lauantai 15. helmikuuta 2014

Autiotuvan taikaa

Kilautinpa kaverille tiistaina eikä kauaa tarvinnutkaan porista kun loppuviikon suunnitelmat olikin jo selvillä. Torstaiaamuna Antin kanssa lähettiinkin ex tempore reissulle Syötteen lumisiin maisemiin...

Meidän kahden miehen karavaani starttasi Syötteen luontokeskuksen kulmilta klo 10. Varusteita oli mukana vaikka muille jakaa. Antilla oli sattunu tällä kertaa suksiin vähän vääränlaiset voiteet, joten minähän se vetojuhdaksi joutuin. 


Älä ny vielä sitä kuvaa ota ku ei oo sukset jalassa!


No nyt on valamista! Tarvii vähä lisäpainoja nykyään tohon tasatyöntö reeniin.


Määränpäänä oli Toraslammen autiotupa. Reipas 10km hiihettävänä. Onneksi meillä oli mukana pieni matkaradio, josta pauhasi Suomi-Itävalta jääkiekkomatsi. Siellä me sitten peloteltiin metsän asukkaat kun sai jatkuvasti olla tuulettelemassa maaleja. Kello pysähtyi aikaan 1h 30min ja perillähän me oltiin.


Hyvässä kunnossa oli joo...

Tuvan vanhin.

Levitettiin tavarat ympäri mökkiä ja samaan aikaan oli meneillään naisten 10km pertsalla. Eihän sitä vielä malttanut pilkkimään lähtä. Päivän ainoat hiihtäjä havainnotkin tehtiin kun eräs sveitsiläis pariskunta piipahti pitämään taukoa tupaan. Ihmetys oli varmaan valtava kun me ei meinattu paikoillaan pysyä kun oli niin jännät paikat hiihossa.

Seuraavaksi lähettiinki narraamaan kaloja viereiselle lammelle. Valitettavasti Syötteen eväkkäät vetivät tällä kertaa pidemmän korren ja meidän oli tyytyminen trangialla tehtyyn spagetti bologneseen.

Ei se mökki kovin iso ollu.

Matkakeittiö

Vielä ennen pimeän tuloa lähettiin ottamaan miehestä mittaa läheiseen rinteeseen. Lunta oli reippaasti yli polven ja hädin tuskin onnistuttiin kiikkumaan ylös. Koskematon puuteri odotti korkkaajaansa. Hetken maisemien ihailujen jälkeen lumi vaan pöllysi kun painettiin vauhilla alas. Oli se niin hauskaa että eiköhän uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja...

Vielä loppuun rakenneltiin "kunnon" hyppyri. Mäkiennätys painui sinne 5-6 metrin tienoille. Mun pulkka oli jo useemman "runin" aikana pitäny huolestuttavaa rutinaa ja viime talven Kuusamon reissuilta alkunsa saanut hiusmurtuma pulkan pohjassa räsähti sitten kunnolla koko pulkan levyseksi kun jäi vissiin telemarkit tekemättä alastulossa...


Maisemia laskijan perspektiivistä.


Pimeä oli jo kunnolla laskeutunu kun palattiin lämmittämään tupaa. Siinä sitten valmistettiin toinen annos makaroonia ja lihapullia ja aloteltiin kortin pelluu. Aika tuntui ihan pysähtyneen. Illan aikana luettiin myös mitä kaikkea vieraskirjaan on kirjoiteltu. Olihan siellä vakiokävijöiden puumerkki aika tiheässä ja vaikka minkälaista stooria, oli joku onnekas jonku ahvenenkin joskus siitä lammesta saanut. Bongattiin myös useita samantyyppisiä kummitustarinoita mökkiin liittyen. Siellä oli yöpynyt myös joku kauhuleffaharrastelijoiden kuvausryhmäkin kummitusten toivossa. Että hyvää yötä vaan!!

Ei kyllä kovin heti tullut uni silmään, mutta syyllinen ei ollut kummitus vaan ärhäkäs kamina. Ei tarvinnut ku pari hassua klapia nakata sen syövereihin niin jo oli mansikalla. Olo ylälavereilla oli ku broilerilla uunissa ja pakko oli tuuletella ovi auki ettei nyt ihan tukehtunu.

Aamulla kun heräs niin ekana kaminaan tulet. Oispa ollu joku mortti pitämässä kipinää koko yön. Antti lähti pilkkimään ja minä käväsin reilun tunnin hiihtoreissun vallottamassa Ahmavaaran. Sitten vaan kamat kasaan ja karavaanin suunta takasin päin. Latukone oli aamulla ajanut baanan liukkaaksi ja tehtiinkin uus reittiennätys 1h 7min samaiselle matkalle. 

Olihan se taas reissu ja tämmösiä seikkailuja mä kyllä rakastan. Seuraavaa seikkailua ootellessa...




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti