Sa Calobra

11/14 päivää. Nettiyhteysongelmien takia ei ole uutta tekstinpätkää tänne ilmestynyt ennen kuin nyt. Seuraava tarina kertoo viime viikon torstain ”seikkailusta”

Torstaina vuorossa oli pitkän peekoon päivä. Siispä lähdimme Saulin kanssa valloittamaan kuuluisaa Sa Calobran nousua. n.10km pelkkää ylämäkeä, noususumma 682m. Sa Calobra on hyvin pieni kylä meren rannalla vuoriston takana ja sen saavuttaakseen pitää mennen tullen ylittää vuoristo.

Ensimmäiset pari tuntia (45km) poljettiin tasamaata vuoriston reunalle. Ennen ensimmäistä penkkaa etsittiin Selvan pikkukylästä kuppila ja puraistiin patongit. Reilun puolen tunnin jälkeen jatkettiin matkaa.

Pahan onnen patongit?

Ensimmäinen nousu vuorille (n.500m) meni maisemia ihaillen. Koko ajan muuttu vaan hienommaksi. Sykkeetkin näytti pysyvän hyvin ala peekoolla. Myös muita pyöräilijöitä näytti olevan enemmän kuin missään aikaisemmin.

Tuossa ois kartantekijälle puuhaa

Ekan penkan jälkeen (55km) pysähdyimme viimeiselle huoltoasemalle ennen Sa Calobraa tankkaamaan vesivarannot. Paikka oli ihan tupaten täynnä pyöräilijöistä. Matka jatkui loivasti nousten ja laskien, kunnes tultiin Sa Calobran risteykseen. Risteyksestä oli 12km kylään ja samaa reittiä olisi tultava myös takaisin. Tien nousi vielä 200m ennen kuin alkoi pitkä lasku ja hurjat serpentiinit. Tie oli melko ruuhkainen ja melkein koko ajan sai olla varuillaan autoista ja busseista ja muista pyöräilijöistä. Alaspäin menikin aikaa semmoinen varttitunti.

Alhaalla merenrannalla (75km) pieni evästauko ja kun hupi oli jo takana päin alkoi työpätkä takaisin ylös.

Oli lämmintä vettä

Sa Calobran speksit

Jotta sykkeet pysyi pk:na pysäheltiin useaan otteeseen ottamaan valokuvia ja vaan ihailemaan maisemia. Alkuun nousu oli loivempaa, mutta lopun serpentiini osuudella keskimäärin 9% luokkaa.

Tuossa ku bussi tulis vastaan

Mihinkä tuo tie oikein vie?

Pakollinen pyörä posetuskuva

Nousu on Mallorcan kuuluisin ja sitä onkin tapana kellottaa. Me ei tällä kertaa taisteltu aikaa vastaan toisin kuin aika monet puuskuttajat, jotka meidät ohitti. Pohja-aika on vissiin jotain 26 minuutin luokkaa, mutta meidän sunnuntai vauhdilla meni tuplaten. Huipulla vielä ihmeteltiin hetki. Ja sit Solleriin. Välissä viel yks 400m penkka.

Näkymät ylhäältä Sa Calobraan

Tie nousi jonnekin 900m korkeuteen ja sieltä alko 15km alamäki Solleriin. Tuli vähän kylymä kun puol tuntii pelkästään laskeutuu. Sollerissa (110km) oltiin ihan nälissään. Etittiin keskustasta joku ruokapaikka ja tilattiin pizzat. Sit yhtäkkiä alkokin mahassa vähän myllertää. Kaikki mitä olin sinä päivänä suuhuni pistäny ja varmaan enemmänki tuli seuraavan vartin aikana ulos. Pizza ei enää maistunutkaan.

Vielä ois 50km hotellille ja yks iso penkka. Mun maha oli ihan sekasin ja viimesetki energiat ulos oksennettuna. Rahaakaa ei ollu enää paljoo. Onneks sieltä meni juna Palmaan päin niin hyppäsin siihen. Sauli aiko yksin pyöräillä viel takasin. Juna oli ihan täys ja porukkaa oli vaunujen välisillä tasanteillakin niin mä änkesin pyörän kanssa yhelle tasanteelle. Matkan aikanakin viel oksentelin kaiteen yli. Sitten joku espanjalainen konduktööri tulee ja huomaa mun pyörän ja sanoo kait espanjaksi että täällä ei saa kulettaa pyöriä ja että seuraavalla asemalla se heittää mut ulos junasta. Viereiset turistit yrittää turhaan englanniksi selittää sille että oon sairas, mutta sitä ei kiinnosta muu kuin se pyörä.

No seuraavalla asemalla kyselen paikallisilta meneekö sieltä busseja Palmaan. Eräs ystävällinen papparainen ohjaa mut pysäkille. Parin minuutin jälkeen tuleeki jo bussi. Eikun kyytiin vaan.

Vihdoinkin Palmassa. Enää 15km hotellille. Etin 15min oikeeta bussipysäkkiä ja kun oon astumassa lopulta oikeeseen bussiin sisään niin kuljettaja huutaa ja huitoo että ei tänne saa tuua pyöriä. Sit taksi tolpalle. Matka hotellille maksais 17e ja mulla enää 6e. Eikä kuulemma onnistu että hakisin hotellihuoneesta lisää rahaa.

Ei auta muuta kuin pyöräillä. Oon ihan kylmissään, kuumeessa, energiat nollissa... No onneksi selviän hotellille. Viimeset pari tuntia vissiin kuumeessakin olin taistellut. Seuraava yö oliki sit vielä tyhjennysharjotusta...

Ilmeisesti siitä alkulenkin patongista tai Jaakon alkuviikon sairastamasta ruokamyrkytyksestä mullekin sit iski mahapöpö.

Lepäilin perjantaista sunnuntaihin ja maanantaina kävin taas reilun tunnin polkemassa. Jalat tuntu kieltämättä aika tyhjiltä viel.

Tänään keskiviikkona olo on taas ku vanhoina hyvinä päivinä. Takana 130km 5h15min vuoristoajoa. 4*15min voima-ajoa isolla vaihteella ylämäkeen. En tiiä johtuko siitä että muilla rasitusta enemmän ku mulla mut tuntu et kulki tosi hyvin. Vielä kolme auringonpolttavaa päivää ennen kuin Suomi taas kutsuu.

Trek ja Giant ottaa vähän aurinkoo