Ylimenokauden kuulumiset

Vihdoinkin! On sitä lomaa jo ootettukin. Ja sitä uutta blogitekstiäkin. Nyt saa niin mieli kuin kroppakin lepoa ruoansulatuselimistöä lukuunottamatta. Viimeiset pari kuukautta ja oikeastaan koko syksy ovat olleet varmastikin mun tähän astisen urheilu-urani yhdet vaikeimmista. Tottakai joku voisi väittää, etten tiedä kunnon "vaikeuksista" vielä mitään, ja hyvä niin etten tiedäkään, sillä olen onnistunut välttämään loukkaantumisia kiitettävän hyvällä prosentilla.

Varsinainen sairastelujakso alkoi vasta lokakuussa, mutta jo juuri syksyn sm-kisakauden kynnyksellä kuumeilin. Se kesti tosin vain puolisen viikkoa, ja kyllä senkin jälkeen kulki muutamissa reeneissä hyvin. Mutta kyllä mulla tuli pahojakin hyytymisiä kisojen loppupuoliskoilla. Tosin vanhan kansan sanoin se ongelma varmaan ratkeaisi kilometrimäärät tuplaamalla...

No lokakuun alussa se kunnon sairastelu sitten vasta alkoikin. Olin reilun viikon kuumessa ja lääkäri määräsi erilaisia troppeja... Tervehdyin. Aloin hiljalleen reenaileen. Sairastuin. Poskiontelontulehdus. Tällä kertaa taas lisää troppeja. Kuurin jälkeen olo tuntu ihmeelliseltä. Kurkussa ja keuhkoissa tuntu ihan oudolta, ei mitenkään paljoa, muuten tosi terveeltä mutta sen pysty kokemuksesta sanomaan että 100% terve en ollut. Kun se ei mitenkään haihtunut niin aloin taas käydä kevyesti lenkillä. Olo oli hyvä, aamuisin kurkussa tuntui. Kunto oli suoraan sanottuna surkea. Se alkaa kyllä lenkilläkin tympimään kun ei meinaa päästä pk-sykkeillä alle 6min/km... Kurkkukipu vahvistui. Taas lääkäriin. Tällä kertaa löytyi bakteeriperäistä. Lisää antibiootteja. Ja lepoa. Sen jälkeen olo taas parani. Hiljalleen kurkkukipu häipyi ja happi alkoi kiertämään keuhkoissakin. Hengitysteiden tukkosuus on asteittain vähentynyt ja vihdoin viime viikolla alko tuntumaan siltä että olisikohan sairaudet jo selätetty. Eihän siihen mennytkään kuin reilu 2kk.

Pari viikkoa sit oli ihan kesäkelit viel

Näin jälkeenpäin on helppo löytää syitä. Koulun puolesta oli todella kiirettä koko syksy. Mulla on ollut taipumusta aikaisemminkin olla ns. "tunnollinen koululainen" eli sairastua aina loman koittaessa ja ensimmäiset kuumeilut nytkin alkoi heti kun syysloma koitti. Kiireen ohella toinen syy ongelmien pitkittymiseen oli varmastikin se että ehkä en levännyt riittävästi. Mutta en tosin koskaan ole kohdannut vastaavaakaan tautia että olo on 99% terve eikä muutu miksikään vaikka lepuuttelen ja olo on ihan sama vaikka kävisin 30min juoksemassa. Voi olla että sairaus olisi mennyt ohi nopeammin jos olisin maannut kuukauden tekemättä mitään, mutta varmaan yhtä pohjamutiin se kunto olisi joka tapauksessa mennyt.

Mut käväisi Tampereella jo talvikin

Tällä hetkellä kunto on nousussa, mutta takamatkalta kun lähtee liikkeelle niin kirittävää riittää. Jos jotain hyvää yrittää löytää niin, jos joskus pitää sairastaa niin kyllä se loka-marraskuun loskakelit ja ylimenokausi on siihen paras hetki. Viime viikko oli jo erittäinkin hyvää tekemistä. Speksit: Juoksu/suunnistus 126km, pyöräily 177km. Nouskilla oli Ikaalisissa viikonloppuleiri ja tunne oli kuin keväällä kun talven jäljiltä pääsee kevätleirillä suliin maastoihin nostattamaan sykettä.

Kyllä sitä pitäisi vaan muistaa olla kiitollinen aina silloin kun saa olla terveenä, kun yleensä sen muistaa vasta silloin kun sairastaa/loukkaantuu. Aktiiviselle määrämäen miehelle pakkolepo iskee vielä kahta kauheammin, sillä sanavarastoonhan ei kuulu sanoja "paikallaanolo" tai "alle 10h reeniviikko".