Mesikämmen Challenge 8h - Matkakertomus, SK Wunderpojkar

Seuraavassa SK Wunderpojkarnan tapahtumarikas kisakertomus Ähtäristä Mesikämmen Challengesta. Ja tässä linkki GPS-seurantaan.

Saavuimme Ähtäriin jo perjantai-illaksi järjestäjien kisakeskusmajoitukseen. Siinä oli hyvä lauantaina aamulla keitellä puurot ja noutaa klo 7 kisakartat + reittikirja infosta. Ja eiköhän alettu heti suunnitteluhommiin. Melko nopeasti löydettiin omasta mielestämme hyvät reitinvalinnat ja sisäistimme tulevan kisan rytmityksen. Ainakaan suunnistuksellisesta osaamisestamme ei tulisi olemaan haittaa.

Tunti ennen starttia vielä nauratti

Kisa"eväät", joista meni lopulta noin kolmannes.

Itse kisa starttasi klo 10. Ja aivan kuten osasimme odottaakin, ensimmäisenä vuorossa oli ns. "hajotus"prologi kisakeskuksen välittömässä läheisyydessä. Tällä kertaa sprinttikartasta tehdyllä väyläsuunnistuksella. "Tää on niin meidän heiniä", ajateltiin heti. Ryntäsimme kärkeen ja ainoa tarkotus oli yrittää päästä karkuun muista etteivät he "hyötyisi" selästämme. Yhtä puskarastia lukuunottamatta kaikki löyty hyvin ja saimme kiskaistua Avanti Adventuren ohella prologissa minuutin kaulan seuraaviin. 

Seuraavaksi ylitettiin järvi käyttäen järjestäjän tarjoamaa finnfoamia ja jatkettiin pullautuskarttasuunnistusta jalkaisin rinta rinnan Avantin kanssa aina eläinpuistoon saakka, kasvattaen eroa muihin.

Eläinpuistossa piti löytää annettujen vihjeiden perusteella 13 rastia ja jokaisella niistä oli pihtileimaus. Apuna oli vain eläinpuiston turistikartta, joten enemmänkin piti luottaa omaan intuitioon suuntaa valittaessa. Avanti teki pienen virheen aivan alkuun ja pääsimme karkuun, mutta aivain kuin kohtalon ivaa niin lähdimme seuraavalta rastilta jotain huoltotietä väärään suuntaan ja vastaan tuli karhuaitaus villisikojen sijasta. Siinä tuli n. 5min koukku kun haahuiltiin huuhkaja-aitauksen nurkilla ja kärkisija kaikkosi samantien.

Eläinpuiston ylimääräinen ihmettely

Eläinpuiston jälkeen alkoi ensimmäinen pyöräilyetappi. CP9 löytyi hyvin, mutta seuraava rasti tuottikin vähän enemmän murhetta. Alkuunsa ei edes ajateltu takakiertoa (joka jälkeenpäin ajateltuna olisi ehdottomasti paras) vaan otettiin suorempi valinta. Hyvin oltiin kartalla (niin hyvin kuin pullautuskartalla vain voi olla) ja minä luin mutkia ja ojia että nyt oltaisiin rastin kohdalla. Huomasimme, että vielä 30m pidemmällä oli Avantin pyörät ja päätettiin mennä vielä siihen saakka. Ja eikun pusikkoon leimaamaan. Pusikko oli täynnä sinnetänne risteileviä ojia ja seurattiin varmasti jokaikinen ojanvarsi vähintään kahteen kertaan, mutta ei vaan löytyny rastia. 10min päästä metsä oli täynnä takaa tulleita joukkueita etsimässä lippua. Moneen kertaan kävimme tarkistamassa polulla, että tuosta se maa alkaa nousta ja tässä sen pitäisi olla. Turhauttavan etsinnän jälkeen päätettiin jatkaa pidemmälle polkua ja kappas, siellähän reilun 100m ja yhden mutkan päässä oli läjä pyöriä ja porukkaa kuin markkinoilla. Hyökättiin taas pusikkoon ja eiköhän se rastikin lopulta löytynyt "vain" 21 minuutin etsinnän jälkeen. Ajateltiin, että kärki menee menojaan, mutta ei peli vielä ole pelattu.

CP11 ja CP12 koukattiin molempia n. minuutin verran. Ne johtuivat siitä, että ajatuksissaan vieläkin muisteli äsköistä jumbopummia ja lisäksi porukkaa oli niin paljonedessä ja takana, ettei voinut rauhassa ajella omaa tahtia. 

Swim&Run osuudelle tullessamme näimme kärjen. Eroa arvelimme olevan vain noin vartin. Teimme selvän virheen kun otimme vain yhden finnfoamin, vaikka olisi voinut ottaa molemmille oman. Vaikka minkä käsistämme kauhoimme, niin takaa tultiin kevyen näköisesti ohitse kahdella patjalla. Gepsin perusteella hävittiin pelkän tietämättömyytemme vuoksi n. 3min. No ensikerralla ollaan taas viisaampia!

Patjailusta matka jatkui taas pyörän selässä. Nyt alkoi suunnistuskin sujua.

TP3:een saakka meno oli sujuvaa. Muutamissa mäissä Nikolla alko hieman jo reisi painaa, mutta hyvällä vauhdilla tultiin vaihtopaikalle asti. Kuultiin väliaikatietoja, että kärki on 10min päässä. Se ei hirveästi lohduttanut, sillä edessä oli meidän kauhulla odottama melonta... 

Jo kanootin veteen asti kantaminen (300m) teki tiukkaa meille, puhumattakaan itse melonnasta. Silloin kun molemmilla hauis on ohuempi kuin nilkka, niin meno ei voi olla kovin vauhdikasta. Jos minä olin eläissäni melonut muutaman kerran aikaisemmin, niin Nikon kohdalla sekin luku supistettiin puoleen. Lisäksi vielä huomattiin vasta melonnan lopussa (CP28) että oltiin melottu koko matka perä edellä... No ehkä sen 8min tappion nopeimpiin melojiin voi pistää sen piikkiin, tai sitten ei :D

No melonnan jälkeen päästiinkin sitten jo kauan odotetun suunnistuksen pariin. Melonnasta sai ottaa pelastusliivit mukaan jos halusi oikaista lahden poukaman välillä CP29-30. Ja mehän haluttiin. Harvemmin sitä suunnistuskisoissa painellaan pelastusliivit ja kypärä päällä, mutta nyt mentiin näin. Mä otin selkeän vetovuoron ja Niko oiko mun kiemuroita minkä pystyi. Kokonaisuudessaan osuus meni rauhalliseen tahtiin, mutta takuuvarmasti. Kärkijoukkueiden osalta gepsisynkronointi paljastaa, että oltiin niukasti koko porukan nopeimpia. 

Suunnistus päättyi kalliokiipeily Questiin. Rastilla oli tuttu mies ohjaamassa ja yksimielisesti päädyimme Nikon kanssa siihen, että mä kiipeän suoran reitin, ja Niko ottaa viistorinteen. Ylös mennessä kolhasin pari kertaa polvea kipeästi, ja alas tullessa piti alkuun vähän varmistella, että niinköhän se Taneli varmasti varmistaa mun alastulon. 

Suunnistus synkronoituna

Ja matka jatkui taas pyöräillen. Ratamestari tarjosi tähän väliin koko kisan pisimmän ja parhaimman reitinvalintavälin. Tätä väliä pohdittiin etukäteen pitkään, mutta kun tullessamme huomasimme keskireitin olevan suht nopeakulkuinen niin päädyimme käyttämään sitä toistamiseen. Nikokin oli taas piristynyt ja nyt mentiin eikä meinattu. CP24:n tietämillä teimme aivan älyttömän idioottimaisen pummin. Ja vielä 6min!! Mä en ollut lainkaan tulomatkalla noteerannut karttaan merkkaamatonta "moottoritietä" (eli siis uutta metsätien pätkää) joka lähti takaviistoon. No nyt paluumatkallahan se lähtikin puolestaan etuviistoon eli käytännössä suoraan. Niko kyllä kyseli että mikä polku se tuonne oikealle lähtee (siis se minne meidän olis pitänyt mennä) mutta sanoin vaan että ei se ole kartassa, tää on oikee. Nähtiin pari tiimiä edessäpäin ja jatkettiin matkaa. 400m jälkeen tie muuttui niin märäksi, että saatoin vannoa, ettei me oltu sitä tietä pitkin kyllä tultu. Täyskäännös takaisin ja eikun ettimään sitä äsköistä polun lähtöä. Loppureitti menikin taas vauhdilla. 

Gepsin perusteella nopein reitti oli kuitenkin palju.eu:n ottama menosuuntaan nähden vasen tiekierto. 

CP33:lta alkoi taas meidän bravuuriosuus. Pyöräsuunnistusta, ja vieläpä ihka oikealla pysukartalla. Ai että tuli kotoisa olo! Rastilla kerrottiin aina seuraavan rastin sijainti jne. (4 kertaa). Emme pummanneet ollenkaan, ja vauhtikin oli hurjaa, joten jo kolmannen kerran tässä kisassa otimme haltuumme suunnistusosuuden pohjat (3/3).

Pysuosuuden synkkaus

CP36:lla tarjottiin kisan suurin haaste. Lintutornilla oli 1800-luvun karttakuvaan merkattu saari, jossa sijaitsee laavu, jossa puolestaan sijaitsee rasti. Meidän karttamme loppui kuvassa näkyvään rajaan, joten pienen ihmettelyn jälkeen Lumi Chip joukkueen kanssa, arvelimme rastin sijaitsevan kartan ulkopuolella. Samalla Hiiltomiehet (kärki) palasi ojan yli pyörille, ja se vain vaihvisti tunnetta, että rasti kyllä on siellä jossain.

Lopulta rantaa pitkin kulettuamme näimme saaren. Ja kun kahlasimme saareen, 2. ja 3. sijan joukkueet tulivat vastaan meistä katsoen hieman vasemmalta puolelta. Tottakai arvelimme, että he olisivat tulleet lyhintä reittiä pois rastilta, eli rasti olisi saaren vasemmalla sivustalla. No eipä ollut! Hieman huonon tuurin säestämänä se lopulta löytyi 5min "kaarron" jälkeen.

Laavu ei ihan ollut ympyrän keskellä

Enää ei olisi pitkästi maaliin. Pari Questia ja loppu reiden laulamista. Saatiin molemmat hyvä tatsi päälle, Questit sujui ongelmitta ja rastit löytyi nopeasti. Jotain hyvää seuraavia seikkailuja silmällä pitäen kertoo sekin, että olimme täpärästi "loppulenkin" nopeimpia.

Loppulenkin reitinvalinnat

Ja sama synkattuna

Ajassa 18:32:05 maaliin saapui kaksi nuhjuista, litimärkää, kaikkensa antanutta ja itsensä voittanutta taistelijaa. Se tunne, juuri maaliviivan ylitettyä on vain juuri sitä, miksi aina tällaiseen kaikkeen "hullutukseen" lähtee vain uudestaan ja uudestaan mukaan! Ja toki ne mahtavat kommellukset ja onnistumiset, mitä tulee muisteltua vielä pitkienkin aikojen päästä.

Lopputuloksissa oltiin hienosti 4. 25min Hiiltomiehille hävinneenä. Eikä mitalisijatkaan kovin kaukana olleet. Kaikki joukkueethan tuolla pummasivat, mutta kyllä 42 minuuttia vain on kertakaikkiaan aivan liikaa meille, jotka muka pidämme itseämme vielä tämänkin jälkeen suunnistajina :D

Henkilökohtaisesti pidän Mesikämmen Challengea ehkä onnistuneimpana tämän mittaisena seikkailukisana, mitä vain voi olla!!! Reitti oli huolella suunniteltu, tapahtuman järjestelyt olivat laadukkaat, haasteita ja rytmitystä tarjottiin koko ajan (missään vaiheessa ei tylsistynyt, että olisi edetty liian pitkään samalla tavalla), ja tottakai se, että tarjotaan jos jonkinmoista suunnistusvirikettä tuo ison plussan.

SK Wunderpojkar kiittää ja kumartaa.

Ps. Sunnuntaina tuli käytyä vielä järjestävään organisaatioon lukeutuneen Tanelin kanssa rastienhakureissulla. Kyseinen kuva on napattu juurikin siltä kyseiseltä CP10:n polulta, joka tuli tuttuakin tutummaksi. Tuolla suoran päässä me (ja arviolta puolet koko kisan joukkueista) pyörimme.