Kevään summausta

Viime viikonloppuna järjestettiin mun kevätkauden tärkeimmät kisat, EM-katsastukset. Mitään isoja odotuksia viikonlopun suhteen ei ollut, sillä realistisesti ajateltuna valinta Portugalin EM-kisoihin olisi suorastaan ihme. Kun viime syksynä mietin mitä pääsarjaan siirtyminen tuo tullessaan, tiesin sen vaativan paljon enemmän työtä kuin aiemmin. Ja että kestävyysurheilussa puolessa vuodessa, eikä edes vuodessakaan voi tehdä suuria harppauksia, ainakaan ylöspäin. Niistä lähtökohdista ajateltuna en voi olla kuin tyytyväinen siitä miten lähelle kisalippua lopulta onnistuin taistelemaan itseni. Parasta oli kuitenkin huomata, että vauhti on parantunut ja ero kärkeen pikkaisen kaventunut, eikä jokaisessa mäessä tarvitse enää hypätä pyörän selästä pois kävelemään. Tosin viikonloppuna sitä jalan etenemistä niin ylä- kuin alamäkeenkin tuli harrastettua ehkä enemmän kuin koskaan, sillä radat käyttivät sadistisesti hyödyksi kartan jyrkkäreunaisen harjun maksimoiden noususumman. Keskarilla n. 500m!

Itse kisasuoritukset oli tasaisia. Ei mitään huippusuorituksia, muttei heikkojakaan. Maaston polkuverkoston tiheyden vuoksi suunnistus oli paikoin vähän jäljessä, mutta silloin kun ajatus oli edellä, rastit löyty sujuvasti. Uusi pyöräkin toimi kuin unelma, tai ainakin sitä oli 4kg kevyempi työntää ylämäkeen...

Valokuvaajakin onnistunut taltioimaan mun etenemistä ylämäkeen...

Tässä kevään aikana on tullut käytyä myös kisaamassa nastarit jalassa. Mallorcan loukkaantumisen jälkeen juoksua on tullut todella vähän, joten paras kulku on ollut niissä kisoissa, missä maasto on ollut mahdollisimman hidaskulkuista. Vaikka suunnistuksellisesti kevään tähän asti parhaimmat kisat olivatkin Finnspringillä, niin tossulla jäin niillä tykityskankailla melko paljon. Kangasalla puolestaan vappuna kisattiin polvia myöten hakkuujätteessä niin virhettä tuli käytännössä saman verran mitä voittajaan oli eroa.

Näin akaateemista elämää viettävänä olen ilokseni saanut huomata miten "rentoa" koulunkäynti on ollut näin ensimmäisen lukuvuoden lopussa. Kun luentoja ei juurikaan ole ollut, vaan päivät on saanut käytännössä rytmittää tenttiin lukemisten mukaan niin reenejäkin on pystynyt tehdä suunnittelmallisesti ja kehittävästi. Tälle pohjalle onkin hyvä alkaa rakentamaan kesän reenikautta syksyn kulkuja ajatellen. Kuten eräs triathlonisti Stubbikin sanoisi: "Kunto saadaan nousuun vain työ(stö)n kautta".