Onnistumisista lisävoimaa

Kaks viikkoo urheilun juhlaa takana. Olihan ne aikamoiset olympialaiset! Etenkin hiihon puolella nähtiin aivan uskomattomia taisteluja ja vaikka koimmekin kirveleviä tappioita mitaleista ja vielä kun rakkaalla länsinaapurillamme oli sormensa aika monesti pelissä, niin siitä huolimatta kisoista jäi hyvä fiilis. Ja kun kuunteli itse urheilijoiden mietteitä niin eivät he kauheasti murehtinut vaan iloitsivat neljänsistä sijoistaan. Ja iloitsivat myös muiden suomalaisten menestyksestä. Aino-Kaisa Saarinen suorastaan loisti jokaisessa haastattelussaan ja Iivokin suhtautui loppujen lopuksi hieman huumorin kautta niukkaan pronssitappioon ja suuntasi katseet jo tulevaisuuteen. Näin sen pitäisikin olla!

Suomalaishiihtäjiltä ei odotettu paljoa kisoista ja siksi onnistumisia juhlittiin eikä epäonnistumisia paljoa surkuteltu. Urheilijat saivat paineettomassa tilanteessa valmistautua kisoihin. Tämä on harvinaista suomalaisessa urheilukulttuurissa. Tuntuu että media aina paisuttelee etukäteen ja puhuu "varmoista mitaleista". Yritä siinä sitten olla kun yrität parhaasi ja se riittää mihin riittää niin heti iltapäivälehdet puhuu "katastrofista" ja keskustelupalstat täyttyy mollaajista.

Valitettava esimerkki on Kaisa Mäkäräinen, joka tuntuu olevan raadollisesti median silmätikkuna. Hän kantaa yksin koko Suomen mitalipaineita niinkin herkässä lajissa kuin ampumahiihto. Taisi olla kaksi vai peräti kolme kertaa kun Kaisa "pilasi" mitalimahdollisuutensa viimeisellä ampumapaikalla. Ja heti media lyttäsi, kuten aiempinakin vuosina. Olen täysin varma, että Kaisa olisi ottanut mitalin jos toisenkin, jos media ja suomalaiset kohtelisivat ja arvostaisivat ja ymmärtäisivät ettei aina voi onnistua, mutta seuraavalla kerralla on mahdollisuus uusi, mutta mollaamalla ja puhumalla epäonnistumisista ei ainakaan nosteta kisafiilistä. Kyllä urheilija itsekin tietää, että nyt ei mennyt ihan nappiin.

Suunnistuksessa ilmapiiri tuntuu olevan hieman urheilijaa arvostavampi, mutta eihän suunnistus olekaan mikään medialaji. Tai no, onhan Minna Kauppikin sen myöntänyt, että ulkoiset paineet on ollut joskus liian suuret niin ei onnistumisia olekaan tullut ja kappas, mediahan heti on ollut ryöpyttämässä.

Koska Suomella ei ollut mitään virallista mitalitavoitetta Sotshiin, niin hei, mehän onnistuttiin hyvin. 5 mitalia on hyvä suoritus ja kirsikkana kakun päällä Mustin ja Iivon tunteikas voitto. Ja jos jollekin, niin Mustille, joka ei todellakaan aiemmin ole saanut ansaitsemaansa arvostusta, niin tämän voiton suo.

Samaan hengenvetoon on kyllä pakko taas tuoda näin olympialaisten aikaan ainakin suurelta yleisöltä ehkä vähän vähemmälle huomiolle jääneet hiihtosuunnistuksen nuorten MM-kisat Virossa. Siellähän suomalaiset tyhjensi melkein koko palkintopöydän. Ja onhan se ainakin meikäläisestä hienoa kun suurin osa on tuttuja ja nyt voikin sanoo et "ton kanssa mä kävin samaa lukiota" ja "ton kanssa mää olin samassa Nuju joukkueessa" ja "ton mä voitin vielä H14 sarjan pm-hisukisoissa"... Nyt kaikki varmaan rupes miettiin tota vikaa et kenet mä muka oon voittanu, mut jääköön se arvoitukseksi...

Ja näin loppuun on vielä pakko hehkuttaa miten onnistunut kahen viikon reenisetti on takana. 16 päivää, 35h, 9!!!!! tehoreeniä!!! (eikä oo muuten läppä), 420 reenattua kilometriä (pyöräilyllä ehkä vähän osuutta asiaan...) ja hyviä suunnistusreenejä + lihashuoltoa.

Tossa alla nyt vielä ne tehot.

La: Kiihtyvä pyöräily pk1-pk2-vk + verr. 30min-30min-30min

Su: verr. + "sprintti" täpöä 28min + verr.

Ke: verr. + vk pyöräily 52min + verr.

La: verr. + vk pyöräily 40min + verr.

Ma: verr. + 10*1min/30s ihan täpöä kuntopyörällä + verr.

Ke: pk1 juoksu 20min + verr. + 4*n.1,5km sprinttivetoja takaa-ajona/yhteislähtönä Kajaanissa + 25min pk1

To: verr. + kuntopyörällä kovaa 2-3-4-5-4-3-2/2min + verr.

Pe: kiihtyvä juoksu pk1-pk2-vk1-vk2-mk+verr. 20min-20min-20min-20min-10min + 15min (pk2 ja vk1 nauku aika maukkaasti)

Su: verr. + juoksu 5km mk + verr.

Ja nyt eikun valmistautumaan ens viikon prikaatinmestaruushiihtoihin.

Loppukevennyksenä vähän kuvamateriaalia viime torstain intervallireenistä pyörällä.

Autiotuvan taikaa

Kilautinpa kaverille tiistaina eikä kauaa tarvinnutkaan porista kun loppuviikon suunnitelmat olikin jo selvillä. Torstaiaamuna Antin kanssa lähettiinkin ex tempore reissulle Syötteen lumisiin maisemiin...

Meidän kahden miehen karavaani starttasi Syötteen luontokeskuksen kulmilta klo 10. Varusteita oli mukana vaikka muille jakaa. Antilla oli sattunu tällä kertaa suksiin vähän vääränlaiset voiteet, joten minähän se vetojuhdaksi joutuin. 

Älä ny vielä sitä kuvaa ota ku ei oo sukset jalassa!

No nyt on valamista! Tarvii vähä lisäpainoja nykyään tohon tasatyöntö reeniin.

Määränpäänä oli Toraslammen autiotupa. Reipas 10km hiihettävänä. Onneksi meillä oli mukana pieni matkaradio, josta pauhasi Suomi-Itävalta jääkiekkomatsi. Siellä me sitten peloteltiin metsän asukkaat kun sai jatkuvasti olla tuulettelemassa maaleja. Kello pysähtyi aikaan 1h 30min ja perillähän me oltiin.

Hyvässä kunnossa oli joo...

Tuvan vanhin.

Levitettiin tavarat ympäri mökkiä ja samaan aikaan oli meneillään naisten 10km pertsalla. Eihän sitä vielä malttanut pilkkimään lähtä. Päivän ainoat hiihtäjä havainnotkin tehtiin kun eräs sveitsiläis pariskunta piipahti pitämään taukoa tupaan. Ihmetys oli varmaan valtava kun me ei meinattu paikoillaan pysyä kun oli niin jännät paikat hiihossa.

Seuraavaksi lähettiinki narraamaan kaloja viereiselle lammelle. Valitettavasti Syötteen eväkkäät vetivät tällä kertaa pidemmän korren ja meidän oli tyytyminen trangialla tehtyyn spagetti bologneseen.

Ei se mökki kovin iso ollu.

Matkakeittiö

Vielä ennen pimeän tuloa lähettiin ottamaan miehestä mittaa läheiseen rinteeseen. Lunta oli reippaasti yli polven ja hädin tuskin onnistuttiin kiikkumaan ylös. Koskematon puuteri odotti korkkaajaansa. Hetken maisemien ihailujen jälkeen lumi vaan pöllysi kun painettiin vauhilla alas. Oli se niin hauskaa että eiköhän uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja...

Vielä loppuun rakenneltiin "kunnon" hyppyri. Mäkiennätys painui sinne 5-6 metrin tienoille. Mun pulkka oli jo useemman "runin" aikana pitäny huolestuttavaa rutinaa ja viime talven Kuusamon reissuilta alkunsa saanut hiusmurtuma pulkan pohjassa räsähti sitten kunnolla koko pulkan levyseksi kun jäi vissiin telemarkit tekemättä alastulossa...

Maisemia laskijan perspektiivistä.

Pimeä oli jo kunnolla laskeutunu kun palattiin lämmittämään tupaa. Siinä sitten valmistettiin toinen annos makaroonia ja lihapullia ja aloteltiin kortin pelluu. Aika tuntui ihan pysähtyneen. Illan aikana luettiin myös mitä kaikkea vieraskirjaan on kirjoiteltu. Olihan siellä vakiokävijöiden puumerkki aika tiheässä ja vaikka minkälaista stooria, oli joku onnekas jonku ahvenenkin joskus siitä lammesta saanut. Bongattiin myös useita samantyyppisiä kummitustarinoita mökkiin liittyen. Siellä oli yöpynyt myös joku kauhuleffaharrastelijoiden kuvausryhmäkin kummitusten toivossa. Että hyvää yötä vaan!!

Ei kyllä kovin heti tullut uni silmään, mutta syyllinen ei ollut kummitus vaan ärhäkäs kamina. Ei tarvinnut ku pari hassua klapia nakata sen syövereihin niin jo oli mansikalla. Olo ylälavereilla oli ku broilerilla uunissa ja pakko oli tuuletella ovi auki ettei nyt ihan tukehtunu.

Aamulla kun heräs niin ekana kaminaan tulet. Oispa ollu joku mortti pitämässä kipinää koko yön. Antti lähti pilkkimään ja minä käväsin reilun tunnin hiihtoreissun vallottamassa Ahmavaaran. Sitten vaan kamat kasaan ja karavaanin suunta takasin päin. Latukone oli aamulla ajanut baanan liukkaaksi ja tehtiinkin uus reittiennätys 1h 7min samaiselle matkalle. 

Olihan se taas reissu ja tämmösiä seikkailuja mä kyllä rakastan. Seuraavaa seikkailua ootellessa...

Penkkiurheilijan paratiisi

Tänään ne viimeinkin alkaa, Sochin olympialaiset. Ja miten sattuikaan et mulla alko just samalla 16 päivän "loma". Tai no oikeestaan ekat 9 päivää on lomaa ja seuraava viikko urheiluleireilyä Kajaanissa (= slURVAilua kassulla). No jokatapauksessa tulevien viikkojen tahdin reenailulle tuo Ylen lähetykset etenkin hiihosta (pyssyn kanssa ja ilman), jäkiksestä ja oikeastaan kaikista muistakin, sillä onhan penkkiurheilijan "taivas" seuraavan kerran vasta 4 vuoden päästä!

Oon lukenu kaikenlaisia uutisia liittyen olympialaisten järjestelyihin ja etenkin rahankäyttöön. Mihin ihmeeseen kaikki 33000000000 euroa on oikein tuhlattu? Maailmalta löytyisi jo valmiiksi vaikka kuinka paljon hyviä hiihtolatuja ja laskettelurinteitä ja jääkiekkokaukaloitakin on nykyään joka pitäjässä. Nythän kaikki rakennettiin tyhjästä aivan mielipuolisiin paikkoihin. Esimerkiksi viime vuoden esikisoja katsoessa huomasi että yhdistetyn hiihtoladut ja stadion on rakennettu aivan järkyttävän ahtaaseen vuoren rinteeseen.

Pitää kuitenkin muistaa että media vähän paisuttelee asioita ja suurin osa rahoista on mennyt uuden infrastruktuurin luomiseen (ja sekin on kyllä pahasti myöhässä), joka jää hyödyttämään paikallisia myös kisojen jälkeen ja itse kisapaikkoihin on mennyt "vain" joku 8000000000 euroa... On ollut jo pitkän aikaa selvää että vähintään kolmasosa rahoista on hävinnyt perinteiseen venäläiseen tapaan savuna ilmaan.

Vaikka kaikki kauhistelee kisojen hintoja niin ainakin minä olen sitä mieltä että kisoista tulee varmasti yhdet ikimuistoisimmista. Suorituspaikat on varmasti hienommat ja hulpeimmat mitä universumista löytyy ja jos nyt joissakin kisaturistien halpishotelleissa ei sattumoisin tule lämmintä vettä tai jokunen lamppu on jäänyt asentamatta niin aika varmasti suurimmalla osalla urheilijoista elämä on ihan mukavaa. Jos itse saisin päättää mihin historian olympialaisiin olisin urheilijana halunnut osallistua niin kyllä just näihin. Kyllä sen tolkuttoman rahaläjän on jossain näyttävä. Ja vieläpä ku oon lukenu lukiossa venäjää niin vaikka venäläinen elämäntapa saattaa "vähän" poiketa tästä meijän suomalaisesta niin silti siinä jokin vaan iskee meikäläiseen.

Onhan Sochi paikkanakin aivan erityinen. Siellä vain palmujen juurella pelaillaan lätkää ja samaan aikaan vieressä hiihetään hiki hatussa olympiamitaleista... Tai no saattaapa olla ettei hiihtäjät paljon hattua päässään pitele jos säätiedotus pitää paikkansa. Ensiviikolla kun sää vuorillakin saattaa kivuta sinne +10 asteeseen. Ja sekös vaan tuo lisädramatiikkaa tulosluetteloihin ja ehkä jopa Norjan huoltotiimikin saattais epäonnistua... tai no tuskin kummiskaan.

Tällä viikolla yllättäen oon pystynytki jatkaan hyviä reenailuja. On tullu juoksua ja kuntosalia ja nyt alko harjottelu kevään sotilas ampumasuunnistuksiin ku päästiin harjotteleen ilmakiväärillä pystyammuntaa. Vähänkö se oli siistiä! Jos oisin aikasemmin tienny miten hauskaa ja vaativaa ja miten hirveesti se on kiinni keskittymiskyvystä vähän ku suunnistuski niin oisin varmaan jääny koukkuun ampumahiihtoon jo aikoja sitten. Tai no, onneksi se hiihto on keväällä korvattu suunnistuksella.

Sunnuntaina Kuusamossa ois taas hisukisat, mutta jätän ne väliin ihan vaan sen vuoksi että "huipulla" on hyvä lopettaa... Vai mitä Juho Saari? Oliko se tilanne jo 2-0...

Herkuton Helmikuu...

Nyt Tipaton Tammikuu on ohitte noin puolella suomen kansalaisista, tai ehkä yrittäneitä on sen verran, mutta onnistuneiden määrä huomattavasti alhaisempi, Mielestäni on tyhmää asettaa itselleen sellaisia tavoitteita, joihin ihminen ei pysty. Jos kerta aikoo pitää pullon kiinni koko Tammikuun niin sitten myös pitää eikä huijaa itseään. Kaikki tällaiset "itsensä koettelut" on mun mielestä hyviä, kunhan ne pysyy kohtuuden rajoissa. 

Nykyään on jos minkälaista ruokatrendibuumia. Milloin saa syödä pelkästään proteiineja, tai papuja tai kalaa. Kohta joku varmaankin keksii linnunsiementen ravintohyödyt! No nuo kaikenlaiset kuitenkin testaa ihmisen päättävisyyttä ja henkistä kanttia noudattaa valintaansa. Varmasti jokaiselle tulee siinä jossain vaiheessa mieleen, että eikait se haittaa jos nyt yhen kerran poikkean... Minusta ainakin maaliin (lue:tavoitteeseen) päästyä on hieno tunne jos todellakin on noudattanut asettamiaan rajoja, vaikkei itse ruoka-aatteessa sitten olisikaan mitään järkeä.

No Tipattomasta Tammikuusta inspiroituneena oonkin aatellu viettää Herkuttoman Helmikuun. Noo, eihän tuo nyt mitenkään vaikeaa tuu ainakaan meikäläiselle olemaan! Joku minut vähemmän tunteva voisi väittää ehkä muuta, mutta ainakin kaveripiirissäni varmaankin vain naureskellaan tehtävän helppoudelle... ;) 

Seuraava vaihe onkin määritellä käsite HERKKU. Herkkuhan tarkottaa yleensä jotain hyvää, mutta ei, en aio kieltäytyä mummun makaronilaatikosta tai äitin kanapastasta. En myöskään jätä syömättä joka aamuista kaurapuuroa tai  itsetehtyjä "herkku"voileipiä. Voin myös hyvällä omatunnolla syödä mummun taikomia milloin minkäkinlaisia leivonnaisia, sillä eihän ne mitään roskaruokaa ole ja olisi suorastaan rikollista kieltäyyä niistä! VAAN en syö karkkia, sipsiä, sotkun munkkeja, hampurilaisia tai muutakaan roskaruokaa, SUKLAATA, limpparia sun muuta yleisesti herkkukategoriaan kuuluvia tuotteita. Herkuton Helmikuuhan voisi olla urheilijalla vaikka aina, mutta ei pienimuotoinen herkuttelu kuitenkaan pahasta ole. 

Kaivoin tänään Kari Kalastajan (Gary Fischer) varastosta pölyttymästä ja käytin sitä pitkästä aikaa lenkillä. Oli se vaan mukavaa, kun lumi narskui renkaitten alla ja maisema vaihtui taas vaihteeksi nopeammin. Tai liekö se kiinni itsestä että miksei se maisema voisi juostessakin vaihtua yhtä nopeasti. Tuskinpa. Kävin kuitenkin näin alkajaisiksi reilun tunnin "saiklaamassa" teitä ja polkuja. Tuossa alla pari kuvaa reitin varrelta.

viikko on muutenkin ollut joulun jälkeen ensimmäinen onnistuneempi harjoitussetti. Huikeat 9h! Ja vieläpä monipuolisesti. On uintia, sulkkista, hiihtoa, pyöräilyä, kovaa juoksua, hiljasempaa juoksua, vieläkin hiljasempaa juoksua, kuntopiiriä... JA lisäksi on tullut tehtyä paljon LIHASHUOLTOA!! sitäkään ei saisi unohtaa. 

Näillä eväillä (huom. herkuttomilla) uuteen reeniviikkoon!

Kulkee kelissä ku kelissä!

Oikea vai vasen?

Illalla vielä kavereitten kanssa notskilihapullia. Etsi kuvasta yksi herkku!