Unelmista totta, suunnistusvaihtoon Australiaan!

Kiireinen Suomen syksy alkaa hiljalleen tässä vaihtua maapallon toisella puolella odottavaan kevääseen ja lukemattomiin edessä oleviin seikkailuihin. Jo huomenna vietän nimittäin viimeistä päivääni töissä LähiTapiolassa. Meidän tiimin jengi on ollut ihan huikeaa porukkaa ja pieni (suuri) haikeus on hyvästellä nämä jo jokapäiväisiksi kavereiksi muodostuneet tyypit. No, joka tapauksessa suuntaan töiden jälkeen suoraan rautatieasemalle ja VR:n hellään huomaan (=herran haltuun), toivoen ehtiväni ajoissa Helsinki-Vantaalle, sillä illasta starttaa jo 28h lentomatkustus kohti Sydneyä, jos vain Air Berlinin lentäjät eivät lakkoile tahi muuten jo konkurssissa oleva yhtiö peru yhtäkkiä lentojaan.

Miten tähän pisteeseen on oikein tultu? No, aloitetaanpa ihan alusta. Ollessani keväällä 2016 yliopistovaihdossa Saksassa paikallinen saksan maajoukkuesuunnistajaystäväni oli juuri palannut Australiasta 6kk suunnistusvaihdosta. En edes ollut tietoinen tuollaisen olemassaolosta, mutta heti ensireaktioni oli että, ”Wau, vähänkö siistiä!”. Jo siinä kevään aikana Saksassa ollessani oli mieleeni hiipinyt ajatus, että kun saan kandin valmiiksi, suuntaisin uudestaan jonnekin ulkomaille. Tajusin, että nyt nuorena, kun kaikki on vielä mahdollista niin kannattaa ottaa ilo irti siitä, että valtio vieläpä kannustaa meitä nuoria lähtemään, oppimaan ja näkemään muita kulttuureja. Myöhemmin se ei välttämättä olisi enää mahdollista, joten tilaisuuteen pitää tarttua silloin kun se annetaan. Näin ajatus Australiastakin jäi kytemään mieleeni. En tosin ihmette sitä yhtään, sillä jo pienestä saakka mulla on ollut hirvittävä halu päästä käymään pitempi aika Australiassa sekä tutustua johonkin englanninkieliseen maahan (ei Englantiin tai Jenkkeihin). Lisäksi olen joka uusivuosi ajatellut, miten siistiä olisi ottaa uusivuosi vastaan Sydneyssä!

Viime tammikuussa sitten lähetin hakemukseni Australiaan jo hyvissä ajoin (deadline oli vasta 31.5.). Kyselin keväällä ja vielä kesälläkin käsittelyn tilanteesta, mutta sain Australiasta vastaukseksi pelkkiä ympäripyöreyksiä käsittelystä. Tuossa vaiheessa oli pakko alkaa suunnittelemaan jo Plan B:tä, jos en pääsisikään ausseihin. Hain yliopiston kautta vaihtoon Saksaan ja tulin jo valituksikin ja ehdin jopa maksaa tulevan saksalaisen solukämppäni takuuvuokrankin, kunnes sain heinäkuun lopulla viestiä Australiasta, että olisinko vielä kiinnostunut lähtemään. Ai että olinko?! Muutamien öisien Skype-haastattelujen ja Saksan suuntaan tekemieni tiedustelujen kautta tulin valituksi Australiaan ja sain vieläpä peruttua/siirrettyä Saksan vaihtoni.

Melko nopealla aikataululla ja spontaanein muutoksin tässä on siis tullut viimeiset pari kuukautta elettyä. Hyvä, että edes itsekään pysynyt kärryillä, saati sitten lähimmäiset :D. Aikalailla kohti suurta tuntematonta tässä ollaan matkalla. Onneksi löysin Lahtisen Aten -blogin, missä hän kertoo vuoden takaisesta omasta vaihdostaan juurikin samoilta seuduilta, jonne itse olen nyt suuntaamassa. Blogi ja Atte itsessään ovat kyllä auttaneet omaa (henkistä) valmistautumistani lähtöön suuresti. Kiitos siitä!

New South Wales  -> tuo punainen osavaltio itärannikolla

Pääasiallinen tehtäväni on siis toimia New South Walesin osavaltion (= Sydneyn osavaltio, vaatimattomasti vain 2,5krt Suomen pinta-ala) suunnistusliiton palveluksessa. Tehtävänkuvaani kuuluu suunnistuksen opettamista niin koululaisille, suunnistusseuralaisille kuin ihan vaan paikallisillekin erinäköisten tapahtumien ja iltarastien muodossa. Toisena isona osana on karttojen piirtäminen ja päivittäminen. Lähinnä koulukarttojen tekemistä siis. Luultavasti pääsen mukaan myös kehittämään paikallista seuratoimintaa. Itselle mieluisinta olisi päästä tekemään duunia mahdollisimman paljon nuorten ja muiden motivoituneiden suunnistajanalkujen kanssa, sillä siinä pääsisi (joutuisi) kehittämään omia kieli- ja esiintymistaitojaan.

Asunto-ongelmat on ratkaistu liiton kautta, sillä tulen asumaan paikallisissa suunnistusperheissä. Ilmeisesti he tulevat kierrättämään minua kuin halpaa kiertopalkintoa, mutta luulisi siinä pääsevän aika hyvin kärryille australialaisesta kulttuurista ja elämäntavasta. Ja kyllähän jonkun perheen täytyy siellä ihan mukavakin varmasti olla… täytyyhän?

Enää vain pitäisi taltuttaa jo 6 päivää kestänyt sitkeä syysflunssa, minkä vuoksi jäi viime vkl SM-kisatkin harmittavasti väliin. Ja vaikkei aikaisempaa kokemusta olekaan kuin max. 6h lentomatkoista niin tuleva 28h työmaa on varmasti ihan riittävän työläs ihan terveenäkin, saati sitten sairaana. Tulevana viikonloppuna pitäisi ottaa ensimmäisenä osaa juuri alkaviin 9-päiväisiin Australian ”suunnistuskarnevaaleihin”, jotka sisältää 7 starttia, joista 4kpl AM-statuksella. (Australianmestaruus:).

Mutta nyt vielä varmistamaan, että tulihan ne hellepaita, nylykyt ja aurinkorasva mukaan. Kuulemisiin!