On kyllä päässyt kulumaan
hävyttömän pitkä aika viimeisimmästä blogitekstistä. (Teko)syitähän on monia,
mutta viime kuukausien sairastelujen vuoksi ei ole jaksanut. Toisaalta silloin
kun sairastaa niin sitä aikaahan nimenomaan pitäisi olla, mutta mulla
sairastelu yleensä vetää mehut pois koko miehestä eikä silloin huvita juuri
edes ajatellakaan treeniblogin päivittämistä. On kuin kääntäisi veistä
haavassa, kun mieli tekisi takasin treenaamaan, mutta lupa fyysiseen treeniin
on vain ajatuksen tasolla.
Aloitan tämän
pikakelauksen menneeseen nurinkurisesti katsauksella tästä hetkestä. Tänään
vietän nimittäin viimeistä päivääni vaihtojaksostani Paderbornissa. Kuluneet
5kk ovat olleet antoisat. Paljon hienoja kokemuksia, kielitaidon kartuttamista
ja kyllä sitä reeniäkin mukavasti tuli keväällä. Toukokuun puolivälissä Ranskan
mc-kisat menivät lähtökohtiin nähden hyvin. Henk. koht. sijoitukset pitkällä ja
kesakarilla siinä 30. sijan pinnassa ja viestissä 22. nopein osuusaika.
Kisoissa satoi kyllä vettä kaatamalla useampana päivänä enkä tiedä olisinko
jonkun flunssan tuliaisiksi saanut, mutta heti reissusta palattuani olin
todella väsynyt seuraavan viikon ajan. Viikon koomailun jälkeen matkustin 6
päiväksi Berliiniin ja onneksi otin pyörän mukaan sillä kaupunki on todella
laaja ja nähtävää on vähän joka laidalla. Aamulenkkiä heitin vuoden 1932 Hitlerin
Olympiastadionin ympäristössä, Teufelsbergin metsässä pyörittelin parituntiset singletrackeja
pitkin ja yhtenä päivänä kävin lähiseudulla erikoispitkänmatkan pysu-kisat.
Muuten tuli turisteiltua koko rahan edestä: Brandenburger Tor, Reichstag, Checkpoint Charlie, Alexanderplatz, Potzdamerplatz, Tempelhof, Berliinin muuri ja tuhatkunta muuta
2. maailmansotaan liittyvää kohdetta.
Pari päivää Berliinistä
paluun jälkeen posken limakalvoon ilmestyi outo haavauma. Meni pari päivää ennen kuin tajusin viisaudenhampaan aiheuttaneen sen. Tottakai haava tulehtui ja
kun hammas osui haavaan koko ajan ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin poistattaa
viisuri. Jos on olemassa kauheita ja vielä kauheampia urbaanilegendoja viisurin
poistoista niin mun kokemukset menee sinne erittäin kauheiden kategoriaan. Hampaan
juuret olivat niin syvällä ja levällään kuin neljän tuulen hattu, että hammaslääkäri
taisteli yli puoli tuntia hampaan kimpussa. Juuret olivat niin pitkät, että kun
hammas lähti pois, syntyi mulle reikä suun ja poskiontelon välille. Reilun
viikon parantelin ja aloin palailemaan kevyesti reenailun pariin. Siitä ei
oikein tullut mitään kun jokin tuntui olevan kropassa pielessä ja pakko
turvautua taas lepoon. Menin lääkärille
ja valittelin vähän kurkkukipua ja kuumetta. Lääkäri halusi suoralta kädeltä
ottaa sydänfilmit ja röntgenkuvat (suomessa varmaan olisi vasta muutaman
käynnin jälkeen alettu pohtia niiden välttämättömyyttä). Kaikki oli onneksi
testien mukaan kunnossa ja lääkkeeksi antibioottia ja lepoa. Mulla oli suuria
suunnitelmia että olisin lähtenyt Sveitsiin parin viikon reenileirille
suunnistamaan ja keräämään nousumetrejä, mutta olo ei vain parantunut ja
lisäksi toistakin viisuria alkoi kivistää niin eikun uudestaan hammaslääkäriin.
Ilmeisesti tulehdus oli levinnyt toisenkin puolen viisuriin, joten parasta oli
poistattaa sekin. Operaatio oli huomattavasti edellistä helpompi, mutta viikko
piti maata joka tapauksessa sängynpohjalla. Antibioottikuurin lopulla se
samanlainen lievä kuumeilu ja epänormaali olo vain jatkui ja menin taas hakemaan
uusi rohtoja. Vasta nyt viimeisen parin päivän aikana on olotila ollut pari
piirua normaalimman suuntaan. Toivoa sopii että vaikeudet olisi lopultakin
takanapäin. Viimeisen 1,5kk aikana reeniä tuli huikeat 10h ja tällä hetkellä
kunto on niin pohjissa kuin vain voi olla. Katseet on suunnattu jo syksyn yli
ensi kauteen.
On tässä viime aikoina
sattunut muutakin epäonnista. Lähdin extemporee reissulle Amsterdamiin
katsomaan yleisurheilun em-kisoja, kun tajusin, että miksi seurata niitä neljän
seinän sisältä pieneltä ruudulta, kun muutaman tunnin matkustuksella pääsee
seuraamaan livenä. Kelit suosi ja hollantilaisten urheilijoiden pärjääminen
piti yleisön villinä, mutta näin suomalaisittain se keihäs olisi voinut vähän
pitemmällekin lentää. Paluumatkalla junassa Saksassa aamuyöstä reppuni
varastettiin jalkojeni alta kun hieman ummistin silmiäni. En tiedä millä
kettingillä se olisi pitänyt sitoa jalkoihin kiinni, jottei olisi lähtenyt kävelemään.
No siinä menikin sitten kännykkä ja muuta mukavaa. Parit maajoukkuevaatteetkin
vaihtoivat omistajaa. Vakuutus luultavasti korvaa osan, mutta eniten harmittaa
kun samalla menetin lähes kaikki kuvat viimesen vuoden ajalta, mukaan luettuna
Saksan seikkailut. Siksipä tämäkin postaus on tällä erää kuvaton…
Eli hieman kaksijakoisin
fiiliksin päätän tämän Paderbornin keikan. Toki mun sairastelut (kevään
sairastelut mukaan luettuna) olivat sellaisia, että eivät ne Saksan syytä ole.
Ihan yhtä hyvin olisin voinut könytä pyörällä Suomessakin ja tulehduttaa
haavauman viikoksi, sama Ranskan väsymys olisi palannut mukana myös Suomeen ja
viisaudenhampaiden oireilukaan ei katso aikaa ja paikkaa. Jos vetää
urheilulasit pois silmiltä ja katsoo vaihtojaksoa muilta kanteilta, niin pääsin
tavoitteeseeni. Läpäisin kuin läpäisinkin suunnitellut kielikurssit ja sain
tuulahduksen kansainvälisestä oppimisympäristöstä. Näin ulkomailla sitä
oikeasti myös tajuaa miten HYVÄ maa Suomi on elää!! Ei meillä suomalaisilla ole
oikeasti aihetta valittaa. Edes meidän byrokratia- ja sääntöviidakko ei vedä
vertoja Saksan vastaaville.
Mitäs seuraavaksi?
Heti kesän alussa jo
päätin kun alkoi näyttämään siltä, että mm-kisoille on heitettävä hyvästit,
että näin ostan Saksasta auton, ajan sen jotain reittiä
Suomeen ja myyn sen heti kun vain ostaja löytyy. Onneksi ei tarvitse sentään yksin
ajella vaan sain houkuteltua mukaan Kokkolan kuninkaan Toni-Antin, Pohjanmaan piirinmestarin Juhon ja viimeisenä
muttei suinkaan vähäisimpänä Kroatiasta kyytiin hyppää myöskin Kajaanin maineikkaalta 2/13
Urvalinjalta valmistunut Samuli. Allekirjoittanut aloittaa 3 viikon roadtripinsä
kohti Pohjolaa jo huomenna. Ensiksi tosin suuntaan päinvastaiseen suuntaan eli
Etelä-Saksaan ja Alpeille. Kunhan Toni-Antti ja Juho on poimittu kyytiin niin
tarkoitus olisi otattaa mies miestä vastaan verenmaku tottakai suussa Oocupin 5-päiväiset
Sloveniassa. Oma tavoitteeni tosin on, että terveystilanne sallisi osallistua
rastijahtiin edes kävelyvauhdilla. Kisojen jälkeen kolutaankin sitten Itä-Euroopan
halki Suomeen.
Eiköhän seuraavan tekstin
aihio löydy tuosta edellisestä kappaleesta. Sitä odotellessa yritän parhaani
mukaan korjata niin huvenneen kuntoni kuin huvenneet valokuva-arkistonikin roadtripin
aikana. Viimeksi mainittu tulee näkymään varmasti myös Twitterin puolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti