Viikot vaan kuluu ja vesi jo tippasee räystäältä ainakin täällä Tampereella. Lunta on kuitenkin vielä maastossa, joten taitoa (niin suunnistus kuin maastopyöräily) pitää harjoitella muilla tavoin kuin perinteisesti. Sprinttikartoille kun piirtää jonkinlaisen radan niin menee lenkki kuin lenkki juotusammin. Ja mikä parasta, kun asuu jopa kartankulmassa, niin voi vaikka aamulenkillä tehdä lajinomasta reeniä. Ja sitä toista taitoa, eli MTB.tä vasta voikin kehittää talvella! Hervannan takametät on täynnä pieniä, kapeita, mäkisiä ja liukkaita koirankusetus polkuja ja niillä voi viedä taitonsa äärirajoille. Eikä haittaa vaikka kuusen juuren kopsahtaa kun lumi vaan pöllyää. Ja on se pöllynnytkin, melkein yhtä paljon kuin silloin joskus H16 sarjan hisuissa.
HervantaSprint |
Kuusikko kuiskailee... |
Näemmä jakso on tehtävänsä tehnyt, kun juoksu kulkee paremmin kuin eläissäin! Tiistaina kävin Pirkkahallin tartanilla 8x1000m vetoreenin ja tuntu loistavalta. Viimesen tonnin Ville veturoi mut omaan enkkariin 13s turvin, 3:02. Ei sillä vielä Ruotsiotteluun päästä, mutta jospa se maisema vaihtus metässä kesällä vähän nopeemmin. Toinen viikon (pelolla) odotettu vk, oli lauantaina Nouskin Jämin leiriviikonlopussa pidetty perinteinen 18km testijuoksu. Onneksi sai juosta suurimman osan matkaa sopivassa ryhmässä ennen kuin 4km ennen maalia vähän simahin hurjaan (5m) ylämäkeen. Aika 1:12:12 eli hieman yli 4min/km keskivauhtia. Kuhan ei vaan kävis niin legendaarisesti, että vuoden kovin kulku sattuu helmikuulle...
Alla ote hpk:sta parin viikon ajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti