Treenileiri Espanjassa

Matkasimme Nouskin "junnu" porukalla maanantaina 16.2. Alicanten lämpöön. Matka alkoi Tampereelta aamuyöstä klo 2:30 eikä se lopulta olisi voinut paljoa paremmin alkaakaan, sillä meille sattumalta selvisi Helsingissä, että meille onkin varattu ykkösluokan liput! Helsingin loungessa vielä vähän totuteltiin keltanokkina tähän uuteen maailmaan, mutta neljän tunnin vaihtoaika Oslossa käytettiin ilmaisesta ruoasta ja tilavasta loungetilasta nauttimiseen jo kuin kokeneet konkarit.

Päästyämme perille Marjal Sporttiin, jossa meitä odotti kaksi bungalowta, levitettiin nopeasti laukut ja lähdettiin heti ulkoiluttamaan nastareita Espanjan parhaaksikin suunnistusmaastoksi joskus haukuttuun Guardamariin, jonka kartan laidalle oli matkaa vain 400m. Jo tässä vaiheessa oli tiedossa, että keskimäärin joka toinen reeni tultaisiin tekemään näillä vauhdikkailla ja tarkkaa kartanlukua vaativilla jo metsittyneillä rantadyyneillä. Ensimmäisessä suunnistuksessa intoa oli ehkä enemmän kuin sitä malttia ja jälki olikin sen näköstä. Suunnistusajattelu oli mallia "juoksen jonnekin ja luen itseni sitten kiinni". Parilla rastilla taisi eksakti rastipistekin jäädä käymättä, kun maastossa oli nauhoja lähes tulkoon joka oksassa.

Ekan reenin käyrä ei paljo päivänvaloo kestäs...

Tiistaina aamupäivästä vuorossa oli jo eka keskimatkan vk-reeni Guardamarin sukulaismaastossa. Jalat ja ajatus ei vieläkään ihan kohdannut, kuten ei iltapäivälläkään "Zig Zag" nimisessä reenissä edelleenkin Guardamarissa. Pummit laskettiin edelleen lähes kymmenissä minuuteissa.

Keskiviikkona haettiin vaihtelua uudesta maastotyypistä. El Molarissa keli oli kohdillaan ja maastokin oikein mukavaa, vaikka ensisilmäyksellä kartasta voisi muuta päätelläkin. Omassa tekemisessä kävi pari kertaa jo sellainenkin ihme, että tiesin hyvissä ajoin ennen rastia tarkalleen missä rasti sijaitsee ja pystyin jopa vähän kiihdyttämään rastiympyrässä. Useammissakin reeneissä oli sellanen huono vika, että yhdeltä tai kahdelta rastilta puuttui greppinauha ja kyllähän sitä vähän aikaa siinä pyörii paikallaan enne kuin toteaa, että kyllä sen tässä pitäis olla. Ja monesti se porukka pääsee siinä sivussa kasaantumaan. Näin myös El Molarissa.

Kyllä kelpaa tällä kelillä!

Illasta lähdettiinkin valloittamaan Guardamarin yötä... kuuluisan N-radan muodossa. Vaikkei Eetun lamppu kirkkain ollutkaan, suunnistusajattelun loisto korvasi sitäkin. Itsellänihän alku meni ihan ok, mutta lopusta jäi rasti löytymättä...

Torstaina kävin aamulenkillä hakemassa vähän revanssia N-radasta ja tällä kertaa nauku hyvin, ja sama jatkui Guardamarin 60 rastin rastinottoreenissä. Torstaista alkaen meidän loppuleirille rytmin löi Falunin MM-hiihdot. Vaikka Tapsa Suomiset ja Pirjo Muraset jäi kuulematta, niin saksankieliseltä Eurosportilta saatiin sentään nauttia hiihtolegendojen dupattuja haastatteluja. Harmi vaan, että vaikka kuinka huudettiin ja kannustettiin niin Ketelän suksiin ei tullut lisää luistoa eikä Risto-Matti kiivenny mäkiä sen kovempaa.

Perjantaina päätettiin käydä taas uusissa maastotyypeissä. Pojat (ei jooseppi) veti sportident reenin "kisana", mä tyydyin rauhallisempaan vk:hon. Radalla oli hyviä reitinvalintavälejä, mutta mäet tuntu kyllä tosi raskailta. Ykköstä tuli heti leivottua pari minuuttia, eikä kovin montaa rastia kyllä tullut naulattua puhtaasti.

Ei vieläkää kovin kehumista

Iltapäivästä tarjolla oli aivan mahtava rinnemaasto. Mies oli kuin uudesti syntynyt, ja mäet nousi kevyesti pk2 alueella (tosin osittain kävellen). Eniten ilahdutti kuitenkin se, että suunnistusopit vihdoinkin osoittivat talviunilta heräämisen merkkejään, sillä jopa ne ns. "moottoritiet" (käyrävälit) alkoivat löytyä maastosta.

Mäkee

Meidän perhekaara

Tykkäsin!

Perjantain kohokohta oli kuitenkin paluumatkan joidenkin jopa fanaattisesti odottama ruokailu Mc... eikun BK:ssa :D

Lauantaina vietettiin kevyttä päivää reippaan 1,5h yhteisellä kävelyretkellä Guardamarissa. Oma fiilis oli leirin heikoin. Sato vettä, oli kylmä, tuuli, maastoki oli jo niin koluttu ettei jaksanu ku vaan kävellä ja kaiken huipuksi kurkussa tuntu vähän oudolta, kuten kaikilla bungalow nro 22 asukeilla. Jotain mätää siellä sisäilmassa oli kun aikalailla samoihin aikoihin mulla, Juholla ja Joosepilla alko yskittää ja kurkussa tuntumaan aina aamuisin. Onneksi lopuleiriä kohden vähän helpotti.

Sunnuntaina osallistuttiin Alicanten keskimatkan piirikunnallisiin kisoihin. Omasta mielestä maasto oli yksi leirin hienoimmista! Osaltaan siihen toki vaikuttaa varmaan sekin, että virhettä tuli niinkin vähän kuin 2,5min. Ville voitti meidän keskinäisen kisan 24s erolla Mikkoon, joka tarjosi vielä yleisölle (siis meille) livepummaamisen riemua toka vikalle. Mä jäin Villestä minuutin ja sekunnin. Maaliin tullessa oli tosi freesi olo, kun suurimmat ylämäet oli alkumatkasta, jolloin ei uskaltanut vielä ladata kaikkea peliin ja loppu taas oli jyrkkää kivikkoista alamäkeä, johon ei uskaltanut ladata ihan itsesuojeluvaiston puitteissa.

Yks leirin hienoimpia maastoja

Kisan jälkeen iltareeninä oli fyysisesti palauttava ja henkisesti maanpinnalle tosiasioden ääreen palauttava Thierryn Corridor. Eka neljäsosa lähti hyvin, sitten kosahin valkoselle, mutta onneksi mukana oli myös ihan normi karttakin. Alotin väliltä uusiksi pari kertaa, mutta vissiin kuvittelin olevani vähän eri paikassa missä oikeasti olin. No sisuunnuin eka yrittämästä niin, että lähin uusintakierrokselle vastapalloon. Se meni paikoin nausteriin, mutta lopussa ei vaan jaksanu enää keskittyä.

Loppu vähän levis...

Maanantaina demokraattisen äänestyksen saattelemana lähdettiin vetään pitempää reeniä Coto Quadrosin suunnistuspyhättöön. Paikan päälle saavuttaessa hämmästyimme, kun metsän keskelle oli kuskattu pari bussilastillista paikallisen yläasteen oppilaita SUUNNISTAMAAN liikuntatuntia. Saadaan me pohjosmaalaset olla varuillaan ettei kohta etelä-eurooppalaiset meidän verorahojen turvin nouse hallitsemaan suunnistusmaailmaa!! Maasto oli erittäin mäkinen ja etenemisvauhtikaan ei päätä huimannu, mutta siksipä suunnistus taas onnistukin.

Tunturisuunnistus

Takasin majotukseen kurvattiin ideaparkin kokosen ostarin kautta. Illasta kävin toistamiseen Guardamarin yössä, tällä kertaa pk2 vauhtinen suoritus hiveli jo tyytyväisyyden kynnystä.

Tiistai oli leirin odotetuin päivä. Ainakin puheiden perusteella. Kaksiosainen Nouskin leirikisa huipentui sunnuntain tulosten pohjalta käytyyn takaa-ajoon Guardamarin pohjoisosassa 5,2km ja 14 kiperän rastin radalla. Ville lähti keulassa. Mikko ampaisi vauhdilla 24s perään toivoen näköetäisyyttä. Itse lähdin puristuksissa. Toisaalta toivoin saavani kärjen näkyviin, mutta toisaalta pelkäsin Juhon ja Eetun saalistusta, kun he lähtivät 3min kärjen perään yhteislähdöllä. Rata oli yllättävän vaikea, tai sitten Jooseppi oli onnistunut luomaan miehille liian kovat paineet, sillä kaikki tekivät pummeja. Kisan kulkua kuvaa hyvin se, että tilanteet vaihtelivat useaan otteeseen ja letkoja syntyi ja hajosi. Ja melkeinpä jokainenkin johti kisaa jossain vaiheessa. Voittaja ansaitsi voittonsa, mutta Nuori Suomi henkeen vedoten tulokset voidaan ilmaista vain aakkosjärjestyksessä: Eetu, Juho, Konsta, Mikko, Ville. Sen allekirjoittanut sentään voi tunnustaa, että kulku ei ollut sinä päivänä kyllä kohillaan...

Muutamia tosi hyviä välejä

Tiistain toinen kohokohta oli, kun norjalaisista kukaan ei selvinnyt 20 joukkoon naisten vapaan kympillä. "Jos ei suomalainen voita aina, niin pääasia ettei norjalainenkaan."
Illalla lyhyt piipahdus vielä entisessä opiskelijoiden MM-kisamaastossa ja pakkailuhommiin.

Leiri oli kokonaisuudessaan onnistunut, mitä nyt loppuajan kurkun tukkoisuus vähän pisti mietityttämään. Suunnistusajattelu parani loppua kohti reeni reeniltä. Mättöspeksit: Juoksua 198km, josta suunnistusta 113km.

Paisto se arskaki vähän!