Australia part 1 - Suunnistusta pallon toisella puolen

Saavuin Australiaan reilu pari viikkoa takaperin ja ensimmäiset viikot ovat olleet kyllä toiminnantäyteiset. Osallistuminen Australian niin tossu- kuin pysumestaruuskisoihin, tutustuminen kymmeniin, ellei jopa jo satoihin uusiin ihmisiin, osavaltion edustusjunnujen valmentamista, auton osto, pyörän osto, ensimmäiseen hostperheeseen asettuminen, ocad 12 käytön opettelua, juoksevien asioiden hoitamista jne jne. En oikein edes mistä sitä aloittaisi.

Lähtöasetelmani Ausseihin lähtöön ei ollut ihan optimaalinen, sillä olin ollut sairaana reilun viikon kotosuomessa ennen lähtöäni ja Helsinki-Vantaalle kiiruhdin suoraan Tampereelta viimeisen työpäiväni jälkimainingeissa. Matkustus Helsingistä Berliinin ja Abu Dhabin kautta Sydneyyn kesti 28h, pisimmän lennon ollessa 14h. Voin kertoa, ettei se kovin suurta nautintoa ollut, kun kuume nousi taas matkan ajaksi, ja burana toimitti parhaan kaverin virkaa. Lisäksi sain nukuttua koko matkan aikana tuskin 2h enempää, sillä Etihad Airwaysin lentoemot oli vähän väliä tarjoilemassa jotain purtavaa ja juotavaa jopa turistiluokassa, eikä niitä sopinut jättää välistä, sillä ennen koneeseen astumista omat juomapullot oli pitänyt tyhjentää. Lopulta saavuin Sydneyyn pe 22.9. aamuvarhain klo 6:30, mikä oli ihan hyvä, sillä lentokentällä ja tullissa ei ollut pahemmin jonoja. Etukäteen hieman pelotti Australian kuuluisan tiukka rajakontrolli ja tuotaville tavaroille asetetut kriteerit, sillä maahan ei saa tuoda juuri mitään hedelmiä, tuoretuotteita, maitotuotteita, puisia esineitä, saati mitään orgaanista maa-ainesta. Itselläni kun oli lääkärin määräämänä jos minkälaista troppia sekä reilu pari kiloa suomalaista suklaata (tällä kertaa ei tosin itselle). Vanhat suunnistusnastarit jätin suosiolla Suomeen ja loppujen lopuksi selvisin erittäin tuskattomasti tullin läpi, vaikka orgaanisia aineita haisteleva koira merkkasikin rinkkani ensimmäisellä kierroksella, mutta toisella kerralla tuli onneksi järkiinsä eikä istahtanut toistamiseen.

Kentällä minua oli vastassa NSW:n suunnistusliiton yhteyshenkilöni, joka kuskasi minua mm. pankkiin ja kävi läpi yleisiä asioita ennen kuin vei minut Mäkkärin pihalle, josta NSW:n junnusuunnistajien pikkubussi nappasi mut kyytiin. Oli hieno tunne nousta bussiin, kun taustalle olivat pistäneet soimaan Sandstormin. Ajeltiin 3h sisämaahan Bathurstiin, joka isännöi seuraavat 9 päivää Australian suunnistusvuoden kohokohtaa, Australia Orienteering Festivalia. Se sisälsi kahtena vkl yht 4kpl Australian mestaruusmatkaa ja väliviikolla 3 pienempää kisaa.  13-18 vuotiaat koululaiset eri osavaltioiden tiimeissä kilpailivat arkena paikalliset ”KLL:t”. Minut oli akkreditoitu yhdeksi NSW:n tiimin valmentajista, joten pääsin heti tuumasta toimeen ja opettelemaan 20 junnun nimen. Majoituimme kaikki paikallisessa katolisessa koulussa, joka oli ulkoiselta habitukseltaan kuin ilmetty Tylypahka! Rakennuksesta löytyi niin asuntolat, kirkko, suuri ruoka/juhlasali ja olipa takapihalla jopa suuri huispauskenttäkin outoine tolppineen (oikeasti sitä käytettiin rugbyn pelaamiseen).

Tylypahka

Ensimmäinen ilta Australiassa

Sairaus, matkustelu, unen puute, kiire ja vielä jetlagikin siihen päälle oli sellainen kombinaatio, että melko huurussa menin pari ensimmäistä päivää. En kuitenkaan malttanut olla starttaamatta mestaruuskisoihin, mutta edelliset 10 päivää lahnaa muistuttaneena ja +25 asteen helteessä nyt kisatessani oli miehestä mehut syöty melko nopeasti, vaikka matkana oli sprintti. Syke oli jo lähtökarsinassa VK:lla. Ajatus seurasi pari rastiväliä jälkijunassa. Kaikesta huolimatta pääsin maaliin ja loppusija oli 14. Rata oli oikein nautinnollinen ja testasi pääasiassa suunnistajien kartanluvun sujuvuutta / sujumattomuutta.

Tein kuolemaa sprintissä

Sunnuntaina kisattiin ensimmäinen Bush-O eli metsäkisa (keskari). Jalat olivat vielä sprintistä ihan betonina. Muutama minuutti ennen lähtöäni muistin, että olin unohtanut pillini (pakollinen varuste, sillä kisa-alue oli entistä kullan kaivuualuetta ja täynnä pohjattomia kuiluja). Kiireellä ehdin sen juuri hakea. Radan alku oli kerrassaan hirveä. Ensimmäisen 500m matkalla oli 5 rastia ihmeellisellä puoliavoimella alueella. Kartassa oli ehkä 30% siitä mitä maastossa oli enkä osannut sanoa mitä nuo 30% olivat ja tuli hieman kartoitettua heti ensi minuuteilla. Kartasta en ymmärtänyt koko kisan aikana edes puoliakaan (viikossa ihminen kehittyy ja nykyään ymmärrän jo ehkä 70%) ja pummia kertyi keskimatkalla yli 8min. Hauskaa se siitä huolimatta oli juosta ympäriinsä eroosion muokkaamia pienipiirteisiä notkoja. Ei niin hauskaa oli huomata, että oma kompassinneula pyöri ympyrää suurimman osan ajasta, eli eikun ostamaan eteläiselle pallonpuoliskolle ohjelmoitua kompassia.

Tein kuolemaa myös keskarilla

Keskimatka näyttää kartalla kivalta...

...muttei enää maastossa niin kivalta.

Kisakeskuslook

Viikon aikana keskityin enimmäkseen psyykkaamaan meidän junnut menestykseen koululaisten kisoissa. Tiistaina sprintti, keskiviikkona pitkä ja torstaina viesti. Viestipäivä oli siitä hauska, että tottakai jokainen osavaltio ”tuunaa” itsensä tietyin värein ja kaikkia kannustetaan ja tsempataan. Viestipäivänä voittajien tultua maaliin oli vuorossa meidän valmentajien oma yhteislähtökisa vanhimpien poikien radan yleisörastille saakka. Se vasta olikin huippu kokemus! Sain tietysti heti 1. rastille pisimmän hajonnan ja juutuin vielä karhunvatukkapuskiin, niin jäin kärkiletkasta. Yleisörastille oli n. 30m mäki noustavana ja näin heti alhaalta, että NSW:n junnut sieltä jo bongas meikäläisen ja alko kannustaan hurjasti. Yleisö-/juomarastilla heillä kaikilla oli käsissään mukillinen vettä, jonka naurun saattelemana nakkasivat tietysti allekirjoittaneen päälle. Tämän jälkeen osa tuli vielä juoksemaan rinnalle loppusuoraa ja kannustamaan sekä vastaanottamaan maaliin. Kaikkinensa hieno ele, myös se virvoittava vesi kuumana kevätpäivänä.

Kansallinen pitkämatka

"Koutsien kisa" rastille nro 10 saakka, josta vielä vikan rastin kautta maaliin.

Viikon aikana kaikkien tiimien oli myös suoritettava tukku tehtäviä omaan tahtiin (ns. Scavanter Hunt). Tehtävistä parhaiten suoriutunut tiimi palkittiin lopulta lauantaina. Ei voitettu kisaa, mutta ainakin tiedän nyt, kuinka monta alaikäistä mahtuu yhteen puhelinkoppiin. (vastaus jäljempänä). Pelattiin niin korttia, kuin kuunneltiin ajomatkoilla suomalaista musiikkiakin.

NSW:n Junior squad

Lauantaina AusChamps pitkällä matkalla saavutin kisojeni alhaisimman virheminuuttia/kisakilometri lukuni ja sijoituin peräti 10. ”vain” 20min voittajalle hävinneenä. Illasta meillä oli majoituksessa junnujen kanssa yhteinen läksiäisseremonia. Junnut olivat ostaneet kaikille valmentajille jonkun pienen lahjan ja askarrelleet hienon kortin. Ilmeisesti he olivat kuulleet jokapäiväisen valitukseni Vegemitesta (jokin soijalevite leivän päälle, joka maistuu ihan järkyttävältä), kun olivat sellaisen mulle ostaneet. No onneksi oli siellä kyytipoikana myös vähän ”ruskeaa kultaa” (tietäjät tietää). Sunnuntaina juoksin tasapaksun 2. osuuden NSW Stingersin 2.  joukkueessa. Kaiken kaikkiaan 9 päivää, 7 kisaa ja reilu 50 kisakilometriä. Ensimmäisen viikon saldooni voisin 

Iltauutisissa

Sunnuntaina siirryin Orangeen ensimmäisen hostperheeni luo. Baldwinit ovat edustamani seuran Goldseekers Orienteersin puheenjohtajat. Heillä on oma maatila, josta löytyy kymmenittäin lampaita sekä muutama tuhat hasselpähkinä puuta. Pääsin heti ensitöikseni ajelemaan päältäajettavalla ruohonleikkurilla nurmialueita puiden välistä.

Pääsin myös heti kaitsemaan lampaita

Tiistaina ostin auton. Manuaalivaihteisella autolla suoraan hyppääminen vääränpuoleiseen liikenteeseen jännitti kieltämättä etukäteen, mutta ei se nyt niin oudolta lopulta tuntunut, kun seurasi vain muita autoja. Onhan sitä kylläkin useamman kerran tullut yritettyä laittaa motarilla pakkia silmään, sijoittauduttua risteysalueilla hieman hassusti tai ajettua maantiellä vasemmat renkaat puoliksi pientareella… Noo, pikkuvikoja :D

Keskiviikkona ajoin Canberraan hakemaan itselleni pyörän, sillä illasta oli jo NSW:n yörogaining mtbo-kisa Belanglossa. Helppoa suunnistusta kaasu pohjassa. Kisakeskus oli pienellä campingalueella, jonne sain jäädä myös muiden pysuttajien kanssa majoittumaan. Jäin myös toiseksi yöksi suurimman osan vaihtaessa majoitusta jo viikonlopun kisa-areenojen tienoille. Oli onni, etten tässä vaiheessa tiennyt kyseisen metsäalueen kammottavasta historiasta, kun siellä majoituin. Vasta jälkeenpäin viikonloppuna, kun minulta kysyttiin missä yörogaining oli ja missä yövyin, niin minulle paljastui, kaikki hirveydet (Belanglo = paikallinen Bodomjärvi).

Vanha parlamenttitalo ja vanha (mulle uusi) auto

Uusi parlamenttitalo

Menopeli nro 2

Torstaina ja perjantaina reenailin pyörän päällä. Kävin vähän seikkailemassa ja keräämässä lähes 1000 nousumetriä, jotta jalat varmasti olisivat loppu ennen viikonlopun startteja.

Köyhän miehen aamiainen

Serpentiiniä

Päivän lenkillä ihmettelin,että mikä otus tässä kyltissä oikein on...

Illalla sellainen sitten tuli näytille telttani edustalle (Vompatti)

Myös opossumi tuli tervehtimään, kun pesin hampaita

Lauantaina aamupäivästä oli AusChamps sprintti ja iltapäivästä keskari. Sprintti oli reilusti ylimittainen (voittajan aika yli 31min), rastit oli piilotettu, uraluokitus ei pitänyt paikkaansa ja kartan sai 2min ennen starttia. KYLLÄ, 2MIN ENNEN STARTTIA, SPRINTISSÄ! :D Omaa mokani sen sijaan oli, etten ollut selvillä, että kaiken värinen keltainen on sallittua ajaa, ei vain se perinteinen tummankeltainen. Pummasin heti ykköstä 1min, kun rasti oli 15m tien sivussa pusikon keskellä ja ajoin melkein kaksi kertaa siitä ohi rastia näkemättä. Järjestäjät olivat kunnioitettavasti onnistuneet tappamaan lajista vauhdikkuuden ei vain rastit piilottamalla vaan myös kiinnittämällä SI-rastiyksiköt turvakaapelilla puihin niin, että kaapeli menee SI:n leimausreiän läpi ja jokaisella rastilla Sportident piti survoa voimalla reikään, jotta se piippasi ja välähti. Ainakin jollain järjestäjällä oli välähtänyt ja kunnolla ennen kisaa!

"Sprintti"

Keskimatka oli ehkä suunnistuksellisesti elämäni tylsin mtbo-kisa. Jotain mielenkiintoa rataan sentään toi ne singletrackit, joita pitkin ratamestari meidät ohjasi ajamaan. Todella priimaa dh-pätkää ja kunnon silmukoita!

Keskari. Huuda hep jos löydät oikeasti enemmän reitinvalintavälejä kuin 3

Sunnuntaina pitkällä matkalla olin aivan rikki jo lähdössä. Parin viikon tiukka kisarupeama suoraan sairastuvalta vetäistynä oli syönyt veronsa. Radan aikana pääasiassa vain nautiskelin alueen monipuolisesta singletrackverkostosta.

Tätä kirjoittaessani olen jo palaillut Orangeen, jossa vietän seuraavat viikkoni valmentaen, kartoittaen ja iltarasteja järjestäen. Eiköhän se oma arkirytmi tästä hiljalleen ala löytyä, kun toiminnantäyteiset kaksi kisaviikkoa ovat nyt takanapäin ja oma auto luo joustavuutta aikatauluihin. Että kyllä täällä äiti pärjätään! :)

ps. Oikea vastaus 14 :D