Herkuton Helmikuu...

Nyt Tipaton Tammikuu on ohitte noin puolella suomen kansalaisista, tai ehkä yrittäneitä on sen verran, mutta onnistuneiden määrä huomattavasti alhaisempi, Mielestäni on tyhmää asettaa itselleen sellaisia tavoitteita, joihin ihminen ei pysty. Jos kerta aikoo pitää pullon kiinni koko Tammikuun niin sitten myös pitää eikä huijaa itseään. Kaikki tällaiset "itsensä koettelut" on mun mielestä hyviä, kunhan ne pysyy kohtuuden rajoissa. 

Nykyään on jos minkälaista ruokatrendibuumia. Milloin saa syödä pelkästään proteiineja, tai papuja tai kalaa. Kohta joku varmaankin keksii linnunsiementen ravintohyödyt! No nuo kaikenlaiset kuitenkin testaa ihmisen päättävisyyttä ja henkistä kanttia noudattaa valintaansa. Varmasti jokaiselle tulee siinä jossain vaiheessa mieleen, että eikait se haittaa jos nyt yhen kerran poikkean... Minusta ainakin maaliin (lue:tavoitteeseen) päästyä on hieno tunne jos todellakin on noudattanut asettamiaan rajoja, vaikkei itse ruoka-aatteessa sitten olisikaan mitään järkeä.

No Tipattomasta Tammikuusta inspiroituneena oonkin aatellu viettää Herkuttoman Helmikuun. Noo, eihän tuo nyt mitenkään vaikeaa tuu ainakaan meikäläiselle olemaan! Joku minut vähemmän tunteva voisi väittää ehkä muuta, mutta ainakin kaveripiirissäni varmaankin vain naureskellaan tehtävän helppoudelle... ;) 

Seuraava vaihe onkin määritellä käsite HERKKU. Herkkuhan tarkottaa yleensä jotain hyvää, mutta ei, en aio kieltäytyä mummun makaronilaatikosta tai äitin kanapastasta. En myöskään jätä syömättä joka aamuista kaurapuuroa tai  itsetehtyjä "herkku"voileipiä. Voin myös hyvällä omatunnolla syödä mummun taikomia milloin minkäkinlaisia leivonnaisia, sillä eihän ne mitään roskaruokaa ole ja olisi suorastaan rikollista kieltäyyä niistä! VAAN en syö karkkia, sipsiä, sotkun munkkeja, hampurilaisia tai muutakaan roskaruokaa, SUKLAATA, limpparia sun muuta yleisesti herkkukategoriaan kuuluvia tuotteita. Herkuton Helmikuuhan voisi olla urheilijalla vaikka aina, mutta ei pienimuotoinen herkuttelu kuitenkaan pahasta ole. 

Kaivoin tänään Kari Kalastajan (Gary Fischer) varastosta pölyttymästä ja käytin sitä pitkästä aikaa lenkillä. Oli se vaan mukavaa, kun lumi narskui renkaitten alla ja maisema vaihtui taas vaihteeksi nopeammin. Tai liekö se kiinni itsestä että miksei se maisema voisi juostessakin vaihtua yhtä nopeasti. Tuskinpa. Kävin kuitenkin näin alkajaisiksi reilun tunnin "saiklaamassa" teitä ja polkuja. Tuossa alla pari kuvaa reitin varrelta.

viikko on muutenkin ollut joulun jälkeen ensimmäinen onnistuneempi harjoitussetti. Huikeat 9h! Ja vieläpä monipuolisesti. On uintia, sulkkista, hiihtoa, pyöräilyä, kovaa juoksua, hiljasempaa juoksua, vieläkin hiljasempaa juoksua, kuntopiiriä... JA lisäksi on tullut tehtyä paljon LIHASHUOLTOA!! sitäkään ei saisi unohtaa. 

Näillä eväillä (huom. herkuttomilla) uuteen reeniviikkoon!

Kulkee kelissä ku kelissä!

Oikea vai vasen?

Illalla vielä kavereitten kanssa notskilihapullia. Etsi kuvasta yksi herkku!