Elämää Paderbornissa!

Näin sitä vain kaikkien vaikeuksien jälkeen alkaa elämä täällä Paderbornissa muuttua jo arkisemmaksi. Näin suomalaisena sitä luuli eläneensä byrokraattisessa ja sääntöjä täynnä olevassa skandinaavisessa yhteiskunnassa, mutta vielä mitä! "Sääntö-Suomi" jää kyllä pikkuveljen asemaan kun otetaan vertailukohdaksi Euroopan talousmahti Saksa.

Ensimmäisinä viikkoina sai ravata jos missä toimistoissa näyttämässä papereita. Lisätyötä aiheutti se kun löysin minulle annetusta asuntolan huoneesta reilusti monen metrin matkalta hometta lattian rajasta. Ensiksi valitettuani asiasta, minulle ehdotettiin että asia "korjataan". No jatkoin valittamista ja lopulta lupasivat uuden huoneen huhtikuun alusta alkaen. Pari päivää toimistolla käyntini jälkeen raksamies kävi "korjaamassa" ongelman = reilu maalikerros kaikkialle missä hometta näkyi. Kyllä täällä keskieuroopassa osataan! Siellä maalikerroken alla Herra home vaanii jo seuraavaa tietämätöntä asukasta. No onneksi en ole toistaiseski saanut mitään aamutukkoisuutta pahempia oireita homeesta. 

Paderbornin raatihuone.

Lista kulttuurishokin aiheuttaneista asioista on jo kertynyt yllättävän pitkäksi. Saksa kun kuitenkin muistuttaa kulttuuriltaan ja yhteiskunnan jämäkkyydeltään hyvin pitkälti Suomea, niin onneksi en valinnut vaihtomaaksi Italiaa tai Espanjaa...

Yksi suuri mysteeri on kouluruokailu. Ruokalan linjastoilla vallitsee täysi kaaos, kun ruoka-annos kerätään kymmenistä vaihtoehdoista kukin oman makunsa mukaan. Jokaisesta kipollisesta on maksettava erikseen. Ruokailu suosii pieninälkäisiä ruoalla hifistelijöitä, joiden vatsa täyttyy kahdesta kasvispyörylästä ja sadasta grammasta salaattia. Itse olen muodostanut lopulta taktiikakseni vain kerätä ne ainesosat, joista saa mahdollisimman paljon energiaa, jotta jaksaa reenata.

Melko säälittävää

Ehkä vielä säälittävämpää

Ei täällä Saksassa kuitenkaan kaikki ole aivan perseellään. Ruoka (ja suklaa) on halvempaa kuin Suomessa, asuntolalta on koululle vain pari sataa metriä ja lisäksi vierestä löytyy loistavassa kunnossa oleva urheilukenttä. Muutamat vetoreenit on tullut jo juostua. Tartan on nopea, mies ei niinkään.

Tartan aamuauringon loisteessa klo 8:00.

Vaihtariporukalle järjestetään erinäköisiä retkiä lähialueille. Lähdin mukaan tutustumaan Schloss Neuhausiin. Linnan historia linkittyi vahvasti toiseen maailmansotaan ja natseihin.

Viikko sitten sunnuntaina matkustin 200km päähän suunnistuskisoihin. Maasto ei kyllä ollut kaiken matkustamisen arvoinen, mutta kun kyseessä oli kauden eka suunnistus sulalla, niin edes maaston tuhannet piikkipuskat eivät onnistuneet pilaamaan tunnelmaa. Heti 1-2 välillä tein tuttavuutta näihin puskiin oikein minuuttitolkulla kun en tajunnut kiertää hieman oikealta. Tästä eteenpäin reitinvalintani pohjauivat pitkälti polkutarjontaan. Lopulta tuloksena erittäin kovatasoisten piirikunnallisten piikkipaikka...

Juoksin näköjään hollantilaisella salanimelläni.

Kisojen jälkeen kävin ostamassa yksityiseltä myyjältä halppis maantiepyörän, jolla ajella kesä täällä Saksassa. Paluumatkalla piipahdin myös Düsseldorfissa ottamassa pakolliset turistikuvat.

Melkeen ku Näsinneula, mutta vähän korkeempi.

Suomituristien junttilookki mainetta ylläpitäen. Tuulipuvussa ja Sodankylä-pipossa.

Hieman kalliimpia asuntoja.

Eihän tuolla pääse edes kovin moneen kisakeskukseen. Viimeistään juuttuisi kiinni peltoparkkiin.

Pyöräilyolosuhteet on Saksassa huimasti paremmat kuin Suomessa. Täällä kun jokainen n. 2 metriä leveäkin pelto/metsätie on pääsääntöisesti asfaltoitu. Ja asfaltin laatu ei ole mitään espanjalaatua. Suurimmat nousumetrit lähialueella on 200m luokkaa.

Kuva hämää. Ei tuona päivänä ollut kuin vain +11C.

Seuraavaksi taas hieman saksan opiskelua. Kun täällä Ruhrin alueella välimatkat kaupukien välillä eivät ole kovin suuria, niin suunnitelmissa on muutaman päivän mittaisia pyöräretkiä jos vain sopiva ajankohta löytyy ja sää suosii. Mutta niistä sitten myöhemmin.