Still alive. Kesää kohti!

Pitkästä aikaa. Rauhotuin aloilleni, otin hyvän asennon ja aloin kirjoittamaan. Totta se vaan on, että kun on (liian) monta rautaa tulessa samaan aikaan, ei sitä jaksa väkisin yrittää keksiä kirjoitettavaa. Nyt olen ollut keskiviikosta alkaen kotona potemassa viisaudenhampaan poiston jälkeistä kipua, minkä vuoksi on ollut aikaa mietiskellä ja analysoida myös omaa urheilijan elämää. Kieltämättä tulee vähän Deja vu -olo, sillä jotenkin kyllä pakonomaisesti muistuu mieleen viime kesäiset hampaanpoistot ja niistä alkanut sairastelukierre Saksassa. No mutta ajattelen positiivisesti, että lepotauko tähän saumaan voi olla loppujen lopuksi jopa hyvä asia.

Mallorca

Aloitetaanpa pikakertaus viime syksystä. Olin silloin huonoimmassa kunnossa vuosikausiin enkä meinannut saada kuntoa kohoamaan millään. Uusi reenikausi aloiteltiinkin marraskuussa aikaisempia vuosia huonommista lähtökohdista. Samoihin aikoihin aloitin myös työt LähiTapiolassa. Alkuun se vei paljon energiaa, kun piti opetella talon tavoille ja sisäistää niin paljon asiaa. Onneksi työyhteisö oli (ja on edelleenkin) ihan huippua porukkaa! Ja toki opiskelut jatkuivat siinä sivussa.

Curan nousun huipulla (mäkivetojen jälkeen)

Vuoden vaihtuessa niin juoksu- kuin pyöräilykuntokin oli edelleenkin aivan luokatonta. Suorastaan hävetti olla mukana Nouskin Härmän leirillä. Yksittäisenä mustana hetkenä muistan, etten tainnut päästä maksimitonnin vetoa edes alle 3:30 kun oli jalat vaan niin tönkeröjumissa. Joulukuussa kuitenkin sain taakse onnistuneen voimakauden ja keväällä reenailu jatkui vähän siinä sivussa, miten opiskeluilta ja töiltänsä ehti. Koko kevään ajan takaraivossa painoi ajatus, että kandi on saatava valmiiksi ja muutenkin kurssit suoritettua + työt tehtyä. Lisäksi olen välillä, kun ”luppoaikaa” on ilmennyt, ollut mukana kehittämässä aktiivisesti pyöräsuunnistusmaajoukkueen somekanavien viestintää. Ottakaahan kaikki seurantaan Facebookissa MTBO Team Finland, Instagramissa mtbo_finland sekä maajoukkueen blogi/nettisivut www.mtbofinland.wordpress.com. Pysyy hyvin kärryillä mitä maajoukkue touhuilee!

Oon myös suurella intohimolla suunnitellut ensi kesänä 8.-9.7. Jämillä järjestettäviä pysukisoja. Kahden päivän aikana kolme haastavaa kisaa ehkä Suomen parhaassa pyöräsuunnistusmaastossa! Kannattaa pistää kalenteriin ylös tuo viikonloppu, sillä se on eittämättä ensi kesän pyöräsuunnistuksen ykkösviikonloppu. Maajoukkuekin treenailee laajalla rintamalla tuolloin Jämillä ja samoja treenejä voi käydä omatoimisesti ajamassa ennen tai jälkeen kisojen. Alla pari makupalaa..

No nyt on opiskelut ainakin tältä lukukaudelta taputeltu. Ja onhan tuossa keväällä kaikesta kiireestä huolimatta ollut moniakin hyviä treenijaksoja. Maajoukkueella on ollut erittäin laadukkaita 3-4pv ”blokkiviikonloppuja”, joiden aikana on kertynyt niin tunteja kuin taitoharjoitteluakin. Nouskin mukana taas olen myös osallistunut muutamaan tehokkaaseen treeniviikonloppuun. Lisäksi kävimme n. 10 hengen pääasiassa pysumaajoukkueen ”juniorijaostosta” koostuvalla porukalla leireilemässä 9 päivää Mallorcalla maaliskuussa. Omalta kohdaltani erittäin onnistunut leiri, johon mahtui 41h reeniä, n. 900km ajoa, 10km vertikaalista nousua, lihashuoltoa, (pari) suklaakakkua jne.

Sa Calobra

Andersin rinttikikkailuja Helsingissä

Viime viikon olin puolestaan maajoukkueen mukana Liettuassa MM-kisoihin valmistavalla leirillä. Leiri alkoi osaltani huonosti, sillä päivää ennen lähtöä mulle nousi kuume ja pientä lämmön nousua jatkui leirin pari ensimmäistä päivää. Onneksi ”tervehdyin” jonkinmoiseen treenailukuntoon. Tosin tällä viikolla Suomeen palattuani selvisi hammaslääkärissä, että se mun kuumeilu johtui viisaudenhampaasta, tai oikeastaan sen tulehtumisesta ja märkimisestä. Joka tapauksessa ehdin tutustua Liettuassa reilun 11h verran paikalliseen maastotyyppiin. Leiri päättyi kolmipäiväisiin Baltian mestaruuskisoihin. Pelkkää tulosliuskaa katsomalla kisat ei mennyt ihan kuin Strömsössä (2 x dsq), mutta itseluottamusta omaan tekemiseen ne lisäsivät sitäkin enemmän. Jotain kait sekin kertoo, että viime vuoden SM-pitkällä hävisin Suomen kärjelle 16min ja nyt hävisin pitkällä matkalla maailman kärjelle 10min. Tosin Suomen kärki ja maailman kärkihän on onneksi lähestulkoon sama asia!

Pitkän matkan kisakeskus

Vois luulla olevansa Jämillä, mutta Liettuasta tää on!

Massastartti

Eli kevään harjoittelu on mennyt vähän niin ja näin. Tunteja on kertynyt aikaisempaa vähemmän, mutta toisaalta pyöräilyä aikaisempaa enemmän. Sairasteluja ei paljoa ole ollut (puun koputus) ja polvessakin toisinaan vain pientä vaivaa, mistä johtuen juoksua on tullut tehtyä aikaisempaa vähemmän. Kaitpa tässä ihan kohtuulliset rakennusaineet tulevalle kaudelle on kasassa. Tavoitteita on, mutta eipä niistä kauheasti kannata huudella :D. No okei, ensiksi pitäisi pitää ketjut riittävän kireällä Kouvolan SM-pysuissa (Salen tuntien ne ketjut todellakin joutuu oleen äärimmäisen kireällä!), sitten Jukolassa olisi tarkoitus edetä yön pimeydessä kovaa ja loppukesästähän mielessä siintää peräti kahdet arvokisat: EM-kisat Ranskassa ja MM-kisat Liettuassa. Mutta ensin pitää päästä kisoihin ja vasta sen jälkeen voi tavoitella niissä itsensä ylittämistä.