Elämää Paderbornissa!

Näin sitä vain kaikkien vaikeuksien jälkeen alkaa elämä täällä Paderbornissa muuttua jo arkisemmaksi. Näin suomalaisena sitä luuli eläneensä byrokraattisessa ja sääntöjä täynnä olevassa skandinaavisessa yhteiskunnassa, mutta vielä mitä! "Sääntö-Suomi" jää kyllä pikkuveljen asemaan kun otetaan vertailukohdaksi Euroopan talousmahti Saksa.

Ensimmäisinä viikkoina sai ravata jos missä toimistoissa näyttämässä papereita. Lisätyötä aiheutti se kun löysin minulle annetusta asuntolan huoneesta reilusti monen metrin matkalta hometta lattian rajasta. Ensiksi valitettuani asiasta, minulle ehdotettiin että asia "korjataan". No jatkoin valittamista ja lopulta lupasivat uuden huoneen huhtikuun alusta alkaen. Pari päivää toimistolla käyntini jälkeen raksamies kävi "korjaamassa" ongelman = reilu maalikerros kaikkialle missä hometta näkyi. Kyllä täällä keskieuroopassa osataan! Siellä maalikerroken alla Herra home vaanii jo seuraavaa tietämätöntä asukasta. No onneksi en ole toistaiseski saanut mitään aamutukkoisuutta pahempia oireita homeesta. 

Paderbornin raatihuone.

Lista kulttuurishokin aiheuttaneista asioista on jo kertynyt yllättävän pitkäksi. Saksa kun kuitenkin muistuttaa kulttuuriltaan ja yhteiskunnan jämäkkyydeltään hyvin pitkälti Suomea, niin onneksi en valinnut vaihtomaaksi Italiaa tai Espanjaa...

Yksi suuri mysteeri on kouluruokailu. Ruokalan linjastoilla vallitsee täysi kaaos, kun ruoka-annos kerätään kymmenistä vaihtoehdoista kukin oman makunsa mukaan. Jokaisesta kipollisesta on maksettava erikseen. Ruokailu suosii pieninälkäisiä ruoalla hifistelijöitä, joiden vatsa täyttyy kahdesta kasvispyörylästä ja sadasta grammasta salaattia. Itse olen muodostanut lopulta taktiikakseni vain kerätä ne ainesosat, joista saa mahdollisimman paljon energiaa, jotta jaksaa reenata.

Melko säälittävää

Ehkä vielä säälittävämpää

Ei täällä Saksassa kuitenkaan kaikki ole aivan perseellään. Ruoka (ja suklaa) on halvempaa kuin Suomessa, asuntolalta on koululle vain pari sataa metriä ja lisäksi vierestä löytyy loistavassa kunnossa oleva urheilukenttä. Muutamat vetoreenit on tullut jo juostua. Tartan on nopea, mies ei niinkään.

Tartan aamuauringon loisteessa klo 8:00.

Vaihtariporukalle järjestetään erinäköisiä retkiä lähialueille. Lähdin mukaan tutustumaan Schloss Neuhausiin. Linnan historia linkittyi vahvasti toiseen maailmansotaan ja natseihin.

Viikko sitten sunnuntaina matkustin 200km päähän suunnistuskisoihin. Maasto ei kyllä ollut kaiken matkustamisen arvoinen, mutta kun kyseessä oli kauden eka suunnistus sulalla, niin edes maaston tuhannet piikkipuskat eivät onnistuneet pilaamaan tunnelmaa. Heti 1-2 välillä tein tuttavuutta näihin puskiin oikein minuuttitolkulla kun en tajunnut kiertää hieman oikealta. Tästä eteenpäin reitinvalintani pohjauivat pitkälti polkutarjontaan. Lopulta tuloksena erittäin kovatasoisten piirikunnallisten piikkipaikka...

Juoksin näköjään hollantilaisella salanimelläni.

Kisojen jälkeen kävin ostamassa yksityiseltä myyjältä halppis maantiepyörän, jolla ajella kesä täällä Saksassa. Paluumatkalla piipahdin myös Düsseldorfissa ottamassa pakolliset turistikuvat.

Melkeen ku Näsinneula, mutta vähän korkeempi.

Suomituristien junttilookki mainetta ylläpitäen. Tuulipuvussa ja Sodankylä-pipossa.

Hieman kalliimpia asuntoja.

Eihän tuolla pääse edes kovin moneen kisakeskukseen. Viimeistään juuttuisi kiinni peltoparkkiin.

Pyöräilyolosuhteet on Saksassa huimasti paremmat kuin Suomessa. Täällä kun jokainen n. 2 metriä leveäkin pelto/metsätie on pääsääntöisesti asfaltoitu. Ja asfaltin laatu ei ole mitään espanjalaatua. Suurimmat nousumetrit lähialueella on 200m luokkaa.

Kuva hämää. Ei tuona päivänä ollut kuin vain +11C.

Seuraavaksi taas hieman saksan opiskelua. Kun täällä Ruhrin alueella välimatkat kaupukien välillä eivät ole kovin suuria, niin suunnitelmissa on muutaman päivän mittaisia pyöräretkiä jos vain sopiva ajankohta löytyy ja sää suosii. Mutta niistä sitten myöhemmin.

Kuusamo-Härmä-Tampere-Helsinki-Kuopio-Helsinki

Uusi vuosi toi toden totta paljon uutta tullessaan. Vuosi aloiteltiin perinteisellä Kuusamon mökkireissulla pakkasen paukkuessa parhaimmillaan -38 astetta. Niissä keleissä kuusamolainen vasta vaihtaa lippalakin karvahattuun ja vetää takin vetoketjun kiinni, mutta me "kaupungissa kasvaneet" varustauduimme kuin naparetkeilijät ja uhmasimme pakkasukkoa pulkkamäessä ja hiihtolenkillä. Sopivasti samaan saumaan latailin myös reeniakkuja ja huilailin enimmistä reenailuista.

Valtavaaran valtaus

Rukan laduilla riitti tilaa hiihdellä

Kuusamosta matkustin suoraan Härmään Nouskin viikonloppuleirille. Viikonloppu tarjosi salibandya, suunnistusta vähälumisissa maastoissa, tonnin ratavetoja sekä palauttelevia porekylpyjä ja kuuman kiven saunoja aina reenien välissä. 

Härmästä suuntasin Tampereelle vain pakkaamaan muuttokuormaa ( = rinkka + reppu) sillä edessä oli hieman extempore muutto Helsinkiin. Sain hommattua itselleni vajaan parin kuukauden työharjoittelupaikan Hesasta, joten jouduin rikkomaan lupaukseni etten kyllä koskaan muuttaisi Helsinkiin. No näin väliaikaisesti se ehkä menettelee. 

Uusi ympäristö tarkoittaa aina otollista ympäristöä pitkille siivuille. En kovin tarkasti ole tuntenut pk-seutua, joten lenkeillä on aika kulunut nopeastikin kaikenlaista uutta ihmetellessä ja nähtävyyksiä bongaillessa. Reenaamista on pitänyt yrittää suunnitella aina töitten mukaan. Muutaman kerran on tullut tehtyä 12h päiviäkin, jotta kerrytäisi saldoa ja pääsisi joinain päivinä jo valosan aikaan lenkille ja osallistumaan viikonloppuleireille. Se antaa oman haasteensa palautumiselle.

Olympiastadionilla iltalenkillä

Otollinen paikka porrasreenille

Viime viikonvaihteessa ohjelmassa oli maajoukkueleiri Kuopiossa. Majapaikaksi joukkueenjohto oli sadistisesti valinnut Puijon päällä sijainneen hiihtomajan leirin nousumetrien maksimoimiseksi, sillä pelkästään Puijonmäkeä noustiin yli 1000 nousumetrin edestä. Leiri oli melko intensiivinen, sillä 3,5 päivään reenitunteja kertyi 16 kappaletta. Ohjelmassa oli niin lyhyitä kuin "ei-niin-lyhyitäkin" karttaharjotuksia, salibandyä (meni kyllä sählyksi, sillä kenttä oli kokoa 10x10m), ohjattua kuntosalia, mäkivetoja Puijolle sekä lauantaina Kallaveden kierto pyörällä 115km. Maajoukkueenjohto on ilmeisesti huolissaan meidän urheilijoiden BMI:stä, sillä ruokahuolto oli järjestetty estetiikka edellä, koska päivällisen söimme aina Puijon tornin pyörivässä ravintolassa kulinaristisia (lue: peukalonpään kokoisia) ruoka-annoksia nautiskellessa.

Puijonmäki

Viivasuunnistusreeni meneillään

Sprintin maaliintulo "optimi"reittiä pitkin. Kiitos kuvaajalle.

Lauantain pitkän siivun puolivälinkrouvissa tankattiin kebabilla.

Kuopio illalla.

Kuopion leirin jälkeen paluu taas perus tekemiseen. Kuluneella viikolla tullut piirreltyä taas mm. seuraavanlaisia gps-käyriä.

Tiistain iltaseikkailu

Lauantain itähelsingin kierros

Seuraavat kolme viikkoa asustelen vielä Helsingissä, mutta maaliskuun alussa alkaa taas uusi mielenkiintoinen seikkailu, kun lähden Saksaan Paderborniin vaihto-opiskelijaksi 5kk ajaksi. Tarkoitus olisi parannella kielitaitoa. Samalla ehtineemyös  reenailla hyvin ja eiköhän alue tulekin tutuksi suunnistustossujen ja pyörän selässä taivaltaen. Kisoja yritän kierrellä parhaani mukaan mitä Saksan kilpailukalenteri vain tarjoaa, mutta ainakin toukokuun puolivälissä koittaa kovempitasoiset karkelot kun pääsen ensi kertaa edustamaan Suomea pysun maailman cupiin Ranskaan. 

Ylimenokauden kuulumiset

Vihdoinkin! On sitä lomaa jo ootettukin. Ja sitä uutta blogitekstiäkin. Nyt saa niin mieli kuin kroppakin lepoa ruoansulatuselimistöä lukuunottamatta. Viimeiset pari kuukautta ja oikeastaan koko syksy ovat olleet varmastikin mun tähän astisen urheilu-urani yhdet vaikeimmista. Tottakai joku voisi väittää, etten tiedä kunnon "vaikeuksista" vielä mitään, ja hyvä niin etten tiedäkään, sillä olen onnistunut välttämään loukkaantumisia kiitettävän hyvällä prosentilla.

Varsinainen sairastelujakso alkoi vasta lokakuussa, mutta jo juuri syksyn sm-kisakauden kynnyksellä kuumeilin. Se kesti tosin vain puolisen viikkoa, ja kyllä senkin jälkeen kulki muutamissa reeneissä hyvin. Mutta kyllä mulla tuli pahojakin hyytymisiä kisojen loppupuoliskoilla. Tosin vanhan kansan sanoin se ongelma varmaan ratkeaisi kilometrimäärät tuplaamalla...

No lokakuun alussa se kunnon sairastelu sitten vasta alkoikin. Olin reilun viikon kuumessa ja lääkäri määräsi erilaisia troppeja... Tervehdyin. Aloin hiljalleen reenaileen. Sairastuin. Poskiontelontulehdus. Tällä kertaa taas lisää troppeja. Kuurin jälkeen olo tuntu ihmeelliseltä. Kurkussa ja keuhkoissa tuntu ihan oudolta, ei mitenkään paljoa, muuten tosi terveeltä mutta sen pysty kokemuksesta sanomaan että 100% terve en ollut. Kun se ei mitenkään haihtunut niin aloin taas käydä kevyesti lenkillä. Olo oli hyvä, aamuisin kurkussa tuntui. Kunto oli suoraan sanottuna surkea. Se alkaa kyllä lenkilläkin tympimään kun ei meinaa päästä pk-sykkeillä alle 6min/km... Kurkkukipu vahvistui. Taas lääkäriin. Tällä kertaa löytyi bakteeriperäistä. Lisää antibiootteja. Ja lepoa. Sen jälkeen olo taas parani. Hiljalleen kurkkukipu häipyi ja happi alkoi kiertämään keuhkoissakin. Hengitysteiden tukkosuus on asteittain vähentynyt ja vihdoin viime viikolla alko tuntumaan siltä että olisikohan sairaudet jo selätetty. Eihän siihen mennytkään kuin reilu 2kk.

Pari viikkoa sit oli ihan kesäkelit viel

Näin jälkeenpäin on helppo löytää syitä. Koulun puolesta oli todella kiirettä koko syksy. Mulla on ollut taipumusta aikaisemminkin olla ns. "tunnollinen koululainen" eli sairastua aina loman koittaessa ja ensimmäiset kuumeilut nytkin alkoi heti kun syysloma koitti. Kiireen ohella toinen syy ongelmien pitkittymiseen oli varmastikin se että ehkä en levännyt riittävästi. Mutta en tosin koskaan ole kohdannut vastaavaakaan tautia että olo on 99% terve eikä muutu miksikään vaikka lepuuttelen ja olo on ihan sama vaikka kävisin 30min juoksemassa. Voi olla että sairaus olisi mennyt ohi nopeammin jos olisin maannut kuukauden tekemättä mitään, mutta varmaan yhtä pohjamutiin se kunto olisi joka tapauksessa mennyt.

Mut käväisi Tampereella jo talvikin

Tällä hetkellä kunto on nousussa, mutta takamatkalta kun lähtee liikkeelle niin kirittävää riittää. Jos jotain hyvää yrittää löytää niin, jos joskus pitää sairastaa niin kyllä se loka-marraskuun loskakelit ja ylimenokausi on siihen paras hetki. Viime viikko oli jo erittäinkin hyvää tekemistä. Speksit: Juoksu/suunnistus 126km, pyöräily 177km. Nouskilla oli Ikaalisissa viikonloppuleiri ja tunne oli kuin keväällä kun talven jäljiltä pääsee kevätleirillä suliin maastoihin nostattamaan sykettä.

Kyllä sitä pitäisi vaan muistaa olla kiitollinen aina silloin kun saa olla terveenä, kun yleensä sen muistaa vasta silloin kun sairastaa/loukkaantuu. Aktiiviselle määrämäen miehelle pakkolepo iskee vielä kahta kauheammin, sillä sanavarastoonhan ei kuulu sanoja "paikallaanolo" tai "alle 10h reeniviikko".

Kausianalyysi 2015

Käyn seuraavassa läpi kauden 2015 analysoiden niin reenailua kuin kisojakin. Vielähän tässä on viikko jäljellä tätä harjotuskautta, mutta kyllä kuvioista voi jo vetää johtopäätökset. Kulunut vuosi ei ole malliesimerkki siitä miten määrää nostetaan tasasesti vuosi kerrallaan, sillä tänä kautena hyppäystä tuli 270h! Eli yhteensä vuoden reenisaldo on n. 735h. Kausi 2014 tosin oli armeijan ja sairauksien täyteinen vuosi, joten nyt kun sain pitkästä aikaa onnistuneen kauden niin se näkyy myös tunneissa. Edellinen ehjä kausi oli vuosi 2012 jolloin määrää kertyi 636h, mutta siitä suuri osa oli erinäköistä pelailua ja oheisreeniä, joten nyt voi rehellisesti todeta että niin laadullisesti kuin määrällisesti takana on elämäni paras reenikausi.

2013

2014

2015

Kuten kolmen vuoden piirakoista näkee, ns "turhan reenin" eli pelailujen osuus on tippunut lähes nollaan. Pelailu on vaihtunut suurimmaksi osaksi lajinomaisempaan ja kehittävämpään pk-reeniin. Vuoteen 2014 verrattuna pk2/vk osuus on hieman laskenut, mutta sitä selittää se, että 2014 reeniä tuli niin vähän ja oli järkevämpää tehdä tehokkaammin aina kun pääsi reenaamaan. Ja kun tänä kautena lisäksi pyöräilymäärät tuplaantuivat niin sitä kautta pk1 reeniä on tullut määrällisesti paljon. Kyllähän tuossa olisi varaa nostaa ensikaudelle hieman "tehojen" osuutta. Voimankin osuus on selvästi laskenut Hankasalmen ajoista.

2013

2014

2015

Edelliset kuviot kertovat miten reeni on jakautunut neljän viikon jaksoissa vuoden aikana. (HUOM 1 kuvion eri asteikko). Kuluneen kauden diagrammit näyttävät siltä miltä pitikin. Määrä nousi tasaisesti kevättä kohti, voimajaksot sijoittuivat joulun aikoihin ja vähenivät kevään lähestyessä. Kevään kisakaudella määrä laski, ja kesää kohti taas onnistuneesti nousi. Vk:ta ja pk2:ta tuli aika tasaisesti ympäri vuoden, toki hieman enemmän kesällä. Vuoden 2014 melko säälittävään kuvaajaan vertaamalla todellakin huomaa että reenikausi onnistui hyvin.

2013

2014

2015

Taas on syytä huomata erilaiset asteikot vuosien välillä, mutta selkeästi näkee, että viime vuonna myös reenin rytmittäminen onnistui. Jos jättää viikon 37 huomioimatta niin joka viikko reeniä kertyi vähintään 7h. Se kertoo ettei suuria sairastumisia tai vammautumisa juurikaan ollut. Olin sairaana vain heti marraskuussa, viikolla 37 sekä nyt. Lisäksi Mallorcalla viimeisenä päivänä tapahtunut könyäminen viikolla 14 ei lopulta kovin paljoa haitannut kautta kokonaisuudessaan. Kyllähän terveenä pysyminen on urheilijalle tärkeää ja juuri se kun on saanut reenata tasaisesti koko kauden ajan on suurin selittävä tekijä määrien nousuun.

2013

2014

2015

Mielestäni harjoittelun kilometrittäisen jakautumisen vertailu kertoo konkreettisimmin kehityksen kulun. Pyöräily on haukannut yhä suurempaa osuutta, etenkin hiihdon kustannuksella. Tänä vuonna kun selvästi lisäsin pysupanostusta niin ajokilometrit tuplaantuivat 7000km:iin. Tampereen talvi oli leuto ja hyviä pyöräilykelejä oli koko talven ajan ja vaikka lunta oli maassa ei ulkona ollut paukkupakkasia. Juuri talven pyöräilyt nostivat eniten määrää ja kevääseen sai eka kertaa lähteä niin ettei pyöriä tarvinnut kaivaa esiin varastosta vaan alla oli jo tuntumaa. Toinen huomio mikä yllättää jopa minut on että juoksua tuli yht. n. 3200km, josta suunnistusta oli 765km. Yli 1000km kasvua tässäkin. Nouskiin vaihtamisen ansiosta suunnistuksen määrät ovat nousseet. Leirejä on usein ja aina pyritään suunnistamaan ja juoksemaan paljon. Juurikin lajinomainen reenihän se on mikä kehittää.

2015

Ylläoleva taulukko kertoo miten kilometrejä kertyi vuoden aikana. Kuten jo sanottu, pyöräilyä tuli tasaisesti ympäri vuoden ja nousujohteisesti. Mallorcan piikki näkyy kevään kohdalla. Juoksumäärissä talvi ja etenkin kesä olivat keräilyaikaa. Keväällä pyöräily hieman vei osuutta juoksulta, ja loppukesästä taas juoksu meni pyöräilyn edelle.

Juoksupiirakkaa kun katsoo niin aivan selvästi pk2:n ja tehojen osuutta olisi vara nostaa. No ainakin peruskuntoa tulee tehtyä riittävästi.

Suunnistuspiirakka on muista poikkeava. Kisat, tehot, ja pk2 on isossa osassa. Koska kaikkea ei ehdi reenata, niin silloin kun pääsee suunnistamaan niin pyrkii tekemään sen kovemmalla intensiteetillä. Totuushan on, että parasta reeniä suunnistukseen on itse suunnistaminen.

Pyöräilypiirakka on melko selkeä. Pk1:stä tuli 83% kaikesta pyöräilystä. Pyöräilyssä helposti pk lenkit venyy yli 3-5h mittaisiksi. Varmasti nimenomaan tekemällä entistä useammin esim. pitempiä pk2 lenkkejä niin vauhti kasvaa entisestään.

Harjoittelun onnistuminen: SUUNNISTUS: Kaikkinensa juoksumäärien kasvu 3200km:iin on huomattavaa. Kun määrät yhtäkkiä nousee, niin ei voi odottaa että tulokset välttämättä nousee heti, vaan kropan pitää ensin tottua kasvaneeseen rasitukseen. Juoksu kulki parhaiten talvella, keskikesällä ja aivan nyt kauden lopussa. Alkutalvella 5000m ennätys (18:42), eiköhän sen luulisi ensi talvena taas paranevan. Myös enkkari 1000m (3:02) talvella. Keväällä harmittaa kun en voinut hetkeen juosta kun loukkasin polven Mallorcalla vaan pyöräilin sitten senkin edestä. Se vaikutti kevään kisakauteen. Elokuun alussa ennen MM-rogainingia oli hyvää tekemistä juoksurintamalla.

Harjoittelun onnistuminen: PYSU: Kauden tärkein tavoite eli pyöräilyvauhdin parantaminen onnistui. Alkutalven onnistuneet voimablokit nosti varmasti pyöräilyvoimaa. Keväällä tein jonkun verran mäkivetoja, minkä huomasi parantuneena runttaamisena lyhyisiin ylämäkiin. Mallorcan leiri oli kaikkinensa onnistunut. 

Kisaonnistuminen: SUUNNISTUS: Kaudesta ei nouse yhtä kisaa ylitse muiden. Kaikkinensa pummeja kertyi paljon enemmän kuin yleensä. Keväällä muutamissa hitaan maaston kisoissa potentiaalia olisi ollut, mutta pää petti. Jukolassa sain lopulta kasattua kohtalaisen suorituksen (4. osuuden 80.), siihen nähden millaisessa juoksukunnossa olin. Syksyn sm-kisoissa sprintissä ilman karsinnassa ottamaani hylsyä olisin niukasti jäänyt a-finaalin ulkopuolelle. Sm-yössä a-finaalissa suunnistus sujui, mutta hyydyin täysin lopun juoksupätkillä ja sijoitus 32. 

Kisaonnistuminen: PYSU: Kotimaisessa pysukalenterissa oli tänä vuonna 4 tärkeää viikonloppua. 1) Kevään EM-katsastukset Tampereella -> sprintti 4., keskari 7.

2) Kesän MM-katsastukset Jyväskylässä -> keskari 8., pitkä 9.

3) Orimattilan sm-kisat -> sm-keskari 4., sm-viesti 2.

4) Porin sm-kisat -> sm-sprintti 4., sm-pitkä 13.

Lähdin kauteen ilman suurempia sijoitustavoitteita. Tarkotus vain parantaa pyöräilyvauhtia tulevaisuutta ajatellen. En pitänyt realistisena päästä lähellekään arvokisapaikkaa enkä henk. koht. sm-mitalia aikuisissa. Em-kisoihin olin lopulta varasijalla ja henkilökohtainen mitali jäi lopulta 8s päähän sm-keskarilla. Jokainen kisaviikonloppu meni paremmin kuin olisin vuosi takaperin edes kuvitella. 

Muuta: Niin ja tulihan sitä voitettua myös 24h rogainingin junnumaailmanmestaruus Nikon kanssa Saariselällä. Alkukesästä kuulimme kyseisestä kisasta ja se kuulosti niin houkuttelevalta että pakkohan se oli käydä kokemassa. Rogaa ennen pidin 3-4 viikon mittaisen määräjuoksupanostusblokin. Se onnistu ja mies säilyi ehjänä kisan läpi. Näin jälkikäteen on kyllä pakko tunnustaa, että varmasti rogaining verotti omalla tavallaan syksyn sm-kisojen kulkua, mutta kun rogainingin alkukesästä asetti koko kauden pääkisaksi niin jälkiseuraamukset oli hyväksyttävä. 

SUMMAUS: Reenikausi oli erittäin onnistunut. Määrä, laatu ja rytmittäminen paranivat. Mennyt kausi antaa loistavan pohjan ensi kaudelle. Keho on ehkä jo tottuneempi kasvaneeseen rasitukseen, joten tuleva kausi ei ehkä mene enää vain kroppaa totutellessa. Peruskuntopohja on varmasti riittävä. Kauden päätavoite oli parantaa niin pyöräily kuin juoksuvauhtiakin ja molemmissa onnistuttiin. Ensimmäinen pääsarjavuosi on takana ja nyt tietää mitä on jatkossa luvassa. Luottavaisin mielin uuteen kauteen ja uuteen nousuun!

Mietteitä tulevasta: Ensi kaudellakin päätavoitteena on varmasti vain parantaa niin pyöräilyvauhtia kuin juoksuakin. Realistisesti ajateltuna pysun MM-kisat (Portugali), eivät ole minua suosivassa maastossa. Mutta ehkä jo vuosi 2017 ja Baltian kankaat voisivat olla mielessä... Kestävyysurheilu kun on pitkäjänteistä työtä!

Ammattiurheilijan lyhyt oppimäärä

Tässä kun on seuraillut viimepäivien uutisointia hallituksen esittämistä talousuudistuksista ja varsinkin sitä vastarintaa, jota uudistukset herättävät, en kylterinä ja kauppalehden tilaajakuntaan kuuluvana malta olla osallistumatta keskusteluun. Tosin lähestyn asiaa täysin eri suunnalta, urheilijan kuvitteellisin silmin.

Myös urheilija voi olla ammatti

Jos oletetaan urheilija ammatiksi siinä missä lääkärit, poliisit, myyjät ja muutkin niin otetaanpa katsaus urheiljan arkeen. Urheilijan tärkeintä työtä ovat ne kaikki hikipisarat, jotka tulee uhrattua jumppasaleihin, lenkkipoluille ja pelikentille. Palkkana voidaan pitää kunnon/taidon kehittymistä joka ilmenee suorituskyvyn nousuna. Se puolestaan mahdollistaa kisoissa pärjäämisen ja vasta sitä kauttahan urheilija hankkii elantonsa. Kyllähän urheilijan "palkkaa" voi ajatella olevan myös ne upeat onnistumisen kokemukset, itsensä ylittämiset ja joskus vain SE tunne pitkän juoksulenkin jälkeen pimeässä ja sateisessa syysillassa. Mutta tällä palkalla ei elätä itseään, joten pysyttäydytään tosielämässä.

Sipilän hallitushan esitti viiden kohdan muutosta työtätekevän harmiksi. Ajatellaanpa asioita nyt urheilijan näkökulmasta.

1) Sunnuntaikorvauksen aleneminen. Onko sunnuntai jotenkin tuplasti arvokkaampi päivä tehdä töitä? Pitääkö sunnuntaina maksaa ylimäärästä siksi, koska Raamattu sanoo että sillon pitäisi levätä? Olishan se mukava ajatella että kun käy sunnuntaina 2h lenkin niin siitä saisikin 4h harjotusvaikutuksen. Tai kun haluut tehä penkkii 120kg painolla niin riittäskin että pistää tankoon vaan 60kg. Ehei, kyllä se sunnuntai on meille urheilijoille ihan samanlainen (treeni)päivä muiden joukossa.

2) Ylityölisän puolittaminen. Ai maksetaanko siitä kun reenaat liikaa jonkin sortin ekstrapalkkaa? Pitäiskö tavoitteena olla ylikunto? Miksei työelämä ota oppia urheilijoista. Teet reenisi (työsi) tehokkaasti ja motivoituneesti ajallaan niin kehityksesi (tuottavuutesi) on parhaimmillaan. Kyllähän jokainen urheilija tietää ettei yli 5h (ylitöille) menevät hidasvauhtiset lenkit kehitä enää mitään... Tai ainakin jos suurimmalta osalta kysytään.

3) Loppiainen&Helatorstai palkattomiksi vapaapäiviksi. Vapaapäivä?? Mikä se sellainen on? Ei urheilija tunne sanaa vapaapäivä. Jos urheilija tavoittelee huipulle pääsyä, on hänen elettävä 24/7/365 sen mukaan. Urheilijan ammatti vaatii ympärivuorokautista panostamista levon, unen, ruoan, reenin, lihashuollon ja kaiken muun suhteen, jos mielii kehittyä optimaalisesti.

4) Sairausloman karenssi. Ai pitäisikö siitä maksaa palkkaa kun et tee töitä? Sehän on naurettava ajatus! Silloin kun urheilija sairastaa niin palkka (kunto) ei todellakaan juokse. Päinvastoin, kunnolla on tapana pääsääntöisesti heiketä jopa radikaalistikin sairauden aikana. Kyllä siinä riittää urheilijalla motivaatiota pyrkiä pitämään itsensä terveenä ja "työkykyisenä" kun miettii seurauksia. Ja miettikääpä vielä sitä, kun urheilijan keho vain toimii niin, että kun se on huippuunsa viritettynä juuri ennen vuoden tärkeimpiä kisoja niin puolustuskyky on haavoittuvaisimmillaan ja sairastumisen riski on suurin. Ja siinä voi mennä sivu suun koko vuoden tärkein "palkkapäivä". Ja mitä tulee pitkittyneisiin sairauksiin ns. telakalla oloon, niin ei ole ketään työnantajaa, joka maksaisi sinulle palkkaa siltä ajalta kun et pysty urheilemaan/kisaamaan. Eikä kukaan muu voi reenata sun puolesta. Kaikki työ on alotettava taas sieltä mihin jäätiin.

5) Vuosiloman lyhennys. 38 päivää!! Voiko joku lomailla niin paljon? 30 päivääkin kuulostaa jo ikuisuudelta. Kuten kerroin jo aiemmin, huipulle pyrkivän urheilijan on elettävä 24/7 sen tavoitteen mukaan. Tässä vaiheessa on syytä hieman tarkentaa asiaa. On tehtävä vissi ero, urheilijalle ja Urheilijalle. Suurin osa suomalaisistahan harrastaa urheilua vapaa-ajallaan, siis kuntoilee. Se on sellaista rentoa puuhastelua, jossa mieli lepää. Sitten on niitä jotka yrittävät vähän enemmän. Miettivät jopa ehkä mitä/miten syövät ja lepäävät jne. Hiljalleen mentäessä asteikolla ylemmäs ylimpänä tulee se Urheilija, jonka kehittyäkseen huipulle on tehtävä kaikkensa arjessa mahdollistaakseen unelmansa. Ja siitä huolimatta sen urheilun ei tarvitse maistua pakkopullalta, se voi ja se saa näyttää ulospäin siltä että ihminen nauttii siitä. Tätä asiaa ymmärtämätön, joku tietämätön henkilö voisi siis sanoa että "eihän ne urheilijat mitään töitä tee, nehän lomailee koko ajan". Mutta totuus on toinen. Ja jokainenhan täällä Suomessa on ammattinsa itse saanut valita. Jos urheilijan "helpon näköinen" arki houkuttaa niin ainahan alaa voi vaihtaa. Mutta varoitan jo etukäteen mm. urheilijoiden heikoista eläke-etuuksista.

Jokaisella alallahan on joitain työetuuksia. Urheilijoilla yksi voisi olla stipendit, joita jaetaan vain hyvin harvoille ja valituille. Mitäpä jos hallitus kajoaisi niihin? Mitä me voisimme tehdä? Mennä lakkoon? Ei paljon yhteiskunnan toimintaan vaikuttaisi. Harmia aiheutuisi vain yhteisölle, johon itse kuuluu jos esim. suunnistaja vain sanoisi Jukolan vaihtopuomilla edellisen osuuden viestintuojalle, että "minähän en muuten metsään lähde!"

Ehkäpä allekirjoittaneen "pointti" näihin uudistuksiin tuli selväksi kaiken sekamelskan seassa. Mutta loppuun vielä yksi yleinen totuus. Lähes poikkeuksettahan aina kaikki suuret muutokset aiheuttavat yleistä polemiikkia, mutta tosiasiahan on se, että vain muutoksen kautta voidaan saavuttaa jotain uutta, mahdollisesti parempaa. Jos esimerkiksi urheilijan kehitys (vrt. Suomen talous) jämähtää paikoilleen muutamaksi vuodeksi, ei vanhat harjoitusmetodit ehkä enää pure. Silloin järkevä urheilija analysoi tilannetta yhdessä valmentajien kanssa ja tekee toisinaan radikaalejakin muutoksia harjoitteluunsa. Hyvin monesti se kantaa hedelmää, toisinaan ei, mutta kehityksen kelkkaan on syytä hypätä kyytiin, ennemmin kuin jäädä aloilleen itkemään.

Ps. Tässä itse jo kolmatta päivää "palkattomana" sairasvuoteella maatessani ehtii miettiä sitä miten taas sairastuikin juuri ennen vuoden odotetuinta "palkanmaksu" viikonloppua...

24h Rogainingin "junnu"MM-kultaa!!

Seuraavassa kisakertomus Sport'in Muhos joukkueen kahden keltanokan taipaleesta junnumaailmanmestaruuteen.

MM-kultaa, maistuu!

Lähdimme reissuun asuntoautolla Oulusta jo keskiviikkona. Illasta kävimme hakemassa hieman suunnistustuntumaa Lapin Veikkojen iltarasteilta. Maasto oli hieno, kartta ehkä hieman pelkistetty.

Onko Lapissa edes huonoa maastoa?

Torstaina ajelimme Saariselälle, jossa kävimme testailemassa kisavauhtista etenemistä parin tunnin verran valloittaen samalla niin Kaunispään kuin Iisakkipäänkin. Tästä saimme tärkeän "varmistuksen" jo aikasemmille etukäteisspekulaatioille, että n. 5km/h voisi olla realistinen keskivauhti kisaan, riippuen tietenkin ratametsurin tarjoamasta polkujen/mäkien määrästä.

Iisakkipään valloittajat

Perjantai, päivä ennen starttia, me käytännössä vaan lepäiltiin ja testipakattiin reput. Pitkä tovi pelailtiin myös korttia auton katolla ja ihmeteltiin ympäröivää vilskettä.

Kortinpeluu näkymiä kisakeskukseen

Mun reppuun pyrittiin pakkaamaan enemmän painoa, kun taas Nikolle pistettiin tilaavievimmät tavarat. Evästä meillä oli varattuna riittävästi, sillä vaikka rata olisi millainen niin tultaisiin käymään jossain vaiheessa kisakeskuksessa syömässä "hash housessa" ja vaihtamassa uudet vaatekerrastot. Seuraavassa lista siitä mitä minä söin kisan aikana.

N. 10-12 energiapatukkaa (ei voi millään muistaa jokaista syötyä)

3x 50g geeli

N. 100g suolapähkinöitä

2x ruisleipä

5x pizzapala (kotitekoista)

Hash housessa:

Makaronilaatikkoa n. 300-400g

2x 200g jukurtti

4x paahtoleipäpala

3x pullasiivu

Juotavana oli alussa ja toiselle lenkille lähdettäessä urheilujuomaa, muuten vettä. Nestettä tuli ilmeisesti juotua tarpeeksi, sillä jouduin kuseskelemaan arviolta 15 kertaa kisan aikana. Keskimäärin kannossa oli "turhaan" n. 6 patukkaa, 4 geeliä sekä levyllinen suklaata, joita ei tullut syötyä. Vaatettakin oli varalta hieman liikaa, koska ei vaihdettu käytännössä kuin sukkia pariin otteeseen. Mutta toisaalta parempi varautua kuin olla varautumatta.

Itse kisapäivä alkoi tuhdilla järjestäjien aamupalalla. Klo 9 saimme kartat ja pääsimme suunnittelemaan reittiä. Ensivilkaisu oli huojentava. Rasteja oli aivan jokapuolella aluetta ja pääsimme soveltamaan strategiaamme. Ensin kiertäisimme kartan länsiosan nopeat ja matalaprofiilisemmat kankaat, sillä alussa jaksaisimme vielä juosta. Loppupuolella meno kuitenkin hidastuu, joten jos ja kun joutuisimme kävelemään olisi se järkevämpää jyrkkäpiirteisemmällä ja nousumetrejä tarjoavalla tunturialueella. Yölle oli tarkoitus saada joko avotunturia tai sitten muuten helpompaa suunnistusta. Ensikertalaisina päätimme hyödyntää mahdollisuuden käydä välissä kisakeskuksessa, vaikka huomasimmekin, että itäreunan rastit pitäisi "kolata" kaikki pisteiden maksimoimiseksi, mutta se onnistuisi vain ns. yhtenä lenkkinä.

Reitti alkoi hahmottumaan nopeasti. Eka puolikkaasta tulisi ajallisesti pidempi, jolloin on henkisesti helpompaa käydä kisakeskuksessa kun tietää puolivälin jo ylittyneen. 

Kartta pyörähti väärin päin.

Klo 12 lähdimme vauhdilla matkaan. Ensimmäiselle rastille yhdessä muiden kanssa pieni parin minuutin "hermokaarros". Sen jälkeen porukka oli jo niin hajautunut että matkaa sai taivaltaa käytännössä yksin. Suunnistus sujui hyvin ja vauhtikin oli joutuisaa. 52:lle ja 83:lle pienet kaarrokset. 

Kankailla oli helppo juosta tasaisella ja alamäkeen. Ylämäkeen kävelimme suurimmaksi osaksi. Pyrimme syömään joka tunti jotain ja aina liikkeessä eli toisin sanoen ylämäkeen kävellessä. Rastilla 42 reilun 4h jälkeen pidimme ensimmäisen 10min tauon. 5h jälkeen Nikolla alkoi vanha tuttu eli pottuvarvas vihoittelemaan. Buranalla sekin saatiin aisoihin. 6h tietämillä vauhti selkeästi alkoi hyytymään. Rasti 60 oli keskellä suota. Suorämpimistä kertyi reilu tunti ja tässä vaiheessa sitä arvosti kun oli pakattu mukaan hyttysmyrkkyä!

Suopätkä otti niin kovasti päähän, että vaihdoimme lennosta suunnitelmaa. Jättäisimme rastin 40 väliin (ei kiitos suota yöllä) ja korvaisimme sen rastilla 50. Rastia 50 pummasimme n. 6min, sillä alue oli todella epäselvä. Rastin 70 jälkeen Niko halusi pitää joen rannassa lyhyen 7min tauon. Sen jälkeen päätimme skarpata, jotta ehtisimme hakea vaikeannäköisen rastin nro 85 ennen pimeää. Ehdimmekin juuri ja heti polulla pidimme n. 10min lampun esiinkaivamis- / sukkienvaihtotauon. Klo oli vähää vaille 23. 

Yöosuudella vetovastuu oli täysin minulla tehokkaamman lampun ansiosta. Niko kopsutteli kantapäitä hipoen peesissä pitkät polkupätkät kohti kisakeskusta. Tässä vaiheessa piti vielä yrittää juosta "aikaa varastoon" helpoilla pätkillä.

Suunnitelma oli pitää 45min tauko, mutta jotenkin aika vain kului nopeasti ja tauko venähtikin 65min mittaiseksi. Mä vaihdoin sukat ja paidan, Niko kaiken. Matka jatkui suunnitellusti n. 3:30 aikoihin Kiilopään päälle kävellessä. Samalla ruoka saisi vähän sulaa. Mun koko kisan "heikoin" hetki sattui tauon jälkeiseen tuntiin sillä olin mättänyt niin paljon energiaa poskeen, että varmaan kaikki veri oli paennut aivoista sulattamaan ruokaa. No pian ähky helpotti ja taas mentiin. 

Loppulenkillä meillä oli monenlaisia lisälenkki/oiko-optioita tarpeen vaatiessa. Vauhti hidastui rajun maaston vuoksi huomattavasti ja kävelimme suurimman osan ajasta. Yksi kisan hienoimpia hetkiä oli kun aamu sarasti ja aurinko alkoi nousta horisontista. Hiljalleen ilmakin lämpeni. 19h jälkeen Nikolla alkoi reisi painamaan ylämäissä ja molemmilla koordinaatio hieman häviämään jaloista jyrkemmissä alamäissä. Loput rastit lukuunottamatta rastia 43 (5min koukku) löytyivät hyvin. Rastilta 53 päätimme noukkia vielä rastit 61 ja 71, kun aikaa oli reilusti. Päätettiin samalla, että viimeinen asfalttipätkä (1,5km) juostaan maaliin, vaikka aikaa olisi miten paljon. Ja näin myös teimme, sillä olihan se hieno lopettaa 24h uurastus vauhdikkaaseen lopetukseen. Tämän pätkän aikana näytimme kantapäitä myös mm. tuleville pääsarjan maailmanmestareille. Maali saavutettiin ajassa 23h30min.

Koko kisakartta/reitti

Maalissa olo oli huojentunut, mutta toisaalta tuntui siltä, että tässäkö tämä nyt oli. Vastahan me lähdettiin matkaan tuohon viereiseen rinteeseen. Suoriuduimme reitistä jopa paremmin kuin etukäteen ajattelimme, pummiksi laskettavaa ajanhukkaa n. 20min ja muutenkin strategia tuntui onnistuneen. Palkintona urakastamme voitimme jopa ylivoimaisesti (400 pisteen erolla) alle 23-vuotiaiden mm-kultaa ja sijoituimme kaikkien joukkueiden joukossa upeasti 21. sijalle!!

Kaiken kaikkiaan koko reissuun voi olla enemmän kuin tyytyväinen. Linnuntietä mitattuna matkaa kertyi 115km, todellinen kuljettu matka on n. 130km. Eli 5,4km/h. Onhan se paljon, suurimmaksi osaksi vaihtelevassa maastossa ja n. 5kg reppu koko ajan selässä. Yllättävän vähillä ongelmilla selvittiin. Paikat kesti molemmilla hyvin. Mulle ei tullut edes rakkoja jalkoihin! Suurin "jälkivaiva" näyttäisi olevan vasemman käden peukalo, jossa pidin koko ajan kompassia ja puristin tiukasti karttaa niin että tunto on vieläkin hellänä :D Lihaksisto on varmasti väsymystilassa ja vuorossa onkin ansaittua lepoa ja superkompensaation odottelua kohti syksyn muita koitoksia.

Jos minulta kysyttäisiin näin jälkikäteen, että lähtisinkö uudestaan niin vastaus olisi ehdottomasti KYLLÄ. Mutta ehkä ensivuonna mestaruuden puolustaminen on "hieman" liian kaukana, Australiassa, ehkä...

Voittajien on helppo hymyillä!