Talvipyöräilyä

Nyt on kyllä ollut Tampereella kelit kohillaan. Oon nimittäin viimesten kuuden päivän aikana pyöräilly joka päivä vähintään sen 30km, ja vieläpä ulkona, ja vieläpä kahesti tehoja! Huhhuijaa.. Toki jalat maksaa vähän veroja kun kolmen viikon tauon jälkeen hyppäsin taas satulaan ja päästin Garyn irti kahleistaan. Kun nyt on jo lumi maassa niin tietkään ei ole kauhean liukkaita ja mikä parasta, pyörää ei tarvitse puunata joka polkasun jälkeen. Ja joitain pienempiä alamäkipolkuja on jopa hauskempi mennä näin talvella kun vetää koko ajan perä liusussa ja jos sattuisi kaatumaan niin eihän se edes sattuisi, eihän?

Seuraavassa speksit niistä kahdesta (harvinaisesta) tehoreenistä...

Keskiviikkona 8x2km suht tasasella pyörätiellä. Ensimmäinen veto AeK ja viimeset kaks AnK+ Koko ajan sai pakottaa ittiänsä pyörittämään kun tuntu kauhealta työstöltä saada pidettyä syke aina tarpeeksi korkeella. Pyöräilin aina yhteen suuntaan 2km ja sitten sama takaisin, toiseen suuntaan oli enemmän loivaa ylämäkeä ja lisäksi vastanen tuuli niin ajat heitti n. minuutin toisistaan.

Lauantaina 17km vk-vauhtileikittely 41min. Kerranki oli reenissä hyvä buusti päällä. Lyhyisiin ylämäkiin lähti tosi hyvin aina isku ja sitä yritti pitää vielä vähän matkaa yllä. Pakko mainita se hienous mikä pyörällä tehtävissä tehoissa on verrattuna juoksuun: Kun juoksussa yrität spurtata täysiä niin lopulta hyydyt (enkä nyt väitä etteikö pyörällä tehtävässä spurtissa hyydy myös...) mutta se hyytyminen johtuu eri asiasta. Juostessa seinä tulee vastaan kun henkeä ei saa enää, koska juoksu käyttää kuitenkin monia lihaksia ja sehän sitä happea vaatii tai toisaalta seinä voi tulla vastaan lyhyemmässä spurtissa kun jalat ei yksinkertaisesti pysty liikkumaan enää toistensa ohi nopeammin. Sen sijaan pyöräilyssä, kun iskee putkelta ajaen sopivan jyrkkyiseen ylämäkeen niin melko nopeasti saa aikaiseksi reisiinsä mukavan kihelmöinnin vaikka keuhkot ei haukokaan vielä happea kuin kala kuivalla maalla. Iskua pystyy jatkamaan ja se tunne reisissä... se on sanoinkuvaamattoman hieno tunne! Koska pyöräilyssä ei lihaksisto ole yhtä tehokkaasti/monipuolisesti hyödynnettynä kuin juostessa, sykettä ei saa niin helposti nousemaan yhtä korkealle. Ja sitten kun sen saa niin maitohapot kertyy lähes yksinomaan reiteen, sillä kyllähän reisi on pyöräilyn ns. "kuningaslihas". Palatakseni vielä äsköiseen kun spurttaa putkelta ajaen ylämäkeen. Sitä vaan jatkaa ja jatkaa vaikka reisi huutaa jo armoa ja kun oikein terävien viimeisten polkasujen jälkeen hellittää, tuntee muutaman sekunnin ajan mahtavan fiiliksen ennen kuin hapot taas laskee alemmas.

Ihan pakko taas mainita tässä eräs lajimme julkisuuskuvan ja arvostuksen kannalta upea asia. Kuten pohdin tätä samaa asiaa jo vuosi sitten ( http://konuvee.blogspot.fi/2014/01/sormet-ja-jarki-jaassa.html  ) niin myös tänä vuonna ehdolla vuoden parhaaksi seuraksi on vahvasti suunnistusseurana tunnettu Joutsenon Kullervo. Ei neljää ilman viidettä... Vai miten se menikään? Jos bingo napsahtaa tänäkin vuonna niin olisihan se aivan käsittämätöntä!! No mutta eihän se voi enää osua. Vastassa on kuitenkin erittäin reiluista arvoistaan ja etenkin vanhempien esimerkillisestä kannustamisesta tunnetun ja hyviä elämänasenteita tarjoavan (särkylääkkeiden ylenpalttinen syönti, nuuskan käyttö, väkivaltaisuus...) lajin, jääkiekon, edustusseura Rauman Lukko sekä erityisesti monen lahjakkaan nuoren urhelijan urheilu-uran pilaavan lajin (kun pitää päästä mopolla joka paikkaan niin häviää se viimenenkin liikuntamotivaatio) ja monien kohtaloksikin käyvän (kun pitää yrittää tehdä hienoja temppuja) lajin moottoriurheilun edustusseura... joku Hyvinkään "pärinäpojat" se taisi olla... Miksi jokin moottoriavusteinen laji edes lasketaan urheiluksi!! Olen kyllä äärimmäisen pettynyt jos jompi kumpi jälkimmäisistä seuroista valitaan huomenna tiistaina urheilugaalassa tuosta kolmikosta esimerkilliseksi seuraksi arvojensa ja nuorten liikuttamisen näkökulmasta katsottuna.