tiistai 29. heinäkuuta 2014

Fin5, Multisport, SM-pysut...

Nyt on kesäloma blogin kirjottelustakin pidettynä. Paljon on kisoja käyty ja hikipisaroita valutettu (ainakin tällä säällä). Onpa välissä ehtinyt monta jäätelöä napostella ja kaikenmoista kokea...

Kuusamon vastine Kolille
Ristikallio
Fin5-viikko Kuusamossa oli yksi huikeimmista rastiviikoista ikinä. Meitä oli kymmenkunta "ronttia", jotka oli löytänyt tiensä meidän mökille, hanavedettömään erämaahan. Viikko kului pelaillessa, uidessa, saunoessa, seikkaillessa, jalkapallon MM-kisoja katsellessa, lauttaillessa jne. Ja tottakai välissä ehdittiin kisailla Finin merkeissä. Ja kisailuksihan se nimenomaan meni. Me Juhon kanssa laskeskelimme ahkerasti "tappioprosentteja" niin etu-, taka- kuin jälkikäteenkin. Alkuviikon "ronteista" onnistunein oli hisussakin meriittejä napsinut Sanna armottomilla tykkijuoksuillaan. Muiden onneksi ei ollut arvannut hän ei, että niin hyvin menis kun oli ilmottautunut vain ekoille päiville. Pojissa Niko kärsi isänmaan puolesta annettua tasoitusta, Sauli oli vielä junnusarjassa ja Juho, no, panosti kuuluisaan nopeuteensa (=loppusuoraan). Jos jotain omasta kisaviikosta pitäisi sanoa niin suoritukset parani kisa kisalta ja loppujen lopuksi takaa-ajon jälkeen heittäydyin maaliviivan yli 8. tiukan kamppailun Markuksen kanssa käyneenä (ja hävinneenä) Tyytyväinen kuitenkin olen.

Soutaa, huopaa...
Ristikallio
Välipäivinä tuli tehtyä sitä kuuluisaa mättöä "seikkailu" hengessä. Vaellettiin Karhun kierrosta pitkin Kiutakönkäälle, josta piknikille koillismaan upeimmalle hiekkarannalle. Toisaalta taas ehdittiin Saulin kanssa tutustua konttaisen "porrashelvettiin" pyöriä mukana raahaten. Pelattiin frisbeegolfia "tulppa-taktiikalla" ja syötiin muuaaaaliman isoimmat reikämunkit. Rukan sprinttiä edeltäneenä iltana järjestimme Rontti-GP:n mökin pihassa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita kerrakseen. Eikä livepummeiltakaan säästytty. Keli suosi koko viikon ja tulipahan sekin ihme nähtyä että joku palaa Kuusamossa! 

RukaSprint
Könttilä...? Eiku Konttainen

Poikien voittaja. Sauli (3:32), tyttöjen Sanna (3:52)
Kiutaköngäs
Multisport. Sopivasti viikko Finistä matkasin Seinäjoelle. Matkalla pysähdys reenaamaan puheiden mukaan "yhteen Oulaisten hienoimmista maastoista". Sen pysähdyksen olisi voinut kyllä jättää väliin oli nimittäin sellainen maasto... No Matin kanssa kuitenkin vuorovedoin tehtiin vauhtileikittely vetoreeni tukkosin jaloin. Seinäjoella houkuttelin Juhon mukaan pyöräsuunnistamaan Jouppiskalle. Oli hyvä kartta, eikä ratakaan mikään huono ollut. 


Lauantaina aamusta starttasimme Multisport Ylistaro -kisaan Urva Special Forces joukkueella johon minun ja juhon lisäksi kuului Espoon lahja kestävyysurheilulle, Samuli. Aluksi edettiin juosten ja yksi sai välillä hengähtää potkulautaillen. Eka osuudelta tultiinkin käressä vaihtoon. Sitten pyöräilyssä Karpaasit otti meidät kiinni ja peesailun avulla hyötyivät suunnistusosaamisestamme radan teknisimmällä pätkällä ja kun pikitie alkoi katosivat horisonttiin. Pyöräilyn loppuvaiheilla oli vesistötehtävä, jossa joukkueen piti uittaa tukki joen toiselle puolelle ja takaisin. Vesi raikasti kyllä ihanasti. Takana n. 2h ja vaihto rullaluistimiin. Ajattelin, että tällä osuudella saan kituutella katsellen kahden hiihtohirmun kantapäitä, mutta ilmeisesti pojilla painoi hieman pyöräily jaloissa (ja selässä) ja löysinkin itseni taas halkomasta tuulta. 8km luistelun jälkeen taas pyörän selkään ja 20km rivakkaa pyöritystä. Loppuun vielä puujalkakävelyä ja urheilukenttää potkulautaillen. Loppusijoitus hienosti 2.!! 

SM-pysut Suomusjärvi. Menneenä viikonloppuna kävimme Nikon kanssa katsastamassa kuntomme Salossa. Mun katsastus meni läpi ja MM-kisalippu taskussa oli kiva palata kotiin. Nikolla moottori vähän yskähteli ja uusintatarkastus määrättiin syyskuulle Kurikkaan. Pitkän matkan kisassa Anders lähti 2min perään. Heti ykkösvälillä joku junnusarjalainen tyttö ajoi pahki enkä millään pystynyt väistämään kapealla uralla. Siihen meni vajaa minuutti. Parinkymmenen minuutin jälkeen Anders oli ajanut minut kiinni ja mentiinkin sit hetki yhtämatkaa. Jotenkin kun on toinen siinä niin pystyy puristamaan vauhtia lisää vaikkei kartanluku kärsikään. Yksin meno meinaa olla sellasta rennonletkeetä. Korjattakoon nyt lukijoille tullut väärinkäsitys että olisin peesannut! Päinvastoin, tein eri reitinvalintoja ja vaikka jäinkin aina välillä niin omalla suunnistuksella löysin rastit vaikeillakin alueilla kuin telekkä pönttönsä. Ihan lopussakin vielä oltiin kissaa ja hiirtä, mutta kun loppukiri alkoi ei mulla ollut enää mitään sanottavaa. Hopeaa kuitenkin tuli. Virhettä 3,5min.

Kuka peesaa ja ketä (?) ;)
Pitkän palkintojenjako
Sunnuntain sprinttiin olikin hieman erilaiset lähtöasetelmat. Aamulla heräsin mahakipuun ja ensimmäisen tunnin aikana käytännssä kaikki mitä olin vuorokauden aikana syönyt tuli ulos. Koska matkana oli sprintti päätin lähtä selviytymään maaliin saakka geelin voimalla. Meno oli ponnetonta, pieniä koukkuja siellä täällä. Tasaisesti jäin kärkeen ja saldona lopulta pronssia.


Urheilun ohella on ollut monta muutakin rautaa tulessa. Nyt sekin on varmaa, että Tampere ja kauppatieteet kutsuu meikäläistä runsaan kuukauden kuluttua. Se tarkoittaa uusia reenimaastoja, parempia pyöräilyreittejä, mahdollisuuksia mäkivetoihin, lumettomampaa talvea, mahdollisesti uutta suunnistusseuraa ja vaikka mitä uutta!! Mutta sitä ennen mielessä pyörii kuukauden päästä koittavat viimeiset junnuMM-kisat Puolassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti