pari päivää lepäillään merenpinnantasolla ennen kuin lähdetään Nikon kanssa keskiviikkona siirtyilemään kohti Saariselkää ja 24h seikkailua! Ainakin toistaiseksi mahanpohjassa on ollut mukava kutkutus ja odottava fiilis mitä tuleman pitää, mutta saa nähdä milloin totuus alkaa valjeta ja järkytys valtaamaan sijaa...

RoadToSaariselkä has started!!

Kisasivut löytyy tästä linkistä.

Orimattilan SM-Pyöräsuunnistukset

Viikonloppuna starttasin elämäni ensimmäistä kertaa henkilökohtaiseen aikuisten sm-kisaan. Eikä se nyt niin huonosti mennyt mitä viikko ennen kisoja olisi voinut ennakkoon olettaa. Joten palataanpa ajassa pari viikkoa taaksepäin...

Viestin vaihtoa

Mesikämmen Challengen jälkeen lähdin sunnuntaina Tanelin kanssa keräilemään rasteja pois n. 3h. (1. Virhe). Maanantaina piti viedä Kesäillan Rogainingin rasteja Jämille vajaa 2h (2. virhe) ja Tiistaina talkoiltiin itse tapahtuma läpi ja illan päätteeksi haettiin vielä rastit pois kuleksimasta (3. virhe kun mulle tuli pisin lenkki). Kroppa ei kertakaikkiaan kerennyt palautua seikkailukisasta ja kun keskiviikkona meillä alkoi jo 5 päivän intensiivinen Nouskin sm-leiri Karjaalla niin olin jo leirille mennessä aivan rättipoikkiväsynyt. Eikä asiaa auttanut se, että ensimmäisen reenin jälkeen loppuverkassa alkoi nilkan ulkosyrjän kehräsluuhun sattumaan ja koko loppuleirin jouduin varomaan nilkkaa ja tekemään omia virityksiä kenkiini, jotta välttäisin kivun. Tähän päälle kun vielä lisättiin näin sateisen kesän jälkeen ensimmäinen kuivempi ja lämpimämpi kausi, jonka ansiosta heinän siitepöly hyökkäsi täydellä voimalla tällaisen heinäallergikon kimppuun heinikoiden ja saniaisten valtaamissa Raaseporilaismaastoissa tukkien joka ikisen röörin ja hengitystien niin edellytykset leirin optimaaliselle onnistumiselle olivat melko alhaista luokkaa. Taistelin kuitenkin leirin läpi (myös kolme aamulenkkiä Karppisen kanssa!!) ja voin sanoa että en edes muista koska viimeksi olen ollut yhtä väsynyt kuin sunnuntain vikassa 13km reenissä. Toisaalta onhan sekin hauskaa kun voi harjoittaa vk-aluetta kävelemällä alamäkeen... Joku vois jo ajatella (minä mukaanlukien) että oliko tässäkään viikossa nyt mitään järkeä harjoitukselliselta kantilta, mutta toivotaan että oli.

Oli helppo päätyä valmentajan kanssa yhteiseen päätökseen että alkuviikosta olisi pakkolepoa ja muutenkin pitäis keskittyä vain lepäämiseen ja tuleviin sm-kisoihin. Tiistaina tulikin käytyä hakemassa sankollinen mustikoita Hervannan lähimetsien salaisesta mustikkakeitaasta. Torstaina lähdin myöhäiselle aamulenkille ja törmäsin parin sadan metrin jälkeen Villeen joka oli lähdössä "kevyelle" "tunnin" lenkille. No päätin lyöttäytyä mukaan. Lenkki venyi lopulta vajaaseen 16 kilometriin ja tässä sitä taas oltiin. Miksi piti lähteä mukaan? Jalat oli taas ihan kuolleet. Illasta kävin vielä tekemässä pyörällä avaavan reenin sm-kisoja varten tutulla 9,6km testilenkillä. Yllätykseksi enkkari parani kuitenkin 13 sekuntia ja sain palautettua jonkin verran rappeutunutta itseluottamustani takaisin.

SM-KESKARI. Kun sain kisakartat lähdössä käteeni hihkaisin melkein ilosta. Näytti aivan mahtavalta radalta! Tiheetä uraverkostoa ja paljon rasteja eli sujuvuus olisi päivän sana. Muutamilla ekoilla rastiväleillä tuli ihmeellisiä hermopummeja ja pysähdyksiä aivan yksinkertaisilla alueilla. Sen jälkeen sain suunnistuksesta kiinni ja loppumatka meni kyllä sujuvasti, hienoja ja hyväkulkuisia polkuja ajellen. Maaliin tullessani tiesin, että nyt tuli hyvä suoritus, mutta kun takaa oli tulematta vielä vajaa kymmenen kovaa kuskia niin ei voinut nuolaista vielä. Olin lopulta 4. häviten pronssin 8 sekunnilla. Vähän toki jäi kaivelemaan kun niin pienestä kiinni mitali, mutta tavotteet ylitty niin reilusti  ettei se lopulta edes paljoa harmita. 

Keskarin palkintojenjako

SM-PARIVIESTI. Päädyttiin Tuomon kanssa siihen että hän alottaa ja mä ankkuroin. Viesti oli heti ekasta osuudesta alkaen äärimmäisen tiukka ja tilanteet kärjessä vaihtelivat koko ajan. Hajonnat olivat hyvät, sillä letkoja ei päässyt syntymään, mutta ajallista eroa pitkällä ja lyhyellä hajonnalla oli kuitenkin aika paljon. Sen takia ei voinut luottaa vaihtojen tilanteisiin, sillä ei tiennyt kuka on käynyt jo pitkän ja kuka lyhyen hajonnan. Omat osuuteni menivät aika perusvarmasti ilman mitään isompia koukkuja jo suhteellisen tutussa maastossa. Tuntu että vaikka omasta mielestäni vedin sujuvasti ja suht lujaa niin aina muut vain saivat tolkuttomasti kiinni. Kisan jälkeen onneksi oma tuntemus osoittautui oikeaksi sillä mulle oli osunut ne hieman pidemmät hajonnat, joten vähän voi pistää sen piikkiin. Voittotaistosta tuli lopulta äärimmäisen tiukka. 500m ennen maalia tien ylityksessä leimasin samalla sekunnilla Samulin kanssa. Edessä oli enää vain yksi rasti ennen vikaa rastia ja loppusuoraa. Harmittavasti mulle sattui niukasti kauempi hajontarasti niin en saanut tilaisuutta edes yrittää taistella loppusuoralla. Lopulta hopeaa 12s erolla. Kyllä sijoitukseen voi olla hyvinkin tyytyväinen edellisvuoden hylsyn jäljiltä. Ja jääpähän nälkää taas ensivuodeksi!

Ankkuriosuuden kartta

Lisää vaihtoa

Viestin palkintojenjako

Seuraavat kolme viikkoa kuluukin sitten syksyn päätavoitteeseen valmistautuessa. Olemme Nikon kanssa ilmoittautuneet Saarisellällä 22.-23.8. järjestettäviin 24h Rogainingin MM-kisoihin!! Joukkueemme nimi on Sport'in Muhos Varmastikaan emme muuten lähtisi sinne, mutta kun kuulimme, että mm-kisoissa on myös oma nuorten sarja (alle23v) niin eihän näin ainutlaatuista tilaisuutta voi jättää käyttämättä. Se on varmaa, että kisa tulee olemaan rankka ja askel rupeaa painamaan jossain vaiheessa. Mutta onhan tässä vielä kolme viikkoa aikaa keräillä voimia!