Hotellimme oli tuttu ja turvallinen jo edellisvuodelta. Sama bingotäti siellä aina iltaisin aloitti klo 21 shownsa ja samat ikivihreät kappaleet soivat joka ilta espanjalaisten eläkeläisten "diskossa", juurikin kerros huoneidemme alapuolella. Onneksi äänieristys oli espanjalaista huippuluokkaa ja saimme nauttia joka ilta pitkälle yöhön saakka jatkuneista bileistä!! No mutta jos jotain huonoa, niin hyvää puolestaan oli ruokailut. Aamuisin sai hamstrata taskut täyteen muffinsseja evääksi lenkille ja iltaisin sai nautiskella aina jotain pihviä kera ranskalaisten. Siinä vasta urheilijan ruokaympyrä! Ja kun päivisin lenkin jälkeen ensimmäisten päivien pasta/pitsaseikkailujen jälkeen löysinkin itseni mäkkärin jonosta niin jo oli leirin ravintoarvot kohdillaan. Se miksi lopulta söin aika yksipuolisesti johtui täysin siitä, että kolmantena päivänä mulla meinas taas olla ongelmia mahan kanssa (ei tosin yhtä pahasti kuin edellisvuonna), mutta päätin pelata sen suhteen varman päälle että saisin ainakin reenata terveenä.
 |
| Tilasin salaatin, mut mukana tuli kaks sämpylää ja perunoita... :D |
Ensimmäisinä päivinä teimme ryhmänä totuttelulenkkejä tasamaalla. Löysin ensimmäisistä lenkeistä alkaen itselleni loistavan paikan polkea ryhmässä. Muut huomasivat mainion paikkani ja sain tapella välillä kynsin ja hampain paikastani aurinkokannen kuninkaana. No, turha se alkuun heti höntyillä. Nousujohteisuus se on mikä leirillä kannattaa.
 |
| Yhtenä päivänä meidän reittimme vei kartassa näkymättömälle tielle |
Eka ns. "mäkipäivä" oli tutussa Curan nousussa. Olihan se mahtava päästä kipuamaan kunnon mäkiä, kun ei tarvitse juuri töitä paljoa tehdä kun syke on juurikin nin korkealla kuin itse haluaa. Mainio lisä leirillä oli että Tervala oli muutamissa reeneissä ottamassa mäkivetojen välissä huipulla laktaatteja, joten sai varmuutta omaan tekemiseen ja kehon tuntemukseen myös mittarin kautta.
 |
| Yksi oikea sadepäivä mahtu kahteen viikkoon |
Itse pidin myös iltojen ohjelmanumerosta, joka vaihteli päivittäin, sillä jokainen oli saanut itse suunnitella jonkinmoisen kartta/taitoharjoituksen ja päälle vetää vielä palauttavat venyttelyt. Harjotukset olivat monipuolisia ja tarjosivat monia haastavia reitinvalintoja, ja monista syntyi jopa kiivastakin keskustelua, että mikä onkaan optimireitti.
En käy koko leiriä läpi, mutta muutamia parhaita mieleen jääneitä reenejä seuraavassa. Rytmi koko kahden viikon ajan oli käytännössä 3+1, eli kolme päivää reenataan kunnolla ja "välipäivänä" lyhennetään lenkkiä parilla tunnilla. Lenkkien pituus vaihteli n.90-200km haarukassa.
Sa Calobran valloitus. 5. päivä. Edellispäivän ruokamyrkytyksen johdosta lähdin naisten letkaan. Vuoristossa korkealla (700-800m) oli jäätävän kylmää varjossa. Jotain +6 vain. Lenkki sisälsi pari kolme ylämäkeä ja tottakai itse Sa Calobran. n. 9km (682m) yhtäjaksoista nousua. Meikäläinen nautti matkasta alhaalta ylös koko rahan edestä eli yhteensä 48 minuuttia. 6h22min 148km.
 |
| Jee mutkia!! |
 |
| Silmukkaa |
 |
| Ja lisää ei niin suoraa tietä |
7.päivä. Mäkivetoja Curannousussa. 4*4,5km(240m). Keskisyke nousi hyvin 147-157-167-175. Hapot vastaavasti 3,2?-2,3-4,9-10,3. On se vaan ihana tunne kun lopussa saa mättää niin paljo kun reidestä irtoaa. Maisemat ylhäältä kruunasivat reenin.
 |
| Näkymät tasamaalle Curan huipulta |
8.päivä. Palma Sprint. Juoksin 16km rantabulevardeja Palmaan, sprinttailin 20min vanhassa kaupungissa, loppuverkkasin leipomon kautta bussipysäkille ja bussilla hotellille.
9.päivä. 5:n kappelin kierros muuttuikin lopulta mun, Mikan ja Vernerin osalta pakko kaks satasen keräämiseksi. Eli tasamaalla ajoimme, ja kun kappelit on rakennettu aina mäkien päälle niin mäet noustiin Aek-kynnystä kiusaten. Ja alamäet puolestaan omaa uskallusta kiusaten. Tosi kevyesti ja helposti ihan loppuun saakka ja 201km mittariin. 7h34min
 |
| Jonku kappelin mäki |
10.päivä. Maantiefillarilla pysua Algaidan keskustassa. Sauli oli piirtäny ocadilla kartan kylästä ja kun Tervala kävi kartoittamassa vielä yksisuuntaiset tiet niin lopputuloksena oli yllättävänkin turvallinen, vauhdikas ja ennenkaikkea hauska taitoreeni. Vaikka kaduthan on kapeita, autojen reunustamia, liikennettä jonkun verran ja vielä holtittomia jalankulkijoita niin kyllä siellä vain puikkelehti ilman suurempia ongelmia.
 |
| Rantavuoristotie ja merenrannan "lomaosakkeet" |
13.päivä. Vika reenipäivä. Långa. Ajettiin yhden seinänousun kautta toiselle puolen saarta Formentorin niemen nokkaan ja hieman suorempaa takaisin. Päivä oli lämmin, ja vielä vikana päivänäkin onnistuin polttamaan kädet ja vähän naamaa. Paluumatkalla Sa Poblan kylään tultaessa mulle kävi pieni onnettomuus. Meillä oli suunniteltu tauko kylässä ja arvelin että kylän lähestyessä otetaan perinteinen kiri. En oikeastaan koskaan lähde höntyilemään kireihin mukaan, mutta näin vikapäivänä sen ei enää niin väliä. Valmistelin jo vaihteenkin valmiiksi sopivaksi ja ootin että milloin Tervala tempasee. No sitten lähdettin. Vähän matkaa kerkesin kiristää vauhtia seisaaltaan polkien kun en tiiä mistä kumman syystä ketjut on pompannu tai onko sitten vaihtanu ratasta, mutta polkasun alla ei ollutkaan enää yhtään vastetta ja polkaisen täysin tyhjän päälle ja samasta voimasta kenkäkin irtoaa polkimesta ja siitä sitten jotenkin lennän pyörän kanssa oikealle kyljelleen ja polvelleen n. 40km/h vauhdista suoraan asfaltille... AUTS! En heti tajua mitkä kaikki paikat otti osumaa, mutta ainakin molemmat polvet, kyynärpäät, oikea kylki, sääret ja vähän myös oikea olkapää. Paikalle pysähtyy heti eräs oikein auttavainen ja ystävällinen espanjalaispapparainen, joka kaivaa autostaan desinfiointiaineet ja sideharsot apuun. Eikä hän suostu ottamaan avustaan edes paria euroa vaan suorastaan tulistuu kun muut tarjoavat hyvitystä kiitokseksi. Mikään ei tunnu menneen lopullisesti rikki ja jatkan matkaa nuhruisena sillä onhan hotellille vielä 70km...
 |
| Formentorin niemennokassa |
 |
| Vielä hetken aikaa naurattaa |
 |
| Pitkänperjantain verenvuodatus |
No mun leiri päättyi siis aika huonoihin fiiliksiin. Koko lentomatkan taistelin pintanaarmujen kipuja vastaan ja jokin tulehdus nosti kuumeenkin. Sitä kesti pari päivää. Suomessa en käytännössä pystynyt muuta kuin maata viime viikon alun, sillä joka paikkaan sattui. Onneksi loppuviikosta pystyi jo ylä- ja keskivartaloa tehdä vähän salilla ja kevyesti aloittaa pyöräilyn. Toinen polvi on ollut oudon tuntoinen ja siksi oon pitänyt varulta taukoa juoksusta. Pyöräily ei ainakaan onneksi ole mitään normaalista poikkeavia tuntemuksia tuottanut. Hyvä niin. Vaikka kisakauden alku vähän myöhästyikin niin onhan tässä vielä aikaa.
Leiri oli reenillisesti erittäin onnistunut ja omalla kohdalla nousujohteisuus toteutui. Speksit: 13 päivää, 59h, n.1400km. Hyvää pohjaa kesälle siis luotu!
 |
| Aamulenkkireittiä rantabulevardilla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti