tiistai 27. toukokuuta 2014

Ennätystehtailua

Sunnuntaina aamusta tuli käytyä Matin kanssa vaellustyyppisellä juoksu/suunnistus reippailulla. Aikaa kului 2h 50min ja matkaa kertyi 16,4km. Ensiksi seikkailimme Hankamäen yli vanhaa kunnon "maisemapolkua" pitkin, joka tosin ei enää juuri muuta maisemaa kuin koivupuskaa tarjoa. Pari kilometriä leppoisasti tiellä, ja saavuimmekin Multamäkeen. Kartat esille ja vuorovedolla rasteja metsästämään. Kummallakaan ei ollut kompassia mukana (häiriöksi siitä vaan ois) joten meno oli äärimmäisen suoraviivaista... Keskisuomalaiseen tapaan maasto oli yhtä pöheikköä ja vauhdilla ei tällä kertaa kruisailtu. 5km suunnistuksen jälkeen suunta takaisin Hankamäkeen ja polkuja juoksennellen huipulle. Vähän aikaa oli pakko taas vaihteeksi ihailla maisemia ja muistella menneitä. Juomapuoli alkoi jo loppulenkistä osoittaa punaista, sillä keli oli (tukalan) kuuma varjossakin. Vielä kevyt avaava "revittely" 2:30min/km vauhilla Hankamäkeä alas ja eikun rantaan. Onnistuneen reenin jälkeen on mukava hypähtää raikkaaseen veteen ja vähän kylmäpalautella jäseniä. 


Hupulla tuulee

"Missähän me ollaan?"

Vauhdin hurmaa...



Sunnuntain toinen "treeni" tuli illalla kun seurattiin lätkän mm-finaalia porukalla. Voin sanoa että oli yhen jos toisenkin syke välillä korkealla kun taivasteltiin niiden puusilmien tuomioita. Kyllä pientä Suomea nyt sorrettiin oikein urakalla.

Maanantaina ei tullutkaan tehtyä muuta kuin lihaskuntotestit, tai no oikeastaan tein vaan loikat. 5-loikassa tulosheikennystä vuoden takaiseen 40cm... 

Tänään tiistaina sit räjähti pankki (siis kuvaannollisesti) kun juostiin perinteiset mk-testit. Sanottakoon suoraan kuten jokainen tätä lukeva jo tietääkin että en mä mikään tykki sileellä ole... vielä! Vanha ennätys 2000m testissä 6:54 parani reippaasti lukemiin 6:34. Viime testistä oli sen verran aikaa etten oikeen muistanu miten pitäisi juosta joten iskin vaan Matin peesiin. Menomatka tuntui hyvältä. Yritin vuorostani mennä keulille vetämään mutta Masa mattimaiseen tapaan kiihytti heti. Kääntöpaikalle kuitenkin spurttasin keulille ajassa 3:20. 1,3km kohalla oli vaikein paikka kun suuta kuivi kovasti ja tuntu että tulee oksennus. Onneksi tunne meni ohi ja eikun taistelua loppuun saakka. Joka ikinen kerta aiemmin olen hyytynyt loppuun eikä loppukiristä ole ollut puhettakaan (niko voi vaikka todistaa) mutta tällä kertaa tuntu kuin mahanalus ois ollut jalkoja täynnä kun 150 metriä ennen maalia irtosin. 

Legendaarisella 1000m Hankamäen nousulla (nousua 60m) ennätystulokset rukattiin myös uusille sekuntiluvuille, vaikka tuulikin paikoin kovasti vastaan. 6s parannusta ja uusi aika 3:50. Muistelin että paukusta on lähettävä täysiä ja "alkuloivalla" mentiinkin 3:10min/km mutta kyllä se vauhti ennen jyrkkää oli jo hiipunut. Matin kanssa leikittiin kissaa ja hiirtä kun vuoron perään ohiteltiin toisiamme. Mun vahvuusalueella eli jyrkällä yritin irtiottoa mutta tiukimman mäen hellittäessä Matti iski jälleen ohi revanssimielellä enkä enää loppukirissä pystynyt vastaamaan.

Harmillisesti tämä "kuntopiikki" jäi hyödyntämättä kisojen osalta, sillä huomenna koittaa paluu takaisin Kajaaniin ja mikäs sen mukavampaa kuin päästä (joutua) reiluksi viikoksi sotimaan Kainuun korpeen keskellä kisakautta... Seuraavan kerran kun tänne kirjoittelen alkaakin jo Jukola kolkutella ovelle (kuten myös kotiutuminen) ja veikkaanpa että tämäkin piikki on jo kääntynyt osoittamaan sinne toiseen suuntaan. 

perjantai 23. toukokuuta 2014

Kunto nousussa...

... mutta harmittavasti en pääse vertaamaan sitä muihin. Nyt ois saattanu huippusuorituksella sm-keskimatkalla kolkutella jopa plaketin syrjää (tai sitten ei). Sen sijaan vietän auringonotto/reenintäyteisen viikonlopun tutuissa maisemissa Hankasalmella.

Alkuviikosta tuli oikea tehopläjäys. Maanataina juostiin kotiutuscooper Kajaanissa. Koko päivän tuntu järettömän uniselta ja väsyneeltä, varmaan vielä edellisen viikon mettäleirin takia. Lähin ilman mitään suurempia ennakkospekulaatioita juoksemaan ja iloiseksi yllätyksekseni pillin vihellyksen hetkellä olin taivaltanut 3380m. Se on 10m paremmin kuin koskaan aikasemmin. Hyvä aloittaa viikko enkkarilla!

Tiistaina matkustettiin Tikkakoskelle sotilaiden sm-maastojuoksuun. Edellisen päivän cooper oli vissiin avannu jalat oikein mukavasti ja 4km maastojuoksu taittuikin aikaan 14:16. Lopussa oli vielä massakiri, joka jäi meidän kajaanin urvien jäsenten väliseksi kamppailuksi ja heikostihan siinä mulle kävi. Loppusijoitus 16. Harvinaista kyllä nautin kisasta. Siis todellakin täysin pelkkä juoksukisa ja tämmönen peekoomättäjä nautti siitä. Tai ehkä se johtui muista, sillä aloitin rauhassa ja kun muut rynni alkumetrit niin pikkuhiljaa sai napsia selkiä kiinni sopivalla vauhdinjaolla ja voi pojat että se oli hauskaa tunne.

Maastojuoksun lähtöhässäkkä

Keskiviikkona se sitten oli: ampumasuunnistus. Lähdin ensimmäisenä metsään villipetojen syötiksi. Kun sain lähdössä kartan käteeni, yksi yleissilmäys riitti ja totesin heti että "jaa, tästä tulikin sitten ammuntakisa". Rata oli äärimmäisen helppo. Jotain rastireittitasoa!!! Olisin toivonut että jos kerta kisataan ampumasuunnistuksessa niin jotain roolia olisi myös sillä suunnistuksella. Alla kuva radasta. Virhettä tuli yht. 20s. Ja sitten se ammunta, makuulta osuin 2/10 ja pystystä 4/10. Yritin kyllä tihrustaa oikein tarkkaan makuun, mutta laikat ei vaan millään kaatunu samaan tapaan kuin reeneissä. Pysty oli jo edes sinnepäin. Olin lopulta 7. reilu 4min kärkeen. Ja kukapa muukaan se kärki oli kuin Tuukka. Hyvähyvä! Saatiinpahan voitto Kajaaniin. Jotain radan helppoudesta kertoo se että muut mitalit meni ampumahiihtäjille... Jos nyt jotain "ruusuja" ratamestarille niin ainakin hän oli onnistunut ällistyttävän hyvin maksimaalisesti hyödyntämään alueen minimaalisen polkuverkoston ratasuunnittelussa. Taito sekin.

Sotilas sm-ampumasuunnistus

Illalla saavuin kisojen jälkeen Hankasalmelle ja pari juoksulenkkiä sekä Pasin liikkuvuusjuoksutekniikkaa on tullut tehtyä. Oudosti on tuo liikkuvuus armeijan syövereihin hävinny, mutta juoksu kulkee ennennäkemättömän hyvin. Varmaankin 4 viikon hyvä 70 tunnin reenisetti höystettynä viime viikon "turhat kilot pois" -teemaisella kärvistelymettäleirillä sai aikaan erittäin tavoitellun ilmiön - Superkompensaation. Elikkä nyt siis ois mies kunnossa, mutta seuraava näytönpaikka vasta Jukolassa... No, pitää kerrankin vain nauttia nyt itse juoksusta! Loppuun erään "kuuluisan" ajattelijan kuuluisa lainaus:

"Paras näyttö kunnostaan on, ettei anna näyttöä ollenkaan" -JS

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Ei mitään uutta auringon alla

Tovi on vierähtänyt viime tekstistä. Siihen on hyvä syy: eipä ole järin ollut mitään kerrottavaa. Oon eleleskellyt tämmöstä ihan "perusarkea" mulle. Reilu viikko sitten loppui kahen viikon Säkylän suunnistusleiri seinäjoella käytyihin ampumasuunnistuksen sm-kisoihin. Tuomisina H20 sarjan 4. sija sprintistä ja sm-hoppeeta pitkältä. Kuluneen viikon olinkin sitten lähes kokonaan metässä. Allekirjoittanut yritti parhaansa mukaan totutella 9 viikon "vapauden" jälkeen tähän perusarkeen eikä maanantaina puskan takaa tullut tieto siitä että toimisin yksin joukkueenjohtajana koko mettäleirin ainakaan helpottanut asiaa. No haasteet on tehty voitettaviksi ja voi että perjantaina kun kävin hakemassa sotkusta matkaeväät (lue: 3 berliininmunkkia) ja istahdin VR:n kyytiin niin oli voittajafiilis!!

Onneksi en sairastunut siellä metässä vaikka suomen kesä parhaansa mukaan yrittikin tartuttaa mut. Keskiviikkona nimittäin tuli aamu kolmesta iltapäivään saakka lunta siinä kuuluisassa vaakatasossa. Eikö nyt pitäis olla jo toukokuu...?


Eilinen pyörän ulkoilutus
Mitäs muuta mun arkeen on sit kuulunu? No pääsykokeisiin lukua, lukua ja vähän vielä lukua. Herkuttelua ja mässäilyä, välillä vähän myös lenkkeilyä. Ja tietysti jotain epäonnistakin aina mahtuu mukaan. Nimittäin enpähän sit osallistu tänä vuonna sm-keskimatkalle, kiitos Irman (ainahan se on ollut mobiilisesti täys susi mutta...). Ilmottauduin viikko sitten mobiilisesti kisoihin ja hetken tappelun jälkeen sain ilmoittauduttua irmassa kisaan ja loppuun tuli vielä tuttu teksti "ilmoittautumisesi on hyväksytty". Eipä sillä kertaa enää tullut tarkastettua että oma nimi löytyy listalta, sillä luotin että se ilmoittautuminen myös on hyväksytty. Nyt perjantaina katoin että kappas, mun nimee ei löydykään listalta. Laitoin viestiä, mutta eipä siinä myöhässä enää auta ilmottautua sm-kisoihin. Lokitiedoista tarkastettiin että olin kirjautunut sisään sunnuntaina, mutta ilmottautumista ei näy. No eipähän tarvitse löytää omaa nimeään myöskään tuloslistan häntäpäästä... 

Tulevana tiistaina olisi Tikkakoskella sotilaiden sm-maastojuoksu ja keskiviikkona sotilaiden sm-ampumasuunnistus. Siitä tuleekin sitten jännä kisa, kun puoli vuotta ollaan määrätietoisesti Kajaanissa siihen harjoiteltu. Saa nähä tuleeko kisasta Kainuun dynastian keskinäinen kamppailu vai yllättääkö joku musta hevonen? Mikä on Savolaisen ampumakunto ja kuinka paljon Saari pummaakaan? Entä löytääkö allekirjoittanut napsut kohdilleen vai jatkuuko Senttulan voittoputki? Vai taktikoiko Räsänen sittenkin oikein ja satsasi salaa vain näihin kisoihin? Se selviää keskiviikkona!!

Loppukevennykseksi mainittakoon vielä miten hyvin mää osuin niissä viime ampumasuunnistuskisoissa. Sprintti 9/10 ja pitkä 13/20... Ja nuo oli sit sakkokierrosten määriä...

maanantai 5. toukokuuta 2014

Ekat kisat

5s virhe + "muka" kielletty aita.
Kausi tuli avattua torstaina nuorten mm-sprintin näyttökisassa Raisiossa. Kisan taso oli kivenkova kun kaikki nuoremmat oli tietysti änkeytynyt meidän sarjaan. Karsinta juostiin aamulla räntäsateessa. Juoksu oli yhtä tuskaa ja vielä kun pummasin "juoksuradalla" n. minuutin verran niin sijotus oli joku 50+. B-finaalissa meno oli jo mukavampaa. Pystyin jopa rytminvaihdokseen (=kiristämään tahtia) kun tuli pelkkä luukutuspätkä. Virhettä kertyi n. 10s. Ja maaliin kun tulin niin mun epäiltiin hypänneen kielletyn pensasaidan yli. Rastivalvoja oli kuulemma niin nähnyt. Itse asiassa olin pysähtynyt oikein tihrustamaan kartasta sitä kohtaa että "oho tuossa aidassahan onkin vain yks väkänen" ja aattelin että tuota ei kyllä kovin moni huomaa. Ei tainnu rastivalvojakaan olla ihan perillä kartasta. Lopulta b-finaalissa sija 12. ja minuutti keulaan.



Lauantaina Porissa pidettiin Karhurastit. Olin ilmottautunut H20 sarjaan jotta saisin kerättyä alkukaudesta etes vähän rankipisteitä ennen sm-keskaria. Eipä paljoa kuitenkaan tainnut rankipisteitä ropista kun vain "päänahanmetsästäjä" Saari oli samassa sarjassa. Kovasti spekuloitiin kisaa etenkin etu- mutta vielä jälkikäteenki. Keskimatkan rata oli "vain" 3,9km, mutta kun sai lähdössä kartan käteen niin en yhtään ihmetellyt miksi se oli niin lyhyt. Maasto oli kyllä yksi surkeimmista ikinä. Kiviä, pusikkoa, hakkuuta, kaatuneita puita, lisää kiviä, vähän isompia kiviä jne. Itse asiassa yleensä hakkuualueet on tympeimpiä juosta, mutta tuossa maastossa oli helpotus päästä hakkuulle juoksemaan.

Ei mitenkään isoja virheitä tullut vaan vähän koko ajan sellaista epäsujuvaa etenemistä. Varmasti kaikilla tuossa maastossa. Mulla ei oikein ollut reitinvalintavainu kohillaan, sillä tuntu että löysin jokaikisen karttaan merkkaamattomankin vihreän alueen. Yhteensä n. 2,5-3min virhettä, mutta silti H20 sarjan ylivoimainen voitto.

Lauantaina seurattiin nettiradion välityksellä tvåmilaa. Olihan se jännä kisa. Kyllä Pohjantähti oli hyvin esillä koko kisan ajan. Mahtava 5. sija naisilta!!!! Oispa ollut kiva olla paikan päällä jännäämässä.

Loppuun vielä vähän mainostusta. Sain uuden sponsorin tälle kaudelle, kajaanilaisen Planrayn. Firman osaamisalaa ovat erinäiset sähkölämmitysjärjestelmäratkaisut.