 |
| MM-kultaa, maistuu! |
Lähdimme reissuun asuntoautolla Oulusta jo keskiviikkona. Illasta kävimme hakemassa hieman suunnistustuntumaa Lapin Veikkojen iltarasteilta. Maasto oli hieno, kartta ehkä hieman pelkistetty.
 |
| Onko Lapissa edes huonoa maastoa? |
Torstaina ajelimme Saariselälle, jossa kävimme testailemassa kisavauhtista etenemistä parin tunnin verran valloittaen samalla niin Kaunispään kuin Iisakkipäänkin. Tästä saimme tärkeän "varmistuksen" jo aikasemmille etukäteisspekulaatioille, että n. 5km/h voisi olla realistinen keskivauhti kisaan, riippuen tietenkin ratametsurin tarjoamasta polkujen/mäkien määrästä.
 |
| Iisakkipään valloittajat |
Perjantai, päivä ennen starttia, me käytännössä vaan lepäiltiin ja testipakattiin reput. Pitkä tovi pelailtiin myös korttia auton katolla ja ihmeteltiin ympäröivää vilskettä.
 |
| Kortinpeluu näkymiä kisakeskukseen |
Mun reppuun pyrittiin pakkaamaan enemmän painoa, kun taas Nikolle pistettiin tilaavievimmät tavarat. Evästä meillä oli varattuna riittävästi, sillä vaikka rata olisi millainen niin tultaisiin käymään jossain vaiheessa kisakeskuksessa syömässä "hash housessa" ja vaihtamassa uudet vaatekerrastot. Seuraavassa lista siitä mitä minä söin kisan aikana.
N. 10-12 energiapatukkaa (ei voi millään muistaa jokaista syötyä)
3x 50g geeli
N. 100g suolapähkinöitä
2x ruisleipä
5x pizzapala (kotitekoista)
Hash housessa:
Makaronilaatikkoa n. 300-400g
2x 200g jukurtti
4x paahtoleipäpala
3x pullasiivu
Juotavana oli alussa ja toiselle lenkille lähdettäessä urheilujuomaa, muuten vettä. Nestettä tuli ilmeisesti juotua tarpeeksi, sillä jouduin kuseskelemaan arviolta 15 kertaa kisan aikana. Keskimäärin kannossa oli "turhaan" n. 6 patukkaa, 4 geeliä sekä levyllinen suklaata, joita ei tullut syötyä. Vaatettakin oli varalta hieman liikaa, koska ei vaihdettu käytännössä kuin sukkia pariin otteeseen. Mutta toisaalta parempi varautua kuin olla varautumatta.
Itse kisapäivä alkoi tuhdilla järjestäjien aamupalalla. Klo 9 saimme kartat ja pääsimme suunnittelemaan reittiä. Ensivilkaisu oli huojentava. Rasteja oli aivan jokapuolella aluetta ja pääsimme soveltamaan strategiaamme. Ensin kiertäisimme kartan länsiosan nopeat ja matalaprofiilisemmat kankaat, sillä alussa jaksaisimme vielä juosta. Loppupuolella meno kuitenkin hidastuu, joten jos ja kun joutuisimme kävelemään olisi se järkevämpää jyrkkäpiirteisemmällä ja nousumetrejä tarjoavalla tunturialueella. Yölle oli tarkoitus saada joko avotunturia tai sitten muuten helpompaa suunnistusta. Ensikertalaisina päätimme hyödyntää mahdollisuuden käydä välissä kisakeskuksessa, vaikka huomasimmekin, että itäreunan rastit pitäisi "kolata" kaikki pisteiden maksimoimiseksi, mutta se onnistuisi vain ns. yhtenä lenkkinä.
Reitti alkoi hahmottumaan nopeasti. Eka puolikkaasta tulisi ajallisesti pidempi, jolloin on henkisesti helpompaa käydä kisakeskuksessa kun tietää puolivälin jo ylittyneen.
 |
| Kartta pyörähti väärin päin. |
Klo 12 lähdimme vauhdilla matkaan. Ensimmäiselle rastille yhdessä muiden kanssa pieni parin minuutin "hermokaarros". Sen jälkeen porukka oli jo niin hajautunut että matkaa sai taivaltaa käytännössä yksin. Suunnistus sujui hyvin ja vauhtikin oli joutuisaa. 52:lle ja 83:lle pienet kaarrokset.
Kankailla oli helppo juosta tasaisella ja alamäkeen. Ylämäkeen kävelimme suurimmaksi osaksi. Pyrimme syömään joka tunti jotain ja aina liikkeessä eli toisin sanoen ylämäkeen kävellessä. Rastilla 42 reilun 4h jälkeen pidimme ensimmäisen 10min tauon. 5h jälkeen Nikolla alkoi vanha tuttu eli pottuvarvas vihoittelemaan. Buranalla sekin saatiin aisoihin. 6h tietämillä vauhti selkeästi alkoi hyytymään. Rasti 60 oli keskellä suota. Suorämpimistä kertyi reilu tunti ja tässä vaiheessa sitä arvosti kun oli pakattu mukaan hyttysmyrkkyä!
Suopätkä otti niin kovasti päähän, että vaihdoimme lennosta suunnitelmaa. Jättäisimme rastin 40 väliin (ei kiitos suota yöllä) ja korvaisimme sen rastilla 50. Rastia 50 pummasimme n. 6min, sillä alue oli todella epäselvä. Rastin 70 jälkeen Niko halusi pitää joen rannassa lyhyen 7min tauon. Sen jälkeen päätimme skarpata, jotta ehtisimme hakea vaikeannäköisen rastin nro 85 ennen pimeää. Ehdimmekin juuri ja heti polulla pidimme n. 10min lampun esiinkaivamis- / sukkienvaihtotauon. Klo oli vähää vaille 23.
Yöosuudella vetovastuu oli täysin minulla tehokkaamman lampun ansiosta. Niko kopsutteli kantapäitä hipoen peesissä pitkät polkupätkät kohti kisakeskusta. Tässä vaiheessa piti vielä yrittää juosta "aikaa varastoon" helpoilla pätkillä.
Suunnitelma oli pitää 45min tauko, mutta jotenkin aika vain kului nopeasti ja tauko venähtikin 65min mittaiseksi. Mä vaihdoin sukat ja paidan, Niko kaiken. Matka jatkui suunnitellusti n. 3:30 aikoihin Kiilopään päälle kävellessä. Samalla ruoka saisi vähän sulaa. Mun koko kisan "heikoin" hetki sattui tauon jälkeiseen tuntiin sillä olin mättänyt niin paljon energiaa poskeen, että varmaan kaikki veri oli paennut aivoista sulattamaan ruokaa. No pian ähky helpotti ja taas mentiin.
Loppulenkillä meillä oli monenlaisia lisälenkki/oiko-optioita tarpeen vaatiessa. Vauhti hidastui rajun maaston vuoksi huomattavasti ja kävelimme suurimman osan ajasta. Yksi kisan hienoimpia hetkiä oli kun aamu sarasti ja aurinko alkoi nousta horisontista. Hiljalleen ilmakin lämpeni. 19h jälkeen Nikolla alkoi reisi painamaan ylämäissä ja molemmilla koordinaatio hieman häviämään jaloista jyrkemmissä alamäissä. Loput rastit lukuunottamatta rastia 43 (5min koukku) löytyivät hyvin. Rastilta 53 päätimme noukkia vielä rastit 61 ja 71, kun aikaa oli reilusti. Päätettiin samalla, että viimeinen asfalttipätkä (1,5km) juostaan maaliin, vaikka aikaa olisi miten paljon. Ja näin myös teimme, sillä olihan se hieno lopettaa 24h uurastus vauhdikkaaseen lopetukseen. Tämän pätkän aikana näytimme kantapäitä myös mm. tuleville pääsarjan maailmanmestareille. Maali saavutettiin ajassa 23h30min.
 |
| Koko kisakartta/reitti |
Maalissa olo oli huojentunut, mutta toisaalta tuntui siltä, että tässäkö tämä nyt oli. Vastahan me lähdettiin matkaan tuohon viereiseen rinteeseen. Suoriuduimme reitistä jopa paremmin kuin etukäteen ajattelimme, pummiksi laskettavaa ajanhukkaa n. 20min ja muutenkin strategia tuntui onnistuneen. Palkintona urakastamme voitimme jopa ylivoimaisesti (400 pisteen erolla) alle 23-vuotiaiden mm-kultaa ja sijoituimme kaikkien joukkueiden joukossa upeasti 21. sijalle!!
Kaiken kaikkiaan koko reissuun voi olla enemmän kuin tyytyväinen. Linnuntietä mitattuna matkaa kertyi 115km, todellinen kuljettu matka on n. 130km. Eli 5,4km/h. Onhan se paljon, suurimmaksi osaksi vaihtelevassa maastossa ja n. 5kg reppu koko ajan selässä. Yllättävän vähillä ongelmilla selvittiin. Paikat kesti molemmilla hyvin. Mulle ei tullut edes rakkoja jalkoihin! Suurin "jälkivaiva" näyttäisi olevan vasemman käden peukalo, jossa pidin koko ajan kompassia ja puristin tiukasti karttaa niin että tunto on vieläkin hellänä :D Lihaksisto on varmasti väsymystilassa ja vuorossa onkin ansaittua lepoa ja superkompensaation odottelua kohti syksyn muita koitoksia.
Jos minulta kysyttäisiin näin jälkikäteen, että lähtisinkö uudestaan niin vastaus olisi ehdottomasti KYLLÄ. Mutta ehkä ensivuonna mestaruuden puolustaminen on "hieman" liian kaukana, Australiassa, ehkä...
 |
| Voittajien on helppo hymyillä! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti