Orimattilan SM-Pyöräsuunnistukset

Viikonloppuna starttasin elämäni ensimmäistä kertaa henkilökohtaiseen aikuisten sm-kisaan. Eikä se nyt niin huonosti mennyt mitä viikko ennen kisoja olisi voinut ennakkoon olettaa. Joten palataanpa ajassa pari viikkoa taaksepäin...

Viestin vaihtoa

Mesikämmen Challengen jälkeen lähdin sunnuntaina Tanelin kanssa keräilemään rasteja pois n. 3h. (1. Virhe). Maanantaina piti viedä Kesäillan Rogainingin rasteja Jämille vajaa 2h (2. virhe) ja Tiistaina talkoiltiin itse tapahtuma läpi ja illan päätteeksi haettiin vielä rastit pois kuleksimasta (3. virhe kun mulle tuli pisin lenkki). Kroppa ei kertakaikkiaan kerennyt palautua seikkailukisasta ja kun keskiviikkona meillä alkoi jo 5 päivän intensiivinen Nouskin sm-leiri Karjaalla niin olin jo leirille mennessä aivan rättipoikkiväsynyt. Eikä asiaa auttanut se, että ensimmäisen reenin jälkeen loppuverkassa alkoi nilkan ulkosyrjän kehräsluuhun sattumaan ja koko loppuleirin jouduin varomaan nilkkaa ja tekemään omia virityksiä kenkiini, jotta välttäisin kivun. Tähän päälle kun vielä lisättiin näin sateisen kesän jälkeen ensimmäinen kuivempi ja lämpimämpi kausi, jonka ansiosta heinän siitepöly hyökkäsi täydellä voimalla tällaisen heinäallergikon kimppuun heinikoiden ja saniaisten valtaamissa Raaseporilaismaastoissa tukkien joka ikisen röörin ja hengitystien niin edellytykset leirin optimaaliselle onnistumiselle olivat melko alhaista luokkaa. Taistelin kuitenkin leirin läpi (myös kolme aamulenkkiä Karppisen kanssa!!) ja voin sanoa että en edes muista koska viimeksi olen ollut yhtä väsynyt kuin sunnuntain vikassa 13km reenissä. Toisaalta onhan sekin hauskaa kun voi harjoittaa vk-aluetta kävelemällä alamäkeen... Joku vois jo ajatella (minä mukaanlukien) että oliko tässäkään viikossa nyt mitään järkeä harjoitukselliselta kantilta, mutta toivotaan että oli.

Oli helppo päätyä valmentajan kanssa yhteiseen päätökseen että alkuviikosta olisi pakkolepoa ja muutenkin pitäis keskittyä vain lepäämiseen ja tuleviin sm-kisoihin. Tiistaina tulikin käytyä hakemassa sankollinen mustikoita Hervannan lähimetsien salaisesta mustikkakeitaasta. Torstaina lähdin myöhäiselle aamulenkille ja törmäsin parin sadan metrin jälkeen Villeen joka oli lähdössä "kevyelle" "tunnin" lenkille. No päätin lyöttäytyä mukaan. Lenkki venyi lopulta vajaaseen 16 kilometriin ja tässä sitä taas oltiin. Miksi piti lähteä mukaan? Jalat oli taas ihan kuolleet. Illasta kävin vielä tekemässä pyörällä avaavan reenin sm-kisoja varten tutulla 9,6km testilenkillä. Yllätykseksi enkkari parani kuitenkin 13 sekuntia ja sain palautettua jonkin verran rappeutunutta itseluottamustani takaisin.

SM-KESKARI. Kun sain kisakartat lähdössä käteeni hihkaisin melkein ilosta. Näytti aivan mahtavalta radalta! Tiheetä uraverkostoa ja paljon rasteja eli sujuvuus olisi päivän sana. Muutamilla ekoilla rastiväleillä tuli ihmeellisiä hermopummeja ja pysähdyksiä aivan yksinkertaisilla alueilla. Sen jälkeen sain suunnistuksesta kiinni ja loppumatka meni kyllä sujuvasti, hienoja ja hyväkulkuisia polkuja ajellen. Maaliin tullessani tiesin, että nyt tuli hyvä suoritus, mutta kun takaa oli tulematta vielä vajaa kymmenen kovaa kuskia niin ei voinut nuolaista vielä. Olin lopulta 4. häviten pronssin 8 sekunnilla. Vähän toki jäi kaivelemaan kun niin pienestä kiinni mitali, mutta tavotteet ylitty niin reilusti  ettei se lopulta edes paljoa harmita. 

Keskarin palkintojenjako

SM-PARIVIESTI. Päädyttiin Tuomon kanssa siihen että hän alottaa ja mä ankkuroin. Viesti oli heti ekasta osuudesta alkaen äärimmäisen tiukka ja tilanteet kärjessä vaihtelivat koko ajan. Hajonnat olivat hyvät, sillä letkoja ei päässyt syntymään, mutta ajallista eroa pitkällä ja lyhyellä hajonnalla oli kuitenkin aika paljon. Sen takia ei voinut luottaa vaihtojen tilanteisiin, sillä ei tiennyt kuka on käynyt jo pitkän ja kuka lyhyen hajonnan. Omat osuuteni menivät aika perusvarmasti ilman mitään isompia koukkuja jo suhteellisen tutussa maastossa. Tuntu että vaikka omasta mielestäni vedin sujuvasti ja suht lujaa niin aina muut vain saivat tolkuttomasti kiinni. Kisan jälkeen onneksi oma tuntemus osoittautui oikeaksi sillä mulle oli osunut ne hieman pidemmät hajonnat, joten vähän voi pistää sen piikkiin. Voittotaistosta tuli lopulta äärimmäisen tiukka. 500m ennen maalia tien ylityksessä leimasin samalla sekunnilla Samulin kanssa. Edessä oli enää vain yksi rasti ennen vikaa rastia ja loppusuoraa. Harmittavasti mulle sattui niukasti kauempi hajontarasti niin en saanut tilaisuutta edes yrittää taistella loppusuoralla. Lopulta hopeaa 12s erolla. Kyllä sijoitukseen voi olla hyvinkin tyytyväinen edellisvuoden hylsyn jäljiltä. Ja jääpähän nälkää taas ensivuodeksi!

Ankkuriosuuden kartta

Lisää vaihtoa

Viestin palkintojenjako

Seuraavat kolme viikkoa kuluukin sitten syksyn päätavoitteeseen valmistautuessa. Olemme Nikon kanssa ilmoittautuneet Saarisellällä 22.-23.8. järjestettäviin 24h Rogainingin MM-kisoihin!! Joukkueemme nimi on Sport'in Muhos Varmastikaan emme muuten lähtisi sinne, mutta kun kuulimme, että mm-kisoissa on myös oma nuorten sarja (alle23v) niin eihän näin ainutlaatuista tilaisuutta voi jättää käyttämättä. Se on varmaa, että kisa tulee olemaan rankka ja askel rupeaa painamaan jossain vaiheessa. Mutta onhan tässä vielä kolme viikkoa aikaa keräillä voimia!

Mesikämmen Challenge 8h - Matkakertomus, SK Wunderpojkar

Seuraavassa SK Wunderpojkarnan tapahtumarikas kisakertomus Ähtäristä Mesikämmen Challengesta. Ja tässä linkki GPS-seurantaan.

Saavuimme Ähtäriin jo perjantai-illaksi järjestäjien kisakeskusmajoitukseen. Siinä oli hyvä lauantaina aamulla keitellä puurot ja noutaa klo 7 kisakartat + reittikirja infosta. Ja eiköhän alettu heti suunnitteluhommiin. Melko nopeasti löydettiin omasta mielestämme hyvät reitinvalinnat ja sisäistimme tulevan kisan rytmityksen. Ainakaan suunnistuksellisesta osaamisestamme ei tulisi olemaan haittaa.

Tunti ennen starttia vielä nauratti

Kisa"eväät", joista meni lopulta noin kolmannes.

Itse kisa starttasi klo 10. Ja aivan kuten osasimme odottaakin, ensimmäisenä vuorossa oli ns. "hajotus"prologi kisakeskuksen välittömässä läheisyydessä. Tällä kertaa sprinttikartasta tehdyllä väyläsuunnistuksella. "Tää on niin meidän heiniä", ajateltiin heti. Ryntäsimme kärkeen ja ainoa tarkotus oli yrittää päästä karkuun muista etteivät he "hyötyisi" selästämme. Yhtä puskarastia lukuunottamatta kaikki löyty hyvin ja saimme kiskaistua Avanti Adventuren ohella prologissa minuutin kaulan seuraaviin. 

Seuraavaksi ylitettiin järvi käyttäen järjestäjän tarjoamaa finnfoamia ja jatkettiin pullautuskarttasuunnistusta jalkaisin rinta rinnan Avantin kanssa aina eläinpuistoon saakka, kasvattaen eroa muihin.

Eläinpuistossa piti löytää annettujen vihjeiden perusteella 13 rastia ja jokaisella niistä oli pihtileimaus. Apuna oli vain eläinpuiston turistikartta, joten enemmänkin piti luottaa omaan intuitioon suuntaa valittaessa. Avanti teki pienen virheen aivan alkuun ja pääsimme karkuun, mutta aivain kuin kohtalon ivaa niin lähdimme seuraavalta rastilta jotain huoltotietä väärään suuntaan ja vastaan tuli karhuaitaus villisikojen sijasta. Siinä tuli n. 5min koukku kun haahuiltiin huuhkaja-aitauksen nurkilla ja kärkisija kaikkosi samantien.

Eläinpuiston ylimääräinen ihmettely

Eläinpuiston jälkeen alkoi ensimmäinen pyöräilyetappi. CP9 löytyi hyvin, mutta seuraava rasti tuottikin vähän enemmän murhetta. Alkuunsa ei edes ajateltu takakiertoa (joka jälkeenpäin ajateltuna olisi ehdottomasti paras) vaan otettiin suorempi valinta. Hyvin oltiin kartalla (niin hyvin kuin pullautuskartalla vain voi olla) ja minä luin mutkia ja ojia että nyt oltaisiin rastin kohdalla. Huomasimme, että vielä 30m pidemmällä oli Avantin pyörät ja päätettiin mennä vielä siihen saakka. Ja eikun pusikkoon leimaamaan. Pusikko oli täynnä sinnetänne risteileviä ojia ja seurattiin varmasti jokaikinen ojanvarsi vähintään kahteen kertaan, mutta ei vaan löytyny rastia. 10min päästä metsä oli täynnä takaa tulleita joukkueita etsimässä lippua. Moneen kertaan kävimme tarkistamassa polulla, että tuosta se maa alkaa nousta ja tässä sen pitäisi olla. Turhauttavan etsinnän jälkeen päätettiin jatkaa pidemmälle polkua ja kappas, siellähän reilun 100m ja yhden mutkan päässä oli läjä pyöriä ja porukkaa kuin markkinoilla. Hyökättiin taas pusikkoon ja eiköhän se rastikin lopulta löytynyt "vain" 21 minuutin etsinnän jälkeen. Ajateltiin, että kärki menee menojaan, mutta ei peli vielä ole pelattu.

CP11 ja CP12 koukattiin molempia n. minuutin verran. Ne johtuivat siitä, että ajatuksissaan vieläkin muisteli äsköistä jumbopummia ja lisäksi porukkaa oli niin paljonedessä ja takana, ettei voinut rauhassa ajella omaa tahtia. 

Swim&Run osuudelle tullessamme näimme kärjen. Eroa arvelimme olevan vain noin vartin. Teimme selvän virheen kun otimme vain yhden finnfoamin, vaikka olisi voinut ottaa molemmille oman. Vaikka minkä käsistämme kauhoimme, niin takaa tultiin kevyen näköisesti ohitse kahdella patjalla. Gepsin perusteella hävittiin pelkän tietämättömyytemme vuoksi n. 3min. No ensikerralla ollaan taas viisaampia!

Patjailusta matka jatkui taas pyörän selässä. Nyt alkoi suunnistuskin sujua.

TP3:een saakka meno oli sujuvaa. Muutamissa mäissä Nikolla alko hieman jo reisi painaa, mutta hyvällä vauhdilla tultiin vaihtopaikalle asti. Kuultiin väliaikatietoja, että kärki on 10min päässä. Se ei hirveästi lohduttanut, sillä edessä oli meidän kauhulla odottama melonta... 

Jo kanootin veteen asti kantaminen (300m) teki tiukkaa meille, puhumattakaan itse melonnasta. Silloin kun molemmilla hauis on ohuempi kuin nilkka, niin meno ei voi olla kovin vauhdikasta. Jos minä olin eläissäni melonut muutaman kerran aikaisemmin, niin Nikon kohdalla sekin luku supistettiin puoleen. Lisäksi vielä huomattiin vasta melonnan lopussa (CP28) että oltiin melottu koko matka perä edellä... No ehkä sen 8min tappion nopeimpiin melojiin voi pistää sen piikkiin, tai sitten ei :D

No melonnan jälkeen päästiinkin sitten jo kauan odotetun suunnistuksen pariin. Melonnasta sai ottaa pelastusliivit mukaan jos halusi oikaista lahden poukaman välillä CP29-30. Ja mehän haluttiin. Harvemmin sitä suunnistuskisoissa painellaan pelastusliivit ja kypärä päällä, mutta nyt mentiin näin. Mä otin selkeän vetovuoron ja Niko oiko mun kiemuroita minkä pystyi. Kokonaisuudessaan osuus meni rauhalliseen tahtiin, mutta takuuvarmasti. Kärkijoukkueiden osalta gepsisynkronointi paljastaa, että oltiin niukasti koko porukan nopeimpia. 

Suunnistus päättyi kalliokiipeily Questiin. Rastilla oli tuttu mies ohjaamassa ja yksimielisesti päädyimme Nikon kanssa siihen, että mä kiipeän suoran reitin, ja Niko ottaa viistorinteen. Ylös mennessä kolhasin pari kertaa polvea kipeästi, ja alas tullessa piti alkuun vähän varmistella, että niinköhän se Taneli varmasti varmistaa mun alastulon. 

Suunnistus synkronoituna

Ja matka jatkui taas pyöräillen. Ratamestari tarjosi tähän väliin koko kisan pisimmän ja parhaimman reitinvalintavälin. Tätä väliä pohdittiin etukäteen pitkään, mutta kun tullessamme huomasimme keskireitin olevan suht nopeakulkuinen niin päädyimme käyttämään sitä toistamiseen. Nikokin oli taas piristynyt ja nyt mentiin eikä meinattu. CP24:n tietämillä teimme aivan älyttömän idioottimaisen pummin. Ja vielä 6min!! Mä en ollut lainkaan tulomatkalla noteerannut karttaan merkkaamatonta "moottoritietä" (eli siis uutta metsätien pätkää) joka lähti takaviistoon. No nyt paluumatkallahan se lähtikin puolestaan etuviistoon eli käytännössä suoraan. Niko kyllä kyseli että mikä polku se tuonne oikealle lähtee (siis se minne meidän olis pitänyt mennä) mutta sanoin vaan että ei se ole kartassa, tää on oikee. Nähtiin pari tiimiä edessäpäin ja jatkettiin matkaa. 400m jälkeen tie muuttui niin märäksi, että saatoin vannoa, ettei me oltu sitä tietä pitkin kyllä tultu. Täyskäännös takaisin ja eikun ettimään sitä äsköistä polun lähtöä. Loppureitti menikin taas vauhdilla. 

Gepsin perusteella nopein reitti oli kuitenkin palju.eu:n ottama menosuuntaan nähden vasen tiekierto. 

CP33:lta alkoi taas meidän bravuuriosuus. Pyöräsuunnistusta, ja vieläpä ihka oikealla pysukartalla. Ai että tuli kotoisa olo! Rastilla kerrottiin aina seuraavan rastin sijainti jne. (4 kertaa). Emme pummanneet ollenkaan, ja vauhtikin oli hurjaa, joten jo kolmannen kerran tässä kisassa otimme haltuumme suunnistusosuuden pohjat (3/3).

Pysuosuuden synkkaus

CP36:lla tarjottiin kisan suurin haaste. Lintutornilla oli 1800-luvun karttakuvaan merkattu saari, jossa sijaitsee laavu, jossa puolestaan sijaitsee rasti. Meidän karttamme loppui kuvassa näkyvään rajaan, joten pienen ihmettelyn jälkeen Lumi Chip joukkueen kanssa, arvelimme rastin sijaitsevan kartan ulkopuolella. Samalla Hiiltomiehet (kärki) palasi ojan yli pyörille, ja se vain vaihvisti tunnetta, että rasti kyllä on siellä jossain.

Lopulta rantaa pitkin kulettuamme näimme saaren. Ja kun kahlasimme saareen, 2. ja 3. sijan joukkueet tulivat vastaan meistä katsoen hieman vasemmalta puolelta. Tottakai arvelimme, että he olisivat tulleet lyhintä reittiä pois rastilta, eli rasti olisi saaren vasemmalla sivustalla. No eipä ollut! Hieman huonon tuurin säestämänä se lopulta löytyi 5min "kaarron" jälkeen.

Laavu ei ihan ollut ympyrän keskellä

Enää ei olisi pitkästi maaliin. Pari Questia ja loppu reiden laulamista. Saatiin molemmat hyvä tatsi päälle, Questit sujui ongelmitta ja rastit löytyi nopeasti. Jotain hyvää seuraavia seikkailuja silmällä pitäen kertoo sekin, että olimme täpärästi "loppulenkin" nopeimpia.

Loppulenkin reitinvalinnat

Ja sama synkattuna

Ajassa 18:32:05 maaliin saapui kaksi nuhjuista, litimärkää, kaikkensa antanutta ja itsensä voittanutta taistelijaa. Se tunne, juuri maaliviivan ylitettyä on vain juuri sitä, miksi aina tällaiseen kaikkeen "hullutukseen" lähtee vain uudestaan ja uudestaan mukaan! Ja toki ne mahtavat kommellukset ja onnistumiset, mitä tulee muisteltua vielä pitkienkin aikojen päästä.

Lopputuloksissa oltiin hienosti 4. 25min Hiiltomiehille hävinneenä. Eikä mitalisijatkaan kovin kaukana olleet. Kaikki joukkueethan tuolla pummasivat, mutta kyllä 42 minuuttia vain on kertakaikkiaan aivan liikaa meille, jotka muka pidämme itseämme vielä tämänkin jälkeen suunnistajina :D

Henkilökohtaisesti pidän Mesikämmen Challengea ehkä onnistuneimpana tämän mittaisena seikkailukisana, mitä vain voi olla!!! Reitti oli huolella suunniteltu, tapahtuman järjestelyt olivat laadukkaat, haasteita ja rytmitystä tarjottiin koko ajan (missään vaiheessa ei tylsistynyt, että olisi edetty liian pitkään samalla tavalla), ja tottakai se, että tarjotaan jos jonkinmoista suunnistusvirikettä tuo ison plussan.

SK Wunderpojkar kiittää ja kumartaa.

Ps. Sunnuntaina tuli käytyä vielä järjestävään organisaatioon lukeutuneen Tanelin kanssa rastienhakureissulla. Kyseinen kuva on napattu juurikin siltä kyseiseltä CP10:n polulta, joka tuli tuttuakin tutummaksi. Tuolla suoran päässä me (ja arviolta puolet koko kisan joukkueista) pyörimme.

Kesä kuvina

On aika päättää radiohiljaisuus ja palata kuvien avulla ajassa taaksepäin tämän kesän tapahtumiin. Ja niitähän on riittänyt. Viimeisen kuukauden aikana on tullut matkustettua seuraavaa reittiä. 

Tampere-Paimio(jukola)-Tampere-Oulu-Kuusamo-Oulu-Jyväskylä(mm-katsastukset)-Tampere-Jämi-Tampere-Oulu-Muhos-Suomussalmi-Kajaani-Tampere-Pori-Tampere    ja seuraavan viikon aikana matka jatkuu ainakin vielä Ähtäri-Tampere-Jämi-Tampere-Karjaa...

Venlojen lähtö

Jukolassa juoksin Nouskin 2. joukkueen 4. osuuden. Joukkueemme oli 62. ja oma osuussijoitukseni oli 80. Nouskin ykkösjoukkue oli hienosti 19. ja tästä on hyvä lähteä nostamaan molempien joukkueiden sijoituksia!

Jukolan jälkeen suuntasin pohjoiseen. Juhannuksena sää suosi Kuusamossa ja sain tehtyä onnistuneita maastopyöräreenejä. Huippuna oli 5*ruka mäkivetoina nousujohteisesti. Nopein veto 7min 54s.

Cube halusi jäähä ihaileen maisemia Rukan huipulle

Hikistä hommaa mäkivetoina 5xRukan huipulle

Sukset jäi harmi kyllä kotiin

Juhannuksena ehti myös levätä ja ladata akkuja viikon päässä koittaviin mm-katsastuksiin.

Juhannuksena myös saunottiin

Ja tankattiin kovasti, että jaksaa taas reenata

Jyväskylän mm-katsastuksista (keski- ja pitkämatka) jäi itselle paljon parempi jälkimaku mitä tulokset antaa ymmärtää (keskari 8. ja pitkä 9.). Johdin nimittäin keskarilla puolimatkassa kisaa kartanvaihdossa 30 sekunnilla! Normaalista poiketen en hyytynyt lopussa, mutta ärsyttävästi kartan uraluokituksen (selitystä) ja epäselvyyden (lisää selitystä) vuoksi tuli tehtyä pummeja ja huonoja reitinvalintoja. Ja pitkällä matkalla ero kärkeen oli suuri, mutta huonojen reitinvalintojen määrä se vasta suuri olikin. Kaiken kaikkiaan itselle jäi se tunne, että oma kunto on parantunut ja jotain on tehty oikein.

Laajavuoren mm-katsastusten keskimatkan rataa

Kisojen jälkeen vielä omaa reeniä laajiksella komeissa maisemissa

Ennen Kainuun Rastiviikkoa suuntasin vielä Ouluun. Reenattua tuli niin Oulun isoimmassa mäessä, kuin seudun parhaassa maastossakin. Nouskilla oli myös kaksi joukkuetta Kalevan rastiviestissä, joka järjestettiin Muhosjoen muokkaamassa kangasmaastossa. Ensimmäistä kertaa jouduin uimaan kaulaani myöten suunnistuskisassa.

Ruskotunturi = Oulun korkein mäki, kuten kuvasta näkyy

Kiimingin parhaassa maastossakin tuli vedettyä taitoreeniä

Kainuuseen en lähtenyt tänä vuonna ollenkaan kilpailemaan. Mutta reenaamaan senkin edestä. Ja kukapa olisikaan ollut parempaa seuraa siihen tarkoitukseen kuin Karppisen Aleksi. 

Tuli vietyä Karppinenkin vähän pitemmälle pyörälenkille ilman lukkopolkimia. Sori...

Raatteentien muistomerkki

Pitkillä pyörälenkeillä energiatankkaus on välttämätöntä

KRV:n 1. päivän kuuntosuunnistuksen 2. sija!!

Suomussalmen piilossa oleva helmimaasto!

Kainuusta oli suunnattava suoraan Poriin ennätyspitkälle maajoukkueleirille (24h), jota tosin jatkoin omatoimisella leirilläni Rastikarhujen karttagurun KP:n nurkissa pyörien. 

Majuleirillä ajettiin vuoden 2005 mm-katsastusten pitkän matkan rata alkuperäisellä kartalla.

Porissa ehti myös ihmetellä kaupunkia

Eiliseen keskiviikkoon loppui 3 viikon intensiivinen määräjakso, johon sisältyi laadukasta reenaamista vähän kaikilla sykealueilla ja kaikissa muodoissa. Tunteja kertyi 61 ja kilometrejä 1022 (pyörä 802, suunnistus 70, juoksu 150). Karttaharjoituksiakin huikeasti yhteensä 20!! Koko kolmeviikkoinen määräblokki oli hyvä lopettaa 6*1000m sprinttivetoihin, joista ei ainakaan haastetta puuttunut.

Kunnon sprinttikikkailua Ulvilassa

Kaiken "oikean" reenaamisen ohella on onneksi joutanut myös reenaamaan muitakin harrastuksia, kuten frisbeegolfia. Suomen kesäyöt kun tarjoaa upeat pelikelit myös öisin.

Oulu - Toppila

Kun ei tänä vuonna vielä rahkeet riittänyt pyöräsuunnistuksessa edustustehtäviin, niin nyt on sitten mahdollisuus täyttää loppukesä ja syksy kaikenlaisilla muilla tavoitteilla. Niistä lisää tuonnempana, mutta ensimmäinen "välietappi" kohti päätavoitetta on jo tulevana viikonloppuna Ähtärissä järjestettävä 8 tuntinen seikkailukisa Mesikämmen Challenge. Parikseni kisaan intoutui  lähtemään Niko, ja seikkailujamme voi seurata lauantaina klo 10 alkaen myös gepsin välityksellä. 

Kesälomailun alkua

Viimeinen virallinen tentti oli tiistaina ja nyt alko LOMA. Näin toukokuussa tosin ainakaan meillä ei ole ollut kovin rankkoja viikkoja, joten tässä on pääsyt jo hyvään kesälomavauhtiin kuin huomaamatta. Saas nähdä miten kauan tätä lomaa "joutuu" viettelemään ennen kuin kesätyöpaikka jostain löytyy. Vastikäänhän hallitusneuvotteluissa luvattiin se n. 200 000 uutta työpaikkaa Suomeen. Minun puolesta niistä voitaisiin osa vaikka korvamerkitä urheilijoille, näille työpaikkojen syöpäläisille.  Kuka nyt haluaisi palkata alaisekseen terveen elämänasenteen omaavaa, työssä jaksavaa, itsenäiseen työhön kykenevää ja periksiantamatonta tyyppiä? Lisäksi hän kulkee työmatkat milloin pyörällä, milloin juosten näyttäen muille esimerkkiään ja puhkuen energiaa, mutta haisten sitten muiden mielestä hieltä työpaikalla (?).  Lisää ongelmiahan työnantajalle tulee kun hän ei vietä viikonloppuaan muiden tapaan "normaalisti" eli jutellen jonnin joutavia kaljatuopin äärellä ja saapuen sitten "pirteänä" maanantaiaamuna töihin, vaan hän pyytää saada lähteä perjantaina tunnin aikaisemmin (korvattuaan tuon kyseisen tunnin aiemmin ylitöillä) päästäkseen ajoissa viikonlopun kisareissulle. Jos joku on varmaa niin se on sitten varmaan varmaa että urheilijoiden on oltava yhteiskunnan syöpä!

En päästä vielä irti politiikasta. Hallitusohjelmaanhan oli löytänyt tiensä myös yksi (mutta vain yksi) meitä urheilijoita miellyttävä linjaus. Peruskouluissa nostetaan liikunnan määrää niin että päivittäin olisi tunti liikuntaa. Hyvä! Tästä intoutuneena olenkin tätä hallituksen linjausta noudattaakseni ulkoillut viime aikoina pääasiassa tuplaten, toisinaan jopa triplaten tämän päivittäisen ohjearvon.

Ja seuraavassa hieman liikuntapäiväkirjaani:

15.-17.5. Me vietimme ratkiriemukkaan Hankasalmen poppoon "luokkakokous" viikonlopun Hankasalmen leveysasteilla, tosin 150km lännempänä, Keuruulla. Oli mukava nähdä lähes koko porukka koolla taas pitkään aikaan ja tulihan siellä palautettua monia hienoja muistoja mieleen. Sunnuntaina käytiin porukalla myös Keurusrastit. Maasto oli oikein mukava ja suunnistus sujui lähes täydellisesti. Rastiympyrässä en tehnyt sekuntiakaan virhettä. 10-11 välillä työstin huonosti suoraan ja lisäksi 10. rastin jälkeen mahaan alkoi pistämään, joten vauhti tippui paikotellen kävelyksi. Jalat ei muutenkaan kovin kummoiset, mutta yllättävän hyvä kisa. Sijoituksena 11. sija.

Keurusrastit

19.5. Orivedellä kisattiin am-keskari. Maasto ja rata oli erittäin mukavat! 2. rastista juoksin ohi ja tein 40s koukun ja 6. rastilla tulin takaa ohitetuksi Lakasen toimesta. Siinä sitten samalla kiristin itsekin vauhtia. Seuraavilla teknisillä rastiväleillä selästä oli eittämättä apua, mutta niiden jälkeen teinkin pääasiassa omia reitinvalintojani. Sijoitus 2.

Hämeen am-keskari

23.-24.5. Olin tuomassa omaa pientä panostustani, kun Nouski järjesti kaikkien aikojen SM-keskarin niin maaston, ratojen kuin itse kisajärjestelyidenkin suhteen!!! Viikonlopun aikana pääsin kiertämään kaksi rastien tarkistuslenkkiä. Etenkin sunnuntaiaamun 4,5km ja 40 rastin "rastinottoreeni" A-finaalimaastossa oli upea kokemus, kun aurinko jo paistoi ja kisakuulutuksen ennakkospekulaatiot kaikuivat metsän siimekseen.

Kunnon rastinottoa!

26.5. Harvinaista kyllä, mutta kävin juoksukisassa! Inov trail cupin 4. osakilpailu juostiin tuossa kilometrin päässä Hervannan laskettelukeskuksen raastavalla 5km ja 150 nousumetrin radalla. Olis pitänyt olla juoksematta, sillä en edes muista milloin jalat on viimeksi ollut yhtä tönköt. Aikaakin meni koko rahan edestä 23:18.

Lähtöhässäkkää

Ei kuvasta uskois, mutta loppusuora oli aika vauhdikkaaseen alamäkeen

27.5. Kiersin edellisenä päivänä järjestettyjen Fillarirastien radan. Maasto tuttuakin tutumpaa lenkkimaastoa. Hyvä VK-vauhtinen reeni. Yksi risteyksen ohiajo.

Fillarirastit

Tulevana koulujen päättäjäisviikonloppuna meillä on Nouskin Jukola-leiri sm-keskarin upeessa maastossa. Odotettavissa on siis hienoa, paikoitellen toivottavasti myös kovavauhtistakin menoa!

Kevään summausta

Viime viikonloppuna järjestettiin mun kevätkauden tärkeimmät kisat, EM-katsastukset. Mitään isoja odotuksia viikonlopun suhteen ei ollut, sillä realistisesti ajateltuna valinta Portugalin EM-kisoihin olisi suorastaan ihme. Kun viime syksynä mietin mitä pääsarjaan siirtyminen tuo tullessaan, tiesin sen vaativan paljon enemmän työtä kuin aiemmin. Ja että kestävyysurheilussa puolessa vuodessa, eikä edes vuodessakaan voi tehdä suuria harppauksia, ainakaan ylöspäin. Niistä lähtökohdista ajateltuna en voi olla kuin tyytyväinen siitä miten lähelle kisalippua lopulta onnistuin taistelemaan itseni. Parasta oli kuitenkin huomata, että vauhti on parantunut ja ero kärkeen pikkaisen kaventunut, eikä jokaisessa mäessä tarvitse enää hypätä pyörän selästä pois kävelemään. Tosin viikonloppuna sitä jalan etenemistä niin ylä- kuin alamäkeenkin tuli harrastettua ehkä enemmän kuin koskaan, sillä radat käyttivät sadistisesti hyödyksi kartan jyrkkäreunaisen harjun maksimoiden noususumman. Keskarilla n. 500m!

Itse kisasuoritukset oli tasaisia. Ei mitään huippusuorituksia, muttei heikkojakaan. Maaston polkuverkoston tiheyden vuoksi suunnistus oli paikoin vähän jäljessä, mutta silloin kun ajatus oli edellä, rastit löyty sujuvasti. Uusi pyöräkin toimi kuin unelma, tai ainakin sitä oli 4kg kevyempi työntää ylämäkeen...

Valokuvaajakin onnistunut taltioimaan mun etenemistä ylämäkeen...

Tässä kevään aikana on tullut käytyä myös kisaamassa nastarit jalassa. Mallorcan loukkaantumisen jälkeen juoksua on tullut todella vähän, joten paras kulku on ollut niissä kisoissa, missä maasto on ollut mahdollisimman hidaskulkuista. Vaikka suunnistuksellisesti kevään tähän asti parhaimmat kisat olivatkin Finnspringillä, niin tossulla jäin niillä tykityskankailla melko paljon. Kangasalla puolestaan vappuna kisattiin polvia myöten hakkuujätteessä niin virhettä tuli käytännössä saman verran mitä voittajaan oli eroa.

Näin akaateemista elämää viettävänä olen ilokseni saanut huomata miten "rentoa" koulunkäynti on ollut näin ensimmäisen lukuvuoden lopussa. Kun luentoja ei juurikaan ole ollut, vaan päivät on saanut käytännössä rytmittää tenttiin lukemisten mukaan niin reenejäkin on pystynyt tehdä suunnittelmallisesti ja kehittävästi. Tälle pohjalle onkin hyvä alkaa rakentamaan kesän reenikautta syksyn kulkuja ajatellen. Kuten eräs triathlonisti Stubbikin sanoisi: "Kunto saadaan nousuun vain työ(stö)n kautta".