Jumi on voimaa...

... ja kestojumi on kestovoimaa. Eikös se niin mene? No toivottavasti, sillä nyt kolottaa kyllä kaikkia mahollisia ja mahottomiakin paikkoja. Kiitos kuuluu pysumaajoukkueelle, sillä kolmeen päivään oli ahdettu kaikennäköisiä jumiuttavia reenejä, jotta varmasti jokainen tuskailisi leirin jälkeen wc-pöntöltä noustessa tai portaita kivutessa jne.

Perjantaina iltapäivästä saavuin Vierumäelle. Meihin jokaiseen kiinnitettiin heti Firstbeat-laite kiinni. Se mittaa yötä päivää sydämen sykeväliä ja sen perusteella arvioi ja laskee kehon palautuneisuutta, ylikunnon mahdollisuutta, väsyneisyyttä ja miten paljon keho stressaa päivisin ja miten reeneistä palautuu yön aikana vai palautuuko ollenkaan. No tulokset tulee varmaan alkuviikosta. Saa nähä miten paljon punaista se näyttää sillä to-pe yö meni yöjunassa torkkuen ja leiriväsymys oli jo tullessa kohdillaan.

Perjantaina ajoin mys pyöräergometritestin toistamiseen. Kehitystä (johonkin) suuntaan on ainakin tapahtunut mikä on positiivista. Toivottavasti se suunta vaan on oikea. Jaksoin polkea puoli minuuttia pidempään kuin viimeksi, mutta toisaalta ventilaatio eli hapenotto ei noussut yhtä korkealle. Viimeksi muistan miten jaksoin runtata ihan viimeseen saakka, mutta nyt jaloista vaan loppu jerkku ennen ku pääsin edes kunnolla haukkomaan henkeä. Johtopäätös: Kapasiteettia löytyy syksyä enemmän, mutta jalat on ihan makaroonia...

Illasta vielä luentoa ja kuntopiiriä ja kuulumisten vaihtelua.

Lauantaina kukonlaulun aikaan aamulenkki. Sitten meistä otettiin putkilot verta, jonka jälkeen "herkistäviä" maksimikyykkyjä ja pakaroita. Lisäksi meille luennoitiin mitä saa ja mitä ei saa syödä. Jälkimmäiseltä listalta löytyi monia minullekin tuttuja purtavia...  Puolen päivän jälkeen lähettiin ajamaan reenipaikalle lahteen (30km). Minä, Miska ja Jaakko lähettiin vähä etukäteen jo polkemaan, sillä huhut kerto että "isojen poikien" letka ei paljoa hidastele. Alkuun oli puoliksi korttelia ja puoliksi metsää oleva 30min "kisa". Eiköhän Miska saanu jo heti ykköselle mut minuutilla kiinni kun kartalla näkymätön rakennustyömaa sotki mun hienon reitinvalinnan. Sitten tuntu etten  pääse oikein niskanpäälle suunnistuksen suhteen ennen kuin puolivälissä. 8-9 välillä jäätävä penkka ois pitänyt mennä rasti 11. kautta eikä suoraan vaan taluttaen. Matka tuntu loppuvan kesken sillä en oikein kerennyt päästä vielä vauhtiin, mutta ainakinpahan talven "karstat" tuli nyt pyyhittyä pois.

Lauantain "leirikisa"

Ja tuloksia...

Toinen pysuharjoitus oli maaston jäisyydestä johtuen pk-vauhtinen, jonka jälkeen lähdin "isojen poikien" letkaan takasin Vierumäelle. Aattelin, että kun on myötätuuli niin eiköhän siinä peesissä pysy... No ei se vauhti järkyttävää ollut, mutta mulla ei vaan nuilla reenirenkailla rullaa yhtä hyvin alamäkeen etes peesissä (tai sitten massan puute...) joten sain sykkiä aina alamäkeen ja "palautella" ylämäet. Perille kun päästiin niin olin aivan naatti. Ja Firstbeat varmaan näytti välikuolemaa. Onneksi opiston ruuat palauttaa nopeasti takaisin elävien kirjoihin. Illalla vielä tunnin lihashuolto ja parivenyttelyt, jonka jälkeen tuntu kuin ois ruuvipenkissä käynyt.

On hyvää!

Tänään aamusta oli pitkän peekoon päivä. Taas ajettiin reenipaikalle (20km) järkyttävässä vesisateessa joka pikkuhiljaa muuttu rännäksi ja lumeksi. Olo oli perillä kuin uitetulla koiralla. Sitten vaan 40min pysu reeniä tekemään. Nyt meni suunnistus ja ennakointi jo paremmin. Jalat vaan oli niin jäässä etten päässyt kovin kovaa ja loppumatkasta kädetkin jääty niin ettei pystynyt vaihtamaan vaihteita. Maalissa mun reenit loppu siihen enkä ollut ainut. Autokyydillä äkkiä lämpöseen suihkuun. No lopulta ehkä ihan hyvä kun oli hyvä "tekosyy" jättää lenkki lyhyeen sillä nyt junassa istuessa paikat on niin jumissa että istuessakin saa jo irvistää.

Ens viikko onkin meillä prikaatin urheiluleiri, mutta mä nostan jalat kohti kattoa ja latailen akkuja sillä viikon päästä tähän aikaan meikäläinen makoilee jo espanjan paahtavan auringon alla... Kuten otsikkokin jo kertoo, SUPERKOMPENSAATIOTA odotellessa!!