Ennätystehtailua

Sunnuntaina aamusta tuli käytyä Matin kanssa vaellustyyppisellä juoksu/suunnistus reippailulla. Aikaa kului 2h 50min ja matkaa kertyi 16,4km. Ensiksi seikkailimme Hankamäen yli vanhaa kunnon "maisemapolkua" pitkin, joka tosin ei enää juuri muuta maisemaa kuin koivupuskaa tarjoa. Pari kilometriä leppoisasti tiellä, ja saavuimmekin Multamäkeen. Kartat esille ja vuorovedolla rasteja metsästämään. Kummallakaan ei ollut kompassia mukana (häiriöksi siitä vaan ois) joten meno oli äärimmäisen suoraviivaista... Keskisuomalaiseen tapaan maasto oli yhtä pöheikköä ja vauhdilla ei tällä kertaa kruisailtu. 5km suunnistuksen jälkeen suunta takaisin Hankamäkeen ja polkuja juoksennellen huipulle. Vähän aikaa oli pakko taas vaihteeksi ihailla maisemia ja muistella menneitä. Juomapuoli alkoi jo loppulenkistä osoittaa punaista, sillä keli oli (tukalan) kuuma varjossakin. Vielä kevyt avaava "revittely" 2:30min/km vauhilla Hankamäkeä alas ja eikun rantaan. Onnistuneen reenin jälkeen on mukava hypähtää raikkaaseen veteen ja vähän kylmäpalautella jäseniä. 

Hupulla tuulee

"Missähän me ollaan?"

Vauhdin hurmaa...

Sunnuntain toinen "treeni" tuli illalla kun seurattiin lätkän mm-finaalia porukalla. Voin sanoa että oli yhen jos toisenkin syke välillä korkealla kun taivasteltiin niiden puusilmien tuomioita. Kyllä pientä Suomea nyt sorrettiin oikein urakalla.

Maanantaina ei tullutkaan tehtyä muuta kuin lihaskuntotestit, tai no oikeastaan tein vaan loikat. 5-loikassa tulosheikennystä vuoden takaiseen 40cm... 

Tänään tiistaina sit räjähti pankki (siis kuvaannollisesti) kun juostiin perinteiset mk-testit. Sanottakoon suoraan kuten jokainen tätä lukeva jo tietääkin että en mä mikään tykki sileellä ole... vielä! Vanha ennätys 2000m testissä 6:54 parani reippaasti lukemiin 6:34. Viime testistä oli sen verran aikaa etten oikeen muistanu miten pitäisi juosta joten iskin vaan Matin peesiin. Menomatka tuntui hyvältä. Yritin vuorostani mennä keulille vetämään mutta Masa mattimaiseen tapaan kiihytti heti. Kääntöpaikalle kuitenkin spurttasin keulille ajassa 3:20. 1,3km kohalla oli vaikein paikka kun suuta kuivi kovasti ja tuntu että tulee oksennus. Onneksi tunne meni ohi ja eikun taistelua loppuun saakka. Joka ikinen kerta aiemmin olen hyytynyt loppuun eikä loppukiristä ole ollut puhettakaan (niko voi vaikka todistaa) mutta tällä kertaa tuntu kuin mahanalus ois ollut jalkoja täynnä kun 150 metriä ennen maalia irtosin. 

Legendaarisella 1000m Hankamäen nousulla (nousua 60m) ennätystulokset rukattiin myös uusille sekuntiluvuille, vaikka tuulikin paikoin kovasti vastaan. 6s parannusta ja uusi aika 3:50. Muistelin että paukusta on lähettävä täysiä ja "alkuloivalla" mentiinkin 3:10min/km mutta kyllä se vauhti ennen jyrkkää oli jo hiipunut. Matin kanssa leikittiin kissaa ja hiirtä kun vuoron perään ohiteltiin toisiamme. Mun vahvuusalueella eli jyrkällä yritin irtiottoa mutta tiukimman mäen hellittäessä Matti iski jälleen ohi revanssimielellä enkä enää loppukirissä pystynyt vastaamaan.

Harmillisesti tämä "kuntopiikki" jäi hyödyntämättä kisojen osalta, sillä huomenna koittaa paluu takaisin Kajaaniin ja mikäs sen mukavampaa kuin päästä (joutua) reiluksi viikoksi sotimaan Kainuun korpeen keskellä kisakautta... Seuraavan kerran kun tänne kirjoittelen alkaakin jo Jukola kolkutella ovelle (kuten myös kotiutuminen) ja veikkaanpa että tämäkin piikki on jo kääntynyt osoittamaan sinne toiseen suuntaan.