Puolan MM

Reissusta on kulunu jo jonkun aikaa ja Suomeen paluun jälkeen on ollut hirveästi menoa ja kaikkea uutta opiskelurintamalla. Vasta nyt ehtii kunnolla pureskella mitenkä siellä Puolassa oikein menikään...

Matkustin kolme päivää Oulusta kisa-areenoille Bialystokiin. Meinasi bussissa istuminen jo alkaa kyllästyttämään, mutta onneksi perillä odotti jo kesäkuulta tuttu majapaikka ja tilavat huoneet. Eka varsinainen päivä Bialystokissa tarjosi kaksi mallisuunnistusta, pitkän mallimaasto ja se kiinnostavampi eli sprintin naapurimaasto. Illan avajaiset jäi väliin sateen ja vilustumisen uhan takia.

Majotuksessa oli oma sulkkishalli

Mallisuunnistamaan lähössä

Maanantaina oli vuorossa ensimmäinen "kisa". Epävirallinen sekaparisprintti. Sai valita meneekö kisana vai reeninä, joten valitisin jälkimmäisen. Ihan mukava rata ja sai totutella oikeaan suunnistukseen muiden seassa.

Tiistaina olikin sitten viikon tärkein startti, sprintti. Keli oli sitä legendaarista "vettä vaakatasossa"- sarjaa ja mutaa löyty kisan jälkeen kilokaupalla hampaitten välistä. Lähdin melko loppupäässä, mikä oli vähän fifty-sixty hyötykö vai haittasko se. Oiot oli nopeempia, mutta toisaalta jo valmiiksi liejuiset polut oli täyttä kuravelliä loppupäälle. Rasteja 6,7km (optimia) radalla oli 27. Alusta alkaen pyrin pitämään vauhtia. 4-7 rasteilla aloin saada itseluottamusta että, "hei mähän osaan tän". Joka risteyksestä tiesi minne kääntyä ja sain painaa täysiä välillä vähän "lintassakin" mutasissa mutkissa :D Radan vaikein alue oli 11-16 rastit, sillä piti olla tarkkana oikeasta kiertojärjestyksestä. Sekin meni suht hyvin ja seuraavilla parilla pitkällä välillä kiristin vain entisestään vauhtia ja luin tien ylityksen jälkeistä loppulenkkiä muistiin. Pystyin puristamaan loppulenkilläkin omaan tasoon nähden hyvin, vaikka en saakaan samanlaista loppupuristusta kuin muut, vaikka tiesin että nyt on tulossa nappisuoritus.

MM-sprintti

Heti maaliin tultua oli outo fiilis. Olin puristanut kovempaa ku koskaan ja tiesin ettei virhettä ollut tullut juuri yhtään. Oli sellane fiilis etten ois pystyny tehä mitään paremmin ja sitä ei ole käyny aiemmin! Aleksi tuli heti maalintulon jälkeen sanomaan että nyt on sekuntipeliä mitaleista. Jännättiin ihan tosissaan miten käy ja lopulta päädyttiin samaan aikaan ja jaettuun pronssiin!! Tuloksen ratkettua oli vähän hölmistynyt olo, ei sitä vielä oikein tajunnut. Jälkeenpäin kun purkaa suorituksen atomeihin niin oishan sieltä 10-15s saanut vielä puristettua pois.

Illan palkintojenjako oli mukava kokemus vaikkakin tällä kertaa taustalla raikui ruotsin kansallislaulu. 

Sprintin onnistuminen oli kyllä uskomaton tarina. Se yksi ainut startti oli ollut mielessä viime viikot. Tiesin että se ois mun ainut sauma ottaa henkilökohtainen mitali, mutta se vaatis virheetöntä suoritusta. Aika karua ajatella noin etukäteen, mutta täyttä realismia. Mulla oli jo lähdössä täysi keskittyminen käynnissä. Se piti koko kisan ajan ja puolessa välissä tuli sellainen "flow"-tila mistä puhutaan. Silloin tietää että kaikki on kontrollissa ja ehtii vain nauttia itse suunnistuksesta ja kisasta. Uskomatonta, että se todella tuli kaikkein tärkeimmässä mahdollisessa paikassa ja ei niinkään ulkopuolisen vaan älyttömän kovan sisäisen paineen alla.

Keskimatka oli heti seuraavana päivänä. Takki oli hieman tyhjänä, sillä kisojen tavoitteet oli jo ylitetty mutta lähdin sillä asenteella, että kaikki tästä eteenpäin on vaan plussaa. Keskimatka olikin hyvä kisa kahta 2min virhettä lukuunottamatta. Ensimmäinen ärsyttää eniten sillä siihenhän se kisa tietenkin jo kaatui ja oli kyllä suurimmaksi osaksi kartan vika.(joopajooseliseli) Sijoitus 15.

Välipäivänä ehti vähän rauhoittua kisavilskeestä ja käytiinkin maajoukkueena vähän kiipeilemässä. Kädet kieltämättä meni vähän jumiin kaikesta rimpuilusta.

Kiipeilypuisto

Yläilmoissa

Pitkälle lähdin vain tekemään omaa hyvää suoritusta. Ei ollut mikään kova lyönti sinä päivänä reisissä ja eroa tuli yllättävänkin paljon kärkeen koko ajan. En liiemmilti pummaillu, paitsi 2km ennen maalia 5min koukku siinä missä lähestulkoon kaikki pummasivat. Taas ärsytti se, että se johtui kartan virheellisestä kuvauksesta. Taistelun tulos sija 27.

MM-pitkä

Viimeisenä kisattiin viesti. Tavote oli korjata edellisvuoden pettymys, muttei onnistuttu siinä. Alusta alkaen meidän viesti vähän tökki, kakkos joukkue haastoi meitä tosissaan ja lopulta "voitettiin" heidät vain parilla kymmenellä metrillä. Tosin meillä oli jo aloitusosuudelta hylkäys alla sporttidenttiin tallentumattomasta leimasta. Oma suoritus 2. osuudella ei ollut yltiöhyvä, muttei huonokaan. Sellainen perussuoritus mitä saattoi odottaa, sillä maasto ja rata oli aika pyöräilypainoitteisia.

Miksi kaikissa kisakuvissa pitää olla niin edustavana?

Kaiken kaikkiaan jos viikko pitää pistää pakettiin niin ei voi olla muuta kuin tyytyväinen (kaikesta laskujohteisuudesta huolimatta). Viimeiset junnukisat ja viimeinen mahdollisuus mitaliin. Pakko sanoa, että kyllä se pronssi vaan hyvältä maistuu!! Tästä uudella innolla kohti syksyn lukuisia sm-kisoja ja ensi kautta!