Matka kohti Puolaa alkakoon!

Viime aikoina ei ainakaan ole ollut tekemisen puutetta. Seuraavien kahen viikon aikana nimittäin tapahtuu järisyttävän mullistavia asioita. On MM-kisat, muutto Tampereelle ja yliopiston alku... Ja juurikin tuossa tärkeysjärjestyksessä tällä hetkellä. Muuttokuormaa olen pikkuhiljaa kasaillut ja MM-kisat on ollut mielessä koko vuoden ja viime metreillä aina vain enemmän ja enemmän.

Takana on suht hyvä harjoituskausi (jos armeijassa vietettyä aikaa ei lasketa) toisin sanoen kesä on ollut erittäin hyvää reenikautta. Ja ehkä siitä armeijastakin oli se hyöty kun siellä sairasteli niin paljon niin onpahan vuoden tautikiintiö täynnä ja nyt kesällä on saanut tervein mielin nauttia helteistä ja kerryttää kilometrejä. 

Ehtiny leppäillä rannallaki

Toissa viikonloppuna meillä oli liiton mm-kisoihin valmistava leiri Seinäjoella. Karkeasti 4 päivään mahtu 10h ja 180 km pysua!! Hyviä vauhdikkaita sprinttejä, takaa-ajoa ryhmissä, leirikisa, hylsyjä, lukuisia kammen irtoamisia jne. Kaiken kaikkiaan hyvä setti! Leirin jälkeen on käytännössä nostettu jalat seinälle ja kuunneltu (vieläkin odottelen että se alkaa) kun kunto nousee korvissa kohisten. Ettei nyt ihan lepäilyksi ole mennyt niin on sitä tullut tehtyä muutamia herkisteleviä ja avaavia vetoja. Kun mun tapauksessa se kunto (huippu?) meinaa aina pukata vähän jälkijunassa niin jospa se tällä kertaa putkahtaisi oikeaan aikaan.

Onneksi tässä on vielä muutama päivä aikaa ennen starttia. Tiistaina alotetaan ja heti päämatkalla eli sprintillä. Viime vuonna oli lähellä tulla jättipotti huikealla suorituksella (hopeaa) mutta lopun pummi "tiputti" sijalle 5. Vuosi sitten oli uusi kokemus asettua keltanokkana lähtöviivalle. En tiennyt oikein yhtään mitä odottaa niin suorituksellisesti kuin tuloksellisestikin. Tänä vuonna kokeneempana ja samalla viimeisenä junnuvuotena osaa jotain odottaakin. Siitä huolimatta en ole asettanut suurempia tavoitteita, jotka olisi pakko saavuttaa. Jos kuuden parhaan joukkoon henkilökohtaisesti poljen niin olen enemmän kuin iloinen. Mutta lähden suorituspää edellä liikkeelle. Tavoittelen puhdasta ja sujuvaa suoritusta johon itse voin aina olla tyytyväinen ja se riittää sitten mihin riittää, sen päättää muut. Kisoista on olemassa seurantaakin, mutta on syytä varautua että puolalainen "online" voi tarkottaa sitä että tulokset on iltaan mennessä selvillä...

Tästä pian kaasujalalla polkaisen ja aloitan kolmen päivän matkustukseni määränpäänä Puola. En toki tällä vehkeellä matkusta kuin Tampereelle saakka, siellä hyppään liiton bussiin ja sillä painellaan Baltian läpi parin päivän ajan.

Puola täältä tullaan!

Lappi roadtrip

Torstai-iltana Oulusta alkoi mun ja Saulin kroadtrip Lappiin. Eka yö Torniossa ja perjantaina aamulla suunta vain ylemmäs pohjoiseen. Matkalla pysähdyimme reenaamaan ruottin puolella. Övertorneåsta löytyikin mukava hiihtokeskus ja polkuverkosto. n. 1,5h kevyttä mtb:tä. Ja matka jatkui. Lyhyt pysähdys Pellossa ja kierros Naamivaaran frisbiigolf paratiisissa. Illaksi jo kisapaikalle Pallaksen kupeeseen yöksi.

Lauantaina tunturisuunnistuksen yhteislähtö starttasi vasta 14:00, joten rauhassa sai aamun loikoilla ja "keräillä" voimia tulevaan rutistukseen. Ilma oli melko lämmin ja oli ehkä virhe lähteä yhen juomarepun taktiikalla. Heti lähöstä oli tylsä ykkösväli tietä ja polkua pitkin. Sauli kirmasi heti vauhdinpitäjäksi ja mentiinkin aika tovi 4min/km vauhtia. Eka mäki vähän rauhotettiin ja ykkösrastilta aukesi radan hienoimmat maisemat. Muita ei näkynyt. Juoksu ja suunnistus sujui joutuisasti ja loppu kiivettiin tylsästi kapeaa polkua pitkin takaisin Pallakselle. Ois voinu ratamestari vähän järkeä käyttää kun kaikki vajaa tuhat suunnistajaa ahtautuu samalle polulle niin ne joilla on alussa pitempi rata niin saa sit koko ajan ohitella kunto Ö sarjalaisia sun muita. Meillä vauhti hyytyi aika paljon loppua kohti ja ylitettiin maaliviiva vain 2,5min ennen seuraavia. 18km rataan kului aikaa 2h15min. Saulilla vähän iski kisan jälkeen jalkoja jumiin kun juoksukilometrit jääny vähemmälle kesällä. Ilta palauteltiin ja tankkailtiin.

Sunnuntaina yhteislähössä starttasimme ekana takaa-ajoon. Eka mäki (400m nousua!) meni vielä kohtuullisesti, mutta sitten takaa-ajajat sai meidät kiinni ja meno alkoi pikkuhiljaa muuttua pikemminkin"tunturitallusteluksi"... Ei ollu se eilinen jumi nimittäin ainakaan vähentyny parini jaloista. Onneksi keli oli mukava ja maisemat hulppeita. Tallusteltiin isommitta mutkitta rastilta rastille. Kerran eksyttiinkin toisistamme mutta aikamme huudeltuamme taas oltiin yhdessä. Lopussa ratamestari juoksutti meitä ylös järkyttävän jyrkkäreunaista ja rakkakivistä kurua ja siinä sai olla tarkkana ettei enää loukkaa itseään. Tänään 18km raskaampaa maastoa taittui ajassa 3h6min. 

Sunnuntain yhteislähtö

Kisan jälkeen lähdin vielä Monan ja Mian kanssa valloittamaan viereistä Lumikeroa (762m). Tuuli oli vain yltynyt tunturissa. Ylös kivuttiin tunnissa ja alaspäin etureisiä huudatellen kolme varttia. Maisemathan oli viikonlopun hienoimmat kun kerrankin ehti kunnolla niitä ihailla.

Pitihä se kantaa iteki kortensa kekoon

"Tuolla suunnistettiin tänää"

Tänään maanantaina reenailtiin Saulin kanssa Ylläksellä. Käytiin 3,5 tunnin maastopyöräily hyviä kangas polkuja ja asfalttiteitä pitkin. Lopussa tottakai piti vallottaa vielä Ylläs (pyöräillen!) Matkaa 63km. 

Nautiskelua Ylläksellä

Lapin roadtripin illan päämääränä tällä kertaa Rovaniemi. Huomenna sit mtb:tä Ounasvaaralla.

RovaniemiCity

Fin5, Multisport, SM-pysut...

Nyt on kesäloma blogin kirjottelustakin pidettynä. Paljon on kisoja käyty ja hikipisaroita valutettu (ainakin tällä säällä). Onpa välissä ehtinyt monta jäätelöä napostella ja kaikenmoista kokea...

Kuusamon vastine Kolille

Ristikallio

Fin5-viikko Kuusamossa oli yksi huikeimmista rastiviikoista ikinä. Meitä oli kymmenkunta "ronttia", jotka oli löytänyt tiensä meidän mökille, hanavedettömään erämaahan. Viikko kului pelaillessa, uidessa, saunoessa, seikkaillessa, jalkapallon MM-kisoja katsellessa, lauttaillessa jne. Ja tottakai välissä ehdittiin kisailla Finin merkeissä. Ja kisailuksihan se nimenomaan meni. Me Juhon kanssa laskeskelimme ahkerasti "tappioprosentteja" niin etu-, taka- kuin jälkikäteenkin. Alkuviikon "ronteista" onnistunein oli hisussakin meriittejä napsinut Sanna armottomilla tykkijuoksuillaan. Muiden onneksi ei ollut arvannut hän ei, että niin hyvin menis kun oli ilmottautunut vain ekoille päiville. Pojissa Niko kärsi isänmaan puolesta annettua tasoitusta, Sauli oli vielä junnusarjassa ja Juho, no, panosti kuuluisaan nopeuteensa (=loppusuoraan). Jos jotain omasta kisaviikosta pitäisi sanoa niin suoritukset parani kisa kisalta ja loppujen lopuksi takaa-ajon jälkeen heittäydyin maaliviivan yli 8. tiukan kamppailun Markuksen kanssa käyneenä (ja hävinneenä) Tyytyväinen kuitenkin olen.

Soutaa, huopaa...

Ristikallio

Välipäivinä tuli tehtyä sitä kuuluisaa mättöä "seikkailu" hengessä. Vaellettiin Karhun kierrosta pitkin Kiutakönkäälle, josta piknikille koillismaan upeimmalle hiekkarannalle. Toisaalta taas ehdittiin Saulin kanssa tutustua konttaisen "porrashelvettiin" pyöriä mukana raahaten. Pelattiin frisbeegolfia "tulppa-taktiikalla" ja syötiin muuaaaaliman isoimmat reikämunkit. Rukan sprinttiä edeltäneenä iltana järjestimme Rontti-GP:n mökin pihassa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita kerrakseen. Eikä livepummeiltakaan säästytty. Keli suosi koko viikon ja tulipahan sekin ihme nähtyä että joku palaa Kuusamossa! 

RukaSprint

Könttilä...? Eiku Konttainen

Poikien voittaja. Sauli (3:32), tyttöjen Sanna (3:52)

Kiutaköngäs

Multisport. Sopivasti viikko Finistä matkasin Seinäjoelle. Matkalla pysähdys reenaamaan puheiden mukaan "yhteen Oulaisten hienoimmista maastoista". Sen pysähdyksen olisi voinut kyllä jättää väliin oli nimittäin sellainen maasto... No Matin kanssa kuitenkin vuorovedoin tehtiin vauhtileikittely vetoreeni tukkosin jaloin. Seinäjoella houkuttelin Juhon mukaan pyöräsuunnistamaan Jouppiskalle. Oli hyvä kartta, eikä ratakaan mikään huono ollut. 

Lauantaina aamusta starttasimme Multisport Ylistaro -kisaan Urva Special Forces joukkueella johon minun ja juhon lisäksi kuului Espoon lahja kestävyysurheilulle, Samuli. Aluksi edettiin juosten ja yksi sai välillä hengähtää potkulautaillen. Eka osuudelta tultiinkin käressä vaihtoon. Sitten pyöräilyssä Karpaasit otti meidät kiinni ja peesailun avulla hyötyivät suunnistusosaamisestamme radan teknisimmällä pätkällä ja kun pikitie alkoi katosivat horisonttiin. Pyöräilyn loppuvaiheilla oli vesistötehtävä, jossa joukkueen piti uittaa tukki joen toiselle puolelle ja takaisin. Vesi raikasti kyllä ihanasti. Takana n. 2h ja vaihto rullaluistimiin. Ajattelin, että tällä osuudella saan kituutella katsellen kahden hiihtohirmun kantapäitä, mutta ilmeisesti pojilla painoi hieman pyöräily jaloissa (ja selässä) ja löysinkin itseni taas halkomasta tuulta. 8km luistelun jälkeen taas pyörän selkään ja 20km rivakkaa pyöritystä. Loppuun vielä puujalkakävelyä ja urheilukenttää potkulautaillen. Loppusijoitus hienosti 2.!! 

SM-pysut Suomusjärvi. Menneenä viikonloppuna kävimme Nikon kanssa katsastamassa kuntomme Salossa. Mun katsastus meni läpi ja MM-kisalippu taskussa oli kiva palata kotiin. Nikolla moottori vähän yskähteli ja uusintatarkastus määrättiin syyskuulle Kurikkaan. Pitkän matkan kisassa Anders lähti 2min perään. Heti ykkösvälillä joku junnusarjalainen tyttö ajoi pahki enkä millään pystynyt väistämään kapealla uralla. Siihen meni vajaa minuutti. Parinkymmenen minuutin jälkeen Anders oli ajanut minut kiinni ja mentiinkin sit hetki yhtämatkaa. Jotenkin kun on toinen siinä niin pystyy puristamaan vauhtia lisää vaikkei kartanluku kärsikään. Yksin meno meinaa olla sellasta rennonletkeetä. Korjattakoon nyt lukijoille tullut väärinkäsitys että olisin peesannut! Päinvastoin, tein eri reitinvalintoja ja vaikka jäinkin aina välillä niin omalla suunnistuksella löysin rastit vaikeillakin alueilla kuin telekkä pönttönsä. Ihan lopussakin vielä oltiin kissaa ja hiirtä, mutta kun loppukiri alkoi ei mulla ollut enää mitään sanottavaa. Hopeaa kuitenkin tuli. Virhettä 3,5min.

Kuka peesaa ja ketä (?) ;)

Pitkän palkintojenjako

Sunnuntain sprinttiin olikin hieman erilaiset lähtöasetelmat. Aamulla heräsin mahakipuun ja ensimmäisen tunnin aikana käytännssä kaikki mitä olin vuorokauden aikana syönyt tuli ulos. Koska matkana oli sprintti päätin lähtä selviytymään maaliin saakka geelin voimalla. Meno oli ponnetonta, pieniä koukkuja siellä täällä. Tasaisesti jäin kärkeen ja saldona lopulta pronssia.

Urheilun ohella on ollut monta muutakin rautaa tulessa. Nyt sekin on varmaa, että Tampere ja kauppatieteet kutsuu meikäläistä runsaan kuukauden kuluttua. Se tarkoittaa uusia reenimaastoja, parempia pyöräilyreittejä, mahdollisuuksia mäkivetoihin, lumettomampaa talvea, mahdollisesti uutta suunnistusseuraa ja vaikka mitä uutta!! Mutta sitä ennen mielessä pyörii kuukauden päästä koittavat viimeiset junnuMM-kisat Puolassa.

Rokua Geopark Challenge 2014

Nyt on kulunut jo tarpeeksi monta päivää, että jaksaa ajatella vähän tarkemmin että mitä sitä tulikaan tehtyä. Loppujen lopuksi odotin kyllä ehkä hieman "fyysisempää" suoritusta tai ehkä se näin ensikertalaisen kannalta olikin parempi että jäi ennemmin sellainen maku kisasta.

Torstaina kokoonnuttiin koko meidän mahtavalla SK Wunderpojkar tiimillä kasaan. Käytiin vähän Kärkkäiseltä osteleen viimesiä varusteita ja energiapatukoita ja geelejä iso kassillinen. Illasta käväistiin yhdessä puolen tunnin testirullaluistelulla. Taisipa olla kaikille kauden avaus samalla! Lenkin jälkeen käväistiin merenrannalla testaamassa miten kulettaisimme kisassa pyörät ja reput uimapatjalla joen yli.

Vielä pari päivää ennen naurattaa

Perjantaina nukuimme pitkään ja ravitsevan aamupalan jälkeen puolen tunnin juoksuherkistely. Tuntu koko aamupäivän ettei millään malttaisi olla paikoillaan vaan koko ajan mietittiin ja testailtiin erilaisia viritelmiä kisaa varten. Päivällä vielä kunnolla tankattiin sapuskaa mummun herkkuruuilla ennen klo 16 "priiffinkiä" Rotuaarilla. Saimme pikaopetuksen laskeutumistehtävää varten, meistä otettiin tiimikuva ja se tärkein ja odotetuin: REITTIKIRJA. Loppuillasta suunnittelimme yhdessä reitit valmiiksi ja mietimme tarkasti ruoka- ja varustehuoltoa. Se olikin yllättävän monimutkainen palapeli näin ensikertalaisille.

Teamfoto

Lauantaina aamusta hyvissä ajoin lähtöalueelle Oulun ytimeen. Tavarat vaihtokarsinaan ja viimehetken spekulaatiot ja nautiskelut ennen lähtölaukausta. Lähtö tapahtui klo 10 ja kaikki Extreme ja Adventure (6h) sarjalaiset ryntäsivät yhtäaikaa prologin ekalle osuudelle. Se oli n. 3km free order sprinttisuunnistus Ainolanpuistossa. Mä luin karttaa ja Sauli haki rastilta prologin seuraavan vaiheen rastimääritteet. Alku oli mukavan terävä ja seikkailijoita ryntäili mihin sattuu. Meidän hyvällä merioiolla ja lopun paikallistuntemuksen ansiosta tultiin toisena (2.!!!) vaihtoon. Aika: 22min.

Lähtö lähestyy

Prologin ekaan vaihtoon tulo

Vaihdossa kesti tolkuttomasti aikaa verrattuna muihin. Olisi pitänyt vain napata patjat kainaloon ja menoksi. 7km Coasteering osuus sujui myös ihan mallikkaasti, vaikka uidessa tulikin vähän muilta takkiin. Muutamassa kohdassa olisi voinut oikaista enemmän, mutta me ei vielä tiedetty oikein uinnin/juoksukierron välistä suhdetta. Itse pidin tästä osuudesta kun merivesikin oli (vielä tässä vaiheessa) mukavan piristävää. 

Prologin viimeinen osuus oli rullaluistelu. Kierrettiin Oulua samalla metsästäen sähkömuuntajia joihin oli taiteiltu jokin maalaus. Tämä osuus oli meidän heiniä. Edettiin sujuvasti ja allekirjoittaneen paikallistuntemuksen ansiosta osattiin kiertää pahimmat paikat. Yksi n. 2-3min pummi tuli, mutta alue oli niin epäselvä että sitä oli lähes kaikki muutkin pummanneet. Koko prologiin meni aikaa 2,5h. 

Viimeistä kertaa Rotuaarilla siirsimme huoltopaikoille menvät tavarat oikeean karsinaan ja melontakamat mukana juoksimme 3km Vauhtipuistoon, jossa Quest nro 1. Piti polkuautolla ja toista autoa vetämällä suorittaa esterata. Sattumalta minä joukkueen kapteenin ominaisuudessa vain ohjailin autoa :) Tämän jälkeen alkoi melonta osuus. Etukäteen tiedettiin että 6h melonta tulee olemaan meidän heikoin osuus. Kukaan ei juuri koskaan ole paljoa melonut, mutta pikkuhiljaa aloimme oppia miten kolmestaan melotaan. Alku kierteli Oulun edustalla suistossa ja Quest 2:ssa meidän piti hypätä satamalaiturista mereen. Ei siinä mitään, mutta oli hyvin lähellä ettei eräs toisesta joukkueesta kaatanut meidän kanoottia. Piti jo huutaa että tajuaa ettei voi noin vain kiivetä meidän kanootin yli!! Onneksi keli oli aurinkoinen, sillä ei me oltu osattu varautua tässä vaiheessa että pitäisi olla vaihtovaatetta.

Quest 3 oli ainakin meikäläisen osalta se kauhulla odotettu. Laskeutuminen alas Tietomaan tornista (jotain 35m) Kaikessa siinä adrenaliinihuuruissa ei se lopulta niin pahaa ollut. Se ensimmäisen askeleen ottaminen laidan ylihän se pahin oli. Sen jälkeen tajusi, että hei, tämähän on siistiä! Ehdin vähän nautiskellakin ja katella maisemia. Kari-Pekalla ei kaikki menny ihan putkeen. Sillä lähti holtittomasti vauhti kiihtymään eikä tiennyt miten oikeen hidastaa. Eikä hanskatkaan ollut kunnolliset joten kädet meni ihan rakoille... (pakko nostaa hattua siitä että jälkeenpäin katottuna aika pahaa jälkeä tuli käsiin, mutta loppumatkan aikana ei kyllä kuulunut valituksen sanaakaan) Samalla syötiin ekat makaroonimössöt.

Tietomaan juurella

Melonta jatkui vielä 4h Oulujokea vastavirtaan. Tässä vaiheessa Sauli kävi ehkä hieman kierroksilla ja mun ja KP:n piti vähän toppuutella ja muistutella että me kisataan vaan itteämme vastaan. Quest 4 oli Turkansaaren perinnesaaressa, jossa piti etsiä kysymyksiin vastauksia. Kynää ei meinattu löytää, mutta muuten rasti meni nopeasti. Melonnan loppu oli pirullinen. Sanginjokea vastavirtaan ja pari kilometriä oli koskea jossa piti työntää ja vetää kanoottia. Se oli aika hidasta, mutta ehkä jopa mukavaa vaihtelua 6h (30km) melonnan jälkeen.

Melonta osuutta ja pyöräilyn alkua

Sankivaarassa oltiin klo 19:30 1,5h kärjestä. Syötiin makaroonimössö nro 2 ja vaihdettiin pyöräilykengät jalkaan. Edessä 110km pyöräilyosuus. Etukäteen ajateltuna tätä osuutta odotimme eniten, onhan pyöräsuunnistus meille tuttuakin tutumpaa. Työnjako oli selvä. Mä suunnistin, Sauli veti aina tilaisuuden tullen ja KP vaan "nautiskeli". Alussa sai taas vähän toppuutella Saulia, sillä pitkä matka vielä edessä. 

Sankivaarassa ehti vähän syödä

Puolessa välissä osuutta oli järjestäjien huoltopiste ja ruokailu. Sitä ennen oli paljon hehkutettu vesistön ylitys uimapatjoilla. Kello oli 23:20. Vähän ennen tätä KP:lla alkoi näkyä ettei enrgiatankkaus ollut ihan onnistunu. Koitti ensimmäinen "mustahetki", mutta päästiin kuitenkin perille. Yli mentiin yksi joukkue kerrallaan rastilla leimaus järjestyksessä. Siinä kävi harmittava takaisku sillä ei tiedetty että heti pitäisi rynnätä leimaamaan vaan kaksi joukkuetta ehti n. 2s ennen meitä leimaamaan. Jonotettiin  n. 1h joka lopulta oli ehkä meille hyväksi. KP sai tankattua itsensä ja muutenkin saatiin vähän levättyä. Kylmä meinasi tulla sillä oltiin hiessä ja märkinä ja vaihtokamat oli odottelemassa vesistön ylitystä. Ylitys meni niin kuin pitikin. Ja pääsimme syömään.

Matka jatkui taas klo 1:20. Seuraavana oli "Duckboard Special" eli n. tunnin pyöräosuus jossa n. 7km pitkospuita. Sai olla tarkkana koko ajan että pysyy pitkospuilla. KP oli silmin nähden vielä väsynyt ja ainakin minun silmiini kaatui pari kertaa aika pahasti. Mutta kun päästiin taas asfaltille niin mies näytti piristyneen. Rastit löytyi ongelmitta aamun valjetessa. Oli mahtava fiilis pyöräillä yön hämärässä ja viileydessä ja kun aurinko pikku hiljaa näyttäytyy valaisten suot taas väriloisteeseen. Siinä vaiheessa alkoi käydä jo mielessä että mehän todellakin saatetaan päästä maaliin saakka. Pyöräilyn loppumatkasta ohittelimme Väsyneiden Isien joukkuetta tavan takaa, kun vaikka he pyöräilivät lujempaa niin meillä lippu löytyi varmemmin. Osuuden lopussa KP:llä oli toinen hieman pienempi mustahetki, mutta onneksi geelien ja patukoiden saatiin mies vaihtoon.

Saavuimme Rokuan maali/vaihtoalueelle kellon näyttäessä 5:30. Takana jo 19,5h. n.3h kärkikaksikosta Team Reisi/Multisport. Pyöräilyosuus meni meiltä täydellisesti nappiin. Vauhti oli tasaisen varmaa, reitinvalinnat onnistuneet eikä toteutuksessakaan menty metsään. Oltiin 3-4 paras joukkue pyöräilyssä.  Syötiin viimeinen makaroonikattaus ja vaihdettiin kamat. Taas meni näin jälkikäteen katsottuna tolkuttomasti aikaa, 40min!! Seuraava osuus oli rullaluistelun ja free order -suunnistuksen yhdistelmä. Luistelimme 6km, jossa vaihdoimme nastareihin ja talsimme 2km päähän mistä suunnistuskartta alkoi. Olin edelleenkin suunnistusvastaava ja nyt tuli sitten kisan isoin pummi. Oltiin aivan eripaikassa mihin oli tarkoitus mennä, mutta onneksi sain pienellä tuurillakin yhdestä supasta kiinni ja vielä varmistus lähellä olevasta rastista. Semmonen 7-8min koukku. Tässä kohtaa kun vihdoinkin päästiin etenemään jalan mulla meinasi olla vaikea pidätellä itteäni. Kirmasin ja hain rastit, kun pojat jäi odottamaan 100m päähän. Aurinko paisto jo lämpimästi vaikka oli aamu. Saulille tämä juoksu/kävely osuus oli koko kisan vaikein vaihe. Tsemppaamalla ja hyvällä yhteishengellä tämäkin osuus selätettiin. Väsyneitä Isiä nähtiin taas monessa kohtaa, mutta sujuvamman suunnistuksen ansiosta päästiin karkuun. 

Free order suunnistus

Taas rullien päälle ja n. 12km. Tämä oli puolestaan mun kisan heikoin kohta, kun enhän mä läheskään ole yhtä hyvä hiihtäjä kun pojat. Viimeiseen vaihtoon tultiin ajassa 9:15. 

Viimeinen osuus oli jalan suoritettava n. 12km. Matkalla sukellus Quest. Keli oli järettömän hieno! Lämmintä n. 20 ja aurinko porotti täydeltä taivaalta. Nyt oli jo pieni voittajafiiliskin mahanpohjassa. Sukellusrasti oli todella kauniin kirkasvetisen lammen rannalla. Mä uin saareen ja nousin n. 1metrin syvyydestä tiedot toiseksi viimeisen rastin sijainnista. Pojatki kastautui virkistävällä uinnilla rannassa. 

Pojat nautiskeli rannalla ku mä kävin uimassa

Toiseksi viimeisen rastin piti olla Pookivaaran tornissa. Saavuimme paikalle, jossa n. 30m korkea palotorni sijaitsi. Kiivettiin Saulin kanssa ylemmäs. Sitten huomasimme, että seuraavalle tasanteelle johtavien tikkaiden päässä on luukku munalukolla kiinni. Kukaan meistä ei sitä käynyt kokeilemassa, minä katselin 3m päästä ja Saulikin metrin etäisyydeltä. Eihän me arvattu että ratamestari todellakin on ollut niin ovela että lukko on "leikisti" lukossa. Mentiin täysin tähän jippoon. Toinenkin joukkue etsi meidän kanssa varttitunnin rastia mutta ei löytynyt. Kun ei vaan keksitty missä rasti voi olla päätimme luovuttaa ja juosta vielä 2km maaliin. Ajattelimme että ei yksi rastin löytymättömyys vie meiltä pois sitä tosiasiaa että todellaki selätimme koko reitin. Viimeisellä rastilla saatiin vielä vähän buustia kun toinen joukkue oli aivan perässä. Vähän kiristettiin loppukiriin ja fiilis sen kuin nousi. Maaliviiva ylitettiin hymyssä suin ajassa 24h52min, vaikka se yksi rasti vähän mielessä painoi.

Maalissa!! Se yks rasti mietityttää...

Oltiin virallisissa tuloksissa 15, sillä meiden edelle menee kaikki ne jotka kiersi jokaisen rastin. Käytännössähän me ylitettiin maaliviiva 8. 4 tuntia voittajasta. Se on ihan käsittämättömän hyvä suoritus kolmelta ensikertalais "junnulta". Ei varmasti kovin monesti edes ole ollut missään vuorokauden seikkailukisoissa joukkuetta, jonka vanhin jäsen on 20v!! Me ihan tosissaan voitimme itsemme ja näytimme ettei ikä ole este. Jälkeenpäin saunassa eräs kommentti kilpakumppaneiltamme oli että " katoimme lähdössä että eihän nuo tule edes maaliin pääsemään" 

Loppusaldo: 110km pyöräilyä, 25km rullahiihtoa, 30km meloen ja 35km juosten/vaeltaen. Paljon kaikkea opimme minkä voisi paremmin tehdä. Ruoka ja energiahuolto oli pääasiassa onnistunut, suunnistuksen puolesta oltiin paras joukkue. Mahtavia muistoja ja elämyksiä roppakaupalla ja itselleni kohokohtana Tietomaasta alastulo. Kiitti jätkät Sauli ja KP!!! Seikkailun siemen on kylvetty, ja voin vannoa ettei jääny viimeiseksi kerraksi.

Leiriviikko Puolassa

6 kisaa (4:ssä päivässä) + 2x pitkän matkan pysuharj. + 13km juoksulenkki + 5x n. 30-45min sulkapalloa. Kaikki tuo kuuden päivän aikana Bialystokin maisemissa. Kun kerta pysukausi tuli avattua niin samapa tuo oli avata kunnolla. Kyllä huomasi että loppua kohti suunnistus sujuvoitui, vauhti lisääntyi ja kartastakin lopulta sai jotain selvää. Sitähän tältä leiriltä juuri haettiinkin. Mutta kartantekijän kaikkia erikoisuuksia en silti vieläkään oppinut ymmärtämään... 

PE: Pitkä matka n. 27km 82min 2. + 8:50 Aleksiin. Tein yhen pysu-urani suurimmista pummeista. 6min!!! Eka käännyin 100m liian aikasin polulle joka loppui pian, u-käännös takasi. Sitten epämääräsestä tuhannen polun risteyksestä väärää polkua pari sataa metriä ja sitten tajusin että eikun takasin. Vieläkin väärää polkua joka kuin kiusallaan loppuu keskelle nokkospuskaa. Päätän taiteilla puskien läpi ja lopulta saan itseni kiinni 100m rastin takaa (?). Kummallista. Eräs meidän sarjan kova puolalainen tosin teki tällä samaisella välillä 23min pummin joten kakkoseksi jäin tässäkin mittelössä.

Iltapäivällä palauttava pk = mm-sprintin kielletyn alueen kuikuilua tien toiselta puolen

LA: Keskimatka n. 14km. Itellä jäi matka kesken 7. rastilla kun ketju napsahti poikki. Ilmeisesti Mallorcan mättö näkyy kasvaneena jerkkuna reidessä...

Iltapäivästä Sekaparisprintti. Mä ja Marja oltiin joukkue. (suomi 4.) Alotusosuudella jäätiin (Marja jäi) ratkaisevasti, muuten molemmat rimpuili hyvin kaksi helpohkoa osuutta jo ennenstään tutussa maastossa. Suomi otti 3 voiton, me täpärästi taivuttiin yhelle puolalaiselle.

SU: Free order n.25km. Rogaing tyyppinen kisa. Kartta täynnä rasteja, jotka saa kiertää missä järjestyksessä tahansa.Väliaikalähdöllä liikkeelle. Vajaa pari minuuttia suunnittelin ja piirtelin reittiä, joka lopulta osoittautui erinomaiseksi. Tänään ei kisailtu tosissaan, vaan tein retkeilytyyppisen reenin. Virhettä ei juurikaan ja nautiskelin vain pyöräilystä. Olin lopulta paras suomalainen, vaikkakin 13min kärkeen.

Free order

Iltapäivästä päätettiin lähtä tutustumaan Bialystokin keskustan tarjoamiin shoppailumahdollisuuksiin. Keskuskadulla oli myös menossa jokin soittokuntien välinen kilpailu kun aukio oli täynnä väkeä ja hassuihin esiintymisasuihin pukeutuneita soittajia. Ja tottakaihan se piti käydä testaamassa puolalainen kahvilakulttuuri.

Joo suklaakakkuhan se siinä... Maukasta oli!

MA: aamupäivästä pitkän matkan harjoitus n. 20km. Uusi maasto ja reitinvalintavälejä. Penkatkin oli isompia ja pääsi jopa työntelemään pyörääkin muutamalla oiolla.

Lehtimetsää

Iltapäivästä toinen pitkän matkan harjoitus kartan vaihdolla. Lähdin heti k-pisteeltä 90 astetta väärään suuntaan ja ihimettelin 400m jälkeen kun tämän tienhän olisi pitänyt loppua jo 100m jälkeen... Alkuun keskimatka 1:10000 mittakaavalla, jonka jälkeen vaihto 1:15000 mittakaavaan ja hassultahan se tuntui. 

Eka puolikas

Illalla vielä viimeistä kertaa kovatasoiset sulkapallomatsit Mian, Monan ja Jaakon kanssa. Hotellin yhteydessä oli iso sulkapallohalli, sillä omistajan tytär oli kuulemma naisten sarjan sulkapallon Puolan mestari. Jussi uskaltautui Euroopan mestarina (väärä laji tosin) haastamaan hänet, mutta lopputuloksenhan arvaa... 

TI: aamusta kävin hölkkäilemässä 13km keskustassa ettei ihan katoa juoksutuntuma 

Nyt ollaan jo lähestulkoon Suomessa. Tallinnassa istuskellaan laivassa.. Viime yö oltiin jossain liettualaisessa hotellissa keskellä peltoa. Torstaina sit ajellaankin Saulin kanssa Ouluun ja Koopeenkin pitäis samoihin aikoihin ilmestyä ja siitä alkaakin armoton valmistautuminen kohti Rokua Geopark Challengea vuosimallia 2014. HUHHUH!! Vieläkään ei paljoa tietoa ole tihkunut. Sen verran että lähtö lauantaina klo 10:00 rotuaarilla (saa tulla katsomaan, kisasivuilta löytyy tietoa myös muista yleisörasteista) ja 8:00 sunnuntaina voittajat saapuvat maaliin Rokualla. Kukin voi itse siitä laskeskella milloin meidän oletettu maaliin ryömimisaika on. Reitillä on laskeutumistehtävä jostain korkealta (KLUNKS!!), joen ylitys pyörien kanssa jollain patjaviritelmällä, uuvuttava 6h melonta ilmeisesti yöllä jne. Kisasta löytyy myös gps-seuranta koko yön yli. Sinne vaan katsomaan ja ihmettelemään livenä että " mihin ihmeeseen tuo SK Wunderpojkar taas on menossa..." 

Ja kisasivut

Jukolan jussit ja juhannus Puolassa

Lähtö lähestyy

Niin nopeasti se taas meni. Suunnistajan juhannus ja joulu eli Jukola. Kuopion Vehmersalmella oli kyllä loistavat puitteet järjestää maailman suurin viestikisa. Onneksi ei ollut sateista sillä muuten ei paljo autot olis peltoparkista mihinkään liikkunut. En muista milloin viimeksi on majoitusteltta ja seurateltta ollut nuin lähekkäin (100m) ja vielä screenikin aivan vieressä (100m). Kerrankin säästyi turhalta kävelyltä. Ja sama pätee myös omaan kisasuoritukseeni. En hirveästi ylimääräisiä metrejä matkan aikana keräillyt vaan n. 2*30s pieni koukku rastinotossa. Suoritus perusvarma ja 4. osuuden 70. paras osuusaika. Vähän tuntui että olis ollut diesel koko ajan päällä kun menin vaan semmosta tasapaksua vauhtia niin ylä-, ala, kuin sivumäkeenkin. Tai no oli ne ylämäet kyllä sen verran jyrkkiä että pakko oli kävellä. Kaiken kaikkiaan Pohjantähden 1. joukkueelta sellainen "rutiini" suoritus. Kaikki veti tasaisesti ja sijoitukset vaihteli pääasiassa 70-80 välillä ja lopulta päädyttiin samalle sijalle kuin viime vuonna eli 71. Yö oli jäätävän viileä ja ai että Jukolasauna teki hyvää oman osuuden jälkeen.

Pientä jännitystä jo vatsanpohjassa

Jukola oli tänä vuonna erityisen jännä katsojan silmin. Moni kärkijoukkue pummaili ja loppuratkaisu nähtiin vasta viimeisellä osuudella. Ja kukapa muukaan kuin jäätävän juoksun tehnyt Thierry se KR:n onneksi taas hoiti voiton kotiin. Eikä saa unohtaa Venloja. Pohjantähti teki tasaisen varmaa työtä ja vuosi vuodelta sijat paranee kohti kärkeä.

Sen verran jäi jukolasta univelkaa ja muutenkin rasitusta että en maanantaina enää viitsinyt mitään urheilla, sillä tiistai ja keskiviikko olikin matkustuspäiviä. Yhteensä 1500km ja 18 tuntia puuduttavaa autossa istumista reitillä oulu-jyväskylä-vääksy-helsinki-tallinna-riika-kaunas-bialystok (puola). Perillä ollaan ja majapaikkamme yllätti kyllä positiivisesti. Huoneet on tilavat, netti on nopea ja ruokakin on maukasta.

Jossain päin Liettuaa

Hotellihuone

Tänään torstaina oli ensimmäinen varsinainen reenipäivä. Osallistuimme Puolan mestaruus pysuihin ja Team Finland putsasi palkintopöytää aika raa*alla kädellä vaikken itse nyt aivan nappiin onnistunutkaan. Huhtikuun Mallorcan leirin jälkeen pyörää kun on tullut ulkoilutettua tasan 2 kertaa niin se hapotuksen määrä parin ekan kilsan jälkeen. Sprintissä sain kunnolla kokemusta puolalaisesta polkukuvauksesta. Samalla merkinnällä karttaan kuvattu polku kun voi toisaalla olla hyvää baanaa ja toisaalla (yleensä mun reitillä) kunnon perunapeltoa. Olin vasta 4. reilu 1,5min kärkeen.

Sprintti

Iltapäivästä oli vielä pariviesti. Saatiin kokea sitä oikeaa "perinteistä" puolalaista kilpailuorganisaation toimintaa kun lähdöt myöhästy puoli tuntia. Vielä vartti ennen starttia nimittäin maastoon vietiin viimesiä rasteja ja lähdössä kartat jaettiin huutokauppameiningillä, puolaksi tietty. No itse viestissä minä alotin ja Jaakko sitten oli ankkurina. Heti 2. rastille menin kartantekijän erikoiseen. 30m ennen oikeaa uraa maastossa olikin karttaan merkkaamaton ura. Tottakai menin sinne sillä ajatus oli että "ekasta vasemmalle" Se ura loppui lyhyeen ja kun käännyin takaisinpäin samaan umpikujaan tuli suomen naisten letka vahvistettuna muutamalla puolalaisella. Siinä sitten hetki mietittiin ennen kuin lähettiin säntäilemään metsän poikki juosten kuin pelästynyt sonnilauma. Reilu 1,5min pummi. Kilometri myöhemmin sain kokea vielä reitinvalintani kivuliaisuuden kun olin melkein ensimmäisenä avaamassa uraa kauhean nokkospuskan lävitse. Ja suomalaiset nokkoset jää näille puolalaisille serkuillensa kakkoseksi, sillä siinä nimenomaisessa puskassa nokkosten lehdet oli kämmenenkokoisia.

Torikokous

Juhannus menee siis täällä Puolassa. Eikä se nyt niin hirveästi harmita sillä kelit on sentään kesäiset. Vai mitenkä se siellä Suomessa olikaan...?

Ai niin, tuli muuten taas lähdettyä mukaan aikamoiseen haasteeseen. Minä, Sauli ja Kari-Pekka kun ilmoittauduttiin Rokua Geopark Challengen 24h sarjaan. Alustavasti 9h pyöräilyä, 6h melontaa, 5h trekking, 2h rullaluistelu ja loput uintia ja erilaisia tehtäviä. Hulluhan sitä täytyy olla kun tuommoseen ryhtyy mutta tästä lisää sit lähempänä.