Fin5, Multisport, SM-pysut...

Nyt on kesäloma blogin kirjottelustakin pidettynä. Paljon on kisoja käyty ja hikipisaroita valutettu (ainakin tällä säällä). Onpa välissä ehtinyt monta jäätelöä napostella ja kaikenmoista kokea...

Kuusamon vastine Kolille

Ristikallio

Fin5-viikko Kuusamossa oli yksi huikeimmista rastiviikoista ikinä. Meitä oli kymmenkunta "ronttia", jotka oli löytänyt tiensä meidän mökille, hanavedettömään erämaahan. Viikko kului pelaillessa, uidessa, saunoessa, seikkaillessa, jalkapallon MM-kisoja katsellessa, lauttaillessa jne. Ja tottakai välissä ehdittiin kisailla Finin merkeissä. Ja kisailuksihan se nimenomaan meni. Me Juhon kanssa laskeskelimme ahkerasti "tappioprosentteja" niin etu-, taka- kuin jälkikäteenkin. Alkuviikon "ronteista" onnistunein oli hisussakin meriittejä napsinut Sanna armottomilla tykkijuoksuillaan. Muiden onneksi ei ollut arvannut hän ei, että niin hyvin menis kun oli ilmottautunut vain ekoille päiville. Pojissa Niko kärsi isänmaan puolesta annettua tasoitusta, Sauli oli vielä junnusarjassa ja Juho, no, panosti kuuluisaan nopeuteensa (=loppusuoraan). Jos jotain omasta kisaviikosta pitäisi sanoa niin suoritukset parani kisa kisalta ja loppujen lopuksi takaa-ajon jälkeen heittäydyin maaliviivan yli 8. tiukan kamppailun Markuksen kanssa käyneenä (ja hävinneenä) Tyytyväinen kuitenkin olen.

Soutaa, huopaa...

Ristikallio

Välipäivinä tuli tehtyä sitä kuuluisaa mättöä "seikkailu" hengessä. Vaellettiin Karhun kierrosta pitkin Kiutakönkäälle, josta piknikille koillismaan upeimmalle hiekkarannalle. Toisaalta taas ehdittiin Saulin kanssa tutustua konttaisen "porrashelvettiin" pyöriä mukana raahaten. Pelattiin frisbeegolfia "tulppa-taktiikalla" ja syötiin muuaaaaliman isoimmat reikämunkit. Rukan sprinttiä edeltäneenä iltana järjestimme Rontti-GP:n mökin pihassa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita kerrakseen. Eikä livepummeiltakaan säästytty. Keli suosi koko viikon ja tulipahan sekin ihme nähtyä että joku palaa Kuusamossa! 

RukaSprint

Könttilä...? Eiku Konttainen

Poikien voittaja. Sauli (3:32), tyttöjen Sanna (3:52)

Kiutaköngäs

Multisport. Sopivasti viikko Finistä matkasin Seinäjoelle. Matkalla pysähdys reenaamaan puheiden mukaan "yhteen Oulaisten hienoimmista maastoista". Sen pysähdyksen olisi voinut kyllä jättää väliin oli nimittäin sellainen maasto... No Matin kanssa kuitenkin vuorovedoin tehtiin vauhtileikittely vetoreeni tukkosin jaloin. Seinäjoella houkuttelin Juhon mukaan pyöräsuunnistamaan Jouppiskalle. Oli hyvä kartta, eikä ratakaan mikään huono ollut. 

Lauantaina aamusta starttasimme Multisport Ylistaro -kisaan Urva Special Forces joukkueella johon minun ja juhon lisäksi kuului Espoon lahja kestävyysurheilulle, Samuli. Aluksi edettiin juosten ja yksi sai välillä hengähtää potkulautaillen. Eka osuudelta tultiinkin käressä vaihtoon. Sitten pyöräilyssä Karpaasit otti meidät kiinni ja peesailun avulla hyötyivät suunnistusosaamisestamme radan teknisimmällä pätkällä ja kun pikitie alkoi katosivat horisonttiin. Pyöräilyn loppuvaiheilla oli vesistötehtävä, jossa joukkueen piti uittaa tukki joen toiselle puolelle ja takaisin. Vesi raikasti kyllä ihanasti. Takana n. 2h ja vaihto rullaluistimiin. Ajattelin, että tällä osuudella saan kituutella katsellen kahden hiihtohirmun kantapäitä, mutta ilmeisesti pojilla painoi hieman pyöräily jaloissa (ja selässä) ja löysinkin itseni taas halkomasta tuulta. 8km luistelun jälkeen taas pyörän selkään ja 20km rivakkaa pyöritystä. Loppuun vielä puujalkakävelyä ja urheilukenttää potkulautaillen. Loppusijoitus hienosti 2.!! 

SM-pysut Suomusjärvi. Menneenä viikonloppuna kävimme Nikon kanssa katsastamassa kuntomme Salossa. Mun katsastus meni läpi ja MM-kisalippu taskussa oli kiva palata kotiin. Nikolla moottori vähän yskähteli ja uusintatarkastus määrättiin syyskuulle Kurikkaan. Pitkän matkan kisassa Anders lähti 2min perään. Heti ykkösvälillä joku junnusarjalainen tyttö ajoi pahki enkä millään pystynyt väistämään kapealla uralla. Siihen meni vajaa minuutti. Parinkymmenen minuutin jälkeen Anders oli ajanut minut kiinni ja mentiinkin sit hetki yhtämatkaa. Jotenkin kun on toinen siinä niin pystyy puristamaan vauhtia lisää vaikkei kartanluku kärsikään. Yksin meno meinaa olla sellasta rennonletkeetä. Korjattakoon nyt lukijoille tullut väärinkäsitys että olisin peesannut! Päinvastoin, tein eri reitinvalintoja ja vaikka jäinkin aina välillä niin omalla suunnistuksella löysin rastit vaikeillakin alueilla kuin telekkä pönttönsä. Ihan lopussakin vielä oltiin kissaa ja hiirtä, mutta kun loppukiri alkoi ei mulla ollut enää mitään sanottavaa. Hopeaa kuitenkin tuli. Virhettä 3,5min.

Kuka peesaa ja ketä (?) ;)

Pitkän palkintojenjako

Sunnuntain sprinttiin olikin hieman erilaiset lähtöasetelmat. Aamulla heräsin mahakipuun ja ensimmäisen tunnin aikana käytännssä kaikki mitä olin vuorokauden aikana syönyt tuli ulos. Koska matkana oli sprintti päätin lähtä selviytymään maaliin saakka geelin voimalla. Meno oli ponnetonta, pieniä koukkuja siellä täällä. Tasaisesti jäin kärkeen ja saldona lopulta pronssia.

Urheilun ohella on ollut monta muutakin rautaa tulessa. Nyt sekin on varmaa, että Tampere ja kauppatieteet kutsuu meikäläistä runsaan kuukauden kuluttua. Se tarkoittaa uusia reenimaastoja, parempia pyöräilyreittejä, mahdollisuuksia mäkivetoihin, lumettomampaa talvea, mahdollisesti uutta suunnistusseuraa ja vaikka mitä uutta!! Mutta sitä ennen mielessä pyörii kuukauden päästä koittavat viimeiset junnuMM-kisat Puolassa.

Rokua Geopark Challenge 2014

Nyt on kulunut jo tarpeeksi monta päivää, että jaksaa ajatella vähän tarkemmin että mitä sitä tulikaan tehtyä. Loppujen lopuksi odotin kyllä ehkä hieman "fyysisempää" suoritusta tai ehkä se näin ensikertalaisen kannalta olikin parempi että jäi ennemmin sellainen maku kisasta.

Torstaina kokoonnuttiin koko meidän mahtavalla SK Wunderpojkar tiimillä kasaan. Käytiin vähän Kärkkäiseltä osteleen viimesiä varusteita ja energiapatukoita ja geelejä iso kassillinen. Illasta käväistiin yhdessä puolen tunnin testirullaluistelulla. Taisipa olla kaikille kauden avaus samalla! Lenkin jälkeen käväistiin merenrannalla testaamassa miten kulettaisimme kisassa pyörät ja reput uimapatjalla joen yli.

Vielä pari päivää ennen naurattaa

Perjantaina nukuimme pitkään ja ravitsevan aamupalan jälkeen puolen tunnin juoksuherkistely. Tuntu koko aamupäivän ettei millään malttaisi olla paikoillaan vaan koko ajan mietittiin ja testailtiin erilaisia viritelmiä kisaa varten. Päivällä vielä kunnolla tankattiin sapuskaa mummun herkkuruuilla ennen klo 16 "priiffinkiä" Rotuaarilla. Saimme pikaopetuksen laskeutumistehtävää varten, meistä otettiin tiimikuva ja se tärkein ja odotetuin: REITTIKIRJA. Loppuillasta suunnittelimme yhdessä reitit valmiiksi ja mietimme tarkasti ruoka- ja varustehuoltoa. Se olikin yllättävän monimutkainen palapeli näin ensikertalaisille.

Teamfoto

Lauantaina aamusta hyvissä ajoin lähtöalueelle Oulun ytimeen. Tavarat vaihtokarsinaan ja viimehetken spekulaatiot ja nautiskelut ennen lähtölaukausta. Lähtö tapahtui klo 10 ja kaikki Extreme ja Adventure (6h) sarjalaiset ryntäsivät yhtäaikaa prologin ekalle osuudelle. Se oli n. 3km free order sprinttisuunnistus Ainolanpuistossa. Mä luin karttaa ja Sauli haki rastilta prologin seuraavan vaiheen rastimääritteet. Alku oli mukavan terävä ja seikkailijoita ryntäili mihin sattuu. Meidän hyvällä merioiolla ja lopun paikallistuntemuksen ansiosta tultiin toisena (2.!!!) vaihtoon. Aika: 22min.

Lähtö lähestyy

Prologin ekaan vaihtoon tulo

Vaihdossa kesti tolkuttomasti aikaa verrattuna muihin. Olisi pitänyt vain napata patjat kainaloon ja menoksi. 7km Coasteering osuus sujui myös ihan mallikkaasti, vaikka uidessa tulikin vähän muilta takkiin. Muutamassa kohdassa olisi voinut oikaista enemmän, mutta me ei vielä tiedetty oikein uinnin/juoksukierron välistä suhdetta. Itse pidin tästä osuudesta kun merivesikin oli (vielä tässä vaiheessa) mukavan piristävää. 

Prologin viimeinen osuus oli rullaluistelu. Kierrettiin Oulua samalla metsästäen sähkömuuntajia joihin oli taiteiltu jokin maalaus. Tämä osuus oli meidän heiniä. Edettiin sujuvasti ja allekirjoittaneen paikallistuntemuksen ansiosta osattiin kiertää pahimmat paikat. Yksi n. 2-3min pummi tuli, mutta alue oli niin epäselvä että sitä oli lähes kaikki muutkin pummanneet. Koko prologiin meni aikaa 2,5h. 

Viimeistä kertaa Rotuaarilla siirsimme huoltopaikoille menvät tavarat oikeean karsinaan ja melontakamat mukana juoksimme 3km Vauhtipuistoon, jossa Quest nro 1. Piti polkuautolla ja toista autoa vetämällä suorittaa esterata. Sattumalta minä joukkueen kapteenin ominaisuudessa vain ohjailin autoa :) Tämän jälkeen alkoi melonta osuus. Etukäteen tiedettiin että 6h melonta tulee olemaan meidän heikoin osuus. Kukaan ei juuri koskaan ole paljoa melonut, mutta pikkuhiljaa aloimme oppia miten kolmestaan melotaan. Alku kierteli Oulun edustalla suistossa ja Quest 2:ssa meidän piti hypätä satamalaiturista mereen. Ei siinä mitään, mutta oli hyvin lähellä ettei eräs toisesta joukkueesta kaatanut meidän kanoottia. Piti jo huutaa että tajuaa ettei voi noin vain kiivetä meidän kanootin yli!! Onneksi keli oli aurinkoinen, sillä ei me oltu osattu varautua tässä vaiheessa että pitäisi olla vaihtovaatetta.

Quest 3 oli ainakin meikäläisen osalta se kauhulla odotettu. Laskeutuminen alas Tietomaan tornista (jotain 35m) Kaikessa siinä adrenaliinihuuruissa ei se lopulta niin pahaa ollut. Se ensimmäisen askeleen ottaminen laidan ylihän se pahin oli. Sen jälkeen tajusi, että hei, tämähän on siistiä! Ehdin vähän nautiskellakin ja katella maisemia. Kari-Pekalla ei kaikki menny ihan putkeen. Sillä lähti holtittomasti vauhti kiihtymään eikä tiennyt miten oikeen hidastaa. Eikä hanskatkaan ollut kunnolliset joten kädet meni ihan rakoille... (pakko nostaa hattua siitä että jälkeenpäin katottuna aika pahaa jälkeä tuli käsiin, mutta loppumatkan aikana ei kyllä kuulunut valituksen sanaakaan) Samalla syötiin ekat makaroonimössöt.

Tietomaan juurella

Melonta jatkui vielä 4h Oulujokea vastavirtaan. Tässä vaiheessa Sauli kävi ehkä hieman kierroksilla ja mun ja KP:n piti vähän toppuutella ja muistutella että me kisataan vaan itteämme vastaan. Quest 4 oli Turkansaaren perinnesaaressa, jossa piti etsiä kysymyksiin vastauksia. Kynää ei meinattu löytää, mutta muuten rasti meni nopeasti. Melonnan loppu oli pirullinen. Sanginjokea vastavirtaan ja pari kilometriä oli koskea jossa piti työntää ja vetää kanoottia. Se oli aika hidasta, mutta ehkä jopa mukavaa vaihtelua 6h (30km) melonnan jälkeen.

Melonta osuutta ja pyöräilyn alkua

Sankivaarassa oltiin klo 19:30 1,5h kärjestä. Syötiin makaroonimössö nro 2 ja vaihdettiin pyöräilykengät jalkaan. Edessä 110km pyöräilyosuus. Etukäteen ajateltuna tätä osuutta odotimme eniten, onhan pyöräsuunnistus meille tuttuakin tutumpaa. Työnjako oli selvä. Mä suunnistin, Sauli veti aina tilaisuuden tullen ja KP vaan "nautiskeli". Alussa sai taas vähän toppuutella Saulia, sillä pitkä matka vielä edessä. 

Sankivaarassa ehti vähän syödä

Puolessa välissä osuutta oli järjestäjien huoltopiste ja ruokailu. Sitä ennen oli paljon hehkutettu vesistön ylitys uimapatjoilla. Kello oli 23:20. Vähän ennen tätä KP:lla alkoi näkyä ettei enrgiatankkaus ollut ihan onnistunu. Koitti ensimmäinen "mustahetki", mutta päästiin kuitenkin perille. Yli mentiin yksi joukkue kerrallaan rastilla leimaus järjestyksessä. Siinä kävi harmittava takaisku sillä ei tiedetty että heti pitäisi rynnätä leimaamaan vaan kaksi joukkuetta ehti n. 2s ennen meitä leimaamaan. Jonotettiin  n. 1h joka lopulta oli ehkä meille hyväksi. KP sai tankattua itsensä ja muutenkin saatiin vähän levättyä. Kylmä meinasi tulla sillä oltiin hiessä ja märkinä ja vaihtokamat oli odottelemassa vesistön ylitystä. Ylitys meni niin kuin pitikin. Ja pääsimme syömään.

Matka jatkui taas klo 1:20. Seuraavana oli "Duckboard Special" eli n. tunnin pyöräosuus jossa n. 7km pitkospuita. Sai olla tarkkana koko ajan että pysyy pitkospuilla. KP oli silmin nähden vielä väsynyt ja ainakin minun silmiini kaatui pari kertaa aika pahasti. Mutta kun päästiin taas asfaltille niin mies näytti piristyneen. Rastit löytyi ongelmitta aamun valjetessa. Oli mahtava fiilis pyöräillä yön hämärässä ja viileydessä ja kun aurinko pikku hiljaa näyttäytyy valaisten suot taas väriloisteeseen. Siinä vaiheessa alkoi käydä jo mielessä että mehän todellakin saatetaan päästä maaliin saakka. Pyöräilyn loppumatkasta ohittelimme Väsyneiden Isien joukkuetta tavan takaa, kun vaikka he pyöräilivät lujempaa niin meillä lippu löytyi varmemmin. Osuuden lopussa KP:llä oli toinen hieman pienempi mustahetki, mutta onneksi geelien ja patukoiden saatiin mies vaihtoon.

Saavuimme Rokuan maali/vaihtoalueelle kellon näyttäessä 5:30. Takana jo 19,5h. n.3h kärkikaksikosta Team Reisi/Multisport. Pyöräilyosuus meni meiltä täydellisesti nappiin. Vauhti oli tasaisen varmaa, reitinvalinnat onnistuneet eikä toteutuksessakaan menty metsään. Oltiin 3-4 paras joukkue pyöräilyssä.  Syötiin viimeinen makaroonikattaus ja vaihdettiin kamat. Taas meni näin jälkikäteen katsottuna tolkuttomasti aikaa, 40min!! Seuraava osuus oli rullaluistelun ja free order -suunnistuksen yhdistelmä. Luistelimme 6km, jossa vaihdoimme nastareihin ja talsimme 2km päähän mistä suunnistuskartta alkoi. Olin edelleenkin suunnistusvastaava ja nyt tuli sitten kisan isoin pummi. Oltiin aivan eripaikassa mihin oli tarkoitus mennä, mutta onneksi sain pienellä tuurillakin yhdestä supasta kiinni ja vielä varmistus lähellä olevasta rastista. Semmonen 7-8min koukku. Tässä kohtaa kun vihdoinkin päästiin etenemään jalan mulla meinasi olla vaikea pidätellä itteäni. Kirmasin ja hain rastit, kun pojat jäi odottamaan 100m päähän. Aurinko paisto jo lämpimästi vaikka oli aamu. Saulille tämä juoksu/kävely osuus oli koko kisan vaikein vaihe. Tsemppaamalla ja hyvällä yhteishengellä tämäkin osuus selätettiin. Väsyneitä Isiä nähtiin taas monessa kohtaa, mutta sujuvamman suunnistuksen ansiosta päästiin karkuun. 

Free order suunnistus

Taas rullien päälle ja n. 12km. Tämä oli puolestaan mun kisan heikoin kohta, kun enhän mä läheskään ole yhtä hyvä hiihtäjä kun pojat. Viimeiseen vaihtoon tultiin ajassa 9:15. 

Viimeinen osuus oli jalan suoritettava n. 12km. Matkalla sukellus Quest. Keli oli järettömän hieno! Lämmintä n. 20 ja aurinko porotti täydeltä taivaalta. Nyt oli jo pieni voittajafiiliskin mahanpohjassa. Sukellusrasti oli todella kauniin kirkasvetisen lammen rannalla. Mä uin saareen ja nousin n. 1metrin syvyydestä tiedot toiseksi viimeisen rastin sijainnista. Pojatki kastautui virkistävällä uinnilla rannassa. 

Pojat nautiskeli rannalla ku mä kävin uimassa

Toiseksi viimeisen rastin piti olla Pookivaaran tornissa. Saavuimme paikalle, jossa n. 30m korkea palotorni sijaitsi. Kiivettiin Saulin kanssa ylemmäs. Sitten huomasimme, että seuraavalle tasanteelle johtavien tikkaiden päässä on luukku munalukolla kiinni. Kukaan meistä ei sitä käynyt kokeilemassa, minä katselin 3m päästä ja Saulikin metrin etäisyydeltä. Eihän me arvattu että ratamestari todellakin on ollut niin ovela että lukko on "leikisti" lukossa. Mentiin täysin tähän jippoon. Toinenkin joukkue etsi meidän kanssa varttitunnin rastia mutta ei löytynyt. Kun ei vaan keksitty missä rasti voi olla päätimme luovuttaa ja juosta vielä 2km maaliin. Ajattelimme että ei yksi rastin löytymättömyys vie meiltä pois sitä tosiasiaa että todellaki selätimme koko reitin. Viimeisellä rastilla saatiin vielä vähän buustia kun toinen joukkue oli aivan perässä. Vähän kiristettiin loppukiriin ja fiilis sen kuin nousi. Maaliviiva ylitettiin hymyssä suin ajassa 24h52min, vaikka se yksi rasti vähän mielessä painoi.

Maalissa!! Se yks rasti mietityttää...

Oltiin virallisissa tuloksissa 15, sillä meiden edelle menee kaikki ne jotka kiersi jokaisen rastin. Käytännössähän me ylitettiin maaliviiva 8. 4 tuntia voittajasta. Se on ihan käsittämättömän hyvä suoritus kolmelta ensikertalais "junnulta". Ei varmasti kovin monesti edes ole ollut missään vuorokauden seikkailukisoissa joukkuetta, jonka vanhin jäsen on 20v!! Me ihan tosissaan voitimme itsemme ja näytimme ettei ikä ole este. Jälkeenpäin saunassa eräs kommentti kilpakumppaneiltamme oli että " katoimme lähdössä että eihän nuo tule edes maaliin pääsemään" 

Loppusaldo: 110km pyöräilyä, 25km rullahiihtoa, 30km meloen ja 35km juosten/vaeltaen. Paljon kaikkea opimme minkä voisi paremmin tehdä. Ruoka ja energiahuolto oli pääasiassa onnistunut, suunnistuksen puolesta oltiin paras joukkue. Mahtavia muistoja ja elämyksiä roppakaupalla ja itselleni kohokohtana Tietomaasta alastulo. Kiitti jätkät Sauli ja KP!!! Seikkailun siemen on kylvetty, ja voin vannoa ettei jääny viimeiseksi kerraksi.