Konsta Vanhanen: Sakkokierroksia ja maitohappoja

Alotetaan nyt alkuun niillä tuloksilla, miehet 10km sprintti:

Eka ampumahiihtokisa selätetty!! Ja selätinpä samalla myös muutaman laikan alas ammunnassa. Makuulta kaks ekaa ohi ja loput kolme napsahti alas ja nosti hieman itseluottamusta. Pystystä sit taas kaks ekaa huti, sit tuli jonkinsortin häiriö pyssyyn ja kun sain sen korjattua niin heti tipahti, seuraava taas ohi ja viimestä mietin mielessäin että älä ny konsta tee mäkäräisiä ja ammu sitä viimestä pystyä ohitte niin pakkohan se oli sit tiputtaa. Sakkoja yhteensä siis 2+3. Osumisprosentti 50 eli tämmöselle keltanokalle melko hyvä suoritus! Sakkorinki kyllä tuli tutuksi ja kyllähän se kirpasee kiertää kun samalla ehtii katella ympärilleen että joko sieltä pahimmat kilpakumppanit kaartaa kierrokselle.

Hiihto oli tänään raskasta, vaikka minunkin fischereihin oli pistetty oikein pulverit pohjaan, mutta kun latu muussaantu ja imas suksen kiinni alustaan niin oli työn takana päästä maaliin. Joka kierroksella vaan mietin että kuinka monta mäkeä vielä kivuttavana ennen ampumista (=levähystä). Puuruset ja kumppanit heitti vaan vilkun päälle ja kaasu pohjassa hiihtivät ohitte, mutta sain minäkin muutaman "papparaisen" ja naisten sarjalaisen ohittaa kuokkanousussa kun vähän lisäsin frekvenssiä.

Ampumapaikalle tulo oli varmaan vaativampi kuin maailmancup kiertueella. Jos joku tietää Vuokatin hönkänousun tai pikemminkin laskun niin kun oot nelinkontin kivunnu mäen päälle ja syke lyö kahta sataa (tai mun tapauksessa 185) niin sitten koetelleeanki vähän maitohapontäyteisiä happojalkoja pujotteluosuudella alas ampumapaikalle. Ei kestä ku 20s ja oot jo penkalla alottelemassa ammuntaa eikä syke kyllä ainakaan laskemaan pääse.

Todettakoon nyt että vaikka me KaiPr:n miehet (lue: suunnistajat) vallotettiinki tulosliuskan toinen pää niin tuotiin arvokkaita pisteitä Kainuun Prikaatille yleismestaruuspokaalin tavoittelussa. Tai oikeastaanhan meidän hiihtäjät murskasi jo muut joukko-osastot eilen kun rynkkyampumahiihosta tuli sijat 1,3,5,7,10...

Me suunnistajat kierrettiin yhteensä 36 sakkorinkiä viiteen pekkaan eli vielä on tekemistä ennen kevään ampumasuunnistuksia... Markus oli eittämättä kovimmassa iskussa tänään, ainakin ladulla. 9 sakkoringin turvin meni ja voitti keskinäisen mestaruuden ja kunnioitetun tittelin. Kakkossijasta käytiin tiukempaa taistelua kun Juho taipui meikäläiselle vaivaiset 7 sekuntia samoilla sakoilla. Oli kuulemma hiihellyt pk:ta kun on hieman nenässä ollu tukkosuutta edellisinä päivinä, mut tämmöstä tää on.

Seuraavaks aletaan seuraileen miesten 10km sprintin maailmancuppia Kontiolahelta. Saas nähä osuuko pojat siellä meitä paremmin... Ja kuinka monta minuuttia sitä Fourcadilta tulis takkiin. Eihän rata täällä nyt ihan niin vaativa ole, mutta nyt kun on henkilökohtaista kokemustakin ampumahiihdon maailmasta niin taas hieman uusin silmin katselee kisoja...