Seurasiirto

Viimeset kuukaudet oon tässä yrittänyt pohdiskella, että missä tamperelaisessa seurassa mun toivottavasti nouseva urani jatkuu. Valinnanvaraahan tällä seudulla on ihan riittämiin. Loppujen lopuksi päätös syntyi aika helposti. Ensi kaudesta alkaen suunnistuspaidan väri muuttuu valkovihreästä sinikeltaiseen... Ei suinkaan tre kronoriin vaan Ikaalisten Nousevaan Voimaan, tuttavallisemmin Nouskiin. Pysussa edustan tulevaisuudessakin Raikasta.

Nouskin vahvuudeksi voi sanoa urheilijalähtöisen ajattelutavan. Seurassa on tällä hetkellä lupaavia nousevia huippuja sekä kuitenkin kokemusta ihan maailman huipulta saakka. Kunnianhimoisuus kehittyä suunnistajana yhdistää kaikkia ja uskon että yhdessä tekemisen meiningillä jokainen saa puskettua omaa tasoaan ylemmäs. Ja tottahan seuraan oli helppo tulla mukaana kun sitä jo ennestään edustaa muutamia tuttuja.

Tänä viikonloppuna olinkin jo ekalla Nouskin leirillä Salossa. Jaloille sai antaa kyllä kyytiä ja syksyn vähäisen juoksemattomuuden huomasi kyllä ylämäissä... Perjantai-illan yösuunnistus oli vähän hakemista ja en päässy missään vaiheessa sinuiksi kartan kanssa. Tulipa haettua vauhtia kartan ulkopuoleltakin...

Lauantaina muu porukka osallistui Halikkoviestiin. Mä kävin siinä sivussa vetäsemässä kunto A:lle (5,7km) tukevat 3min pohjat. Rata oli yhtä ylä- ja alamäkeä. Illalla vielä palattiin samaiseen maastoon lamppu päässä. Tällä kertaa kulku oli aivan toisenlaista! Harvinaista kyllä sai ihan pidätellä menohaluja ja rastitkin löyty lähes moitteettomasti.

Tänään aamusta ei paljo kellon siirtelyt vaikuttanut vaan metsään oli vielä päästävä pitkän peekoon merkeissä. Mentiin koko porukka yhdessä vetovuoroja vaihdellen. Rata ja kartta oli kymmenen vuoden takaisista normaalimatkan mm-katsastuksista ja maasto aikamoista priimaa!! Meikäläinen on tottunut vetää peekoot sillä perinteisellä mättölinjalla niin vähän kyllä etukäteenkin olin jo ounastellut että tänään ei tulisikaan ihan niin hidasvauhtinen reeni. Pysyi se syke sentään yllättävänkin suuren osan peekoon puolella... Aika 1h 55min ja 14,5km.

Jalat on nyt aivan muussina kun näin äkkiseltään tuli juostua, eli viikonloppua voi siis pitää onnistuneena!

Yön kyöpeli ja rintin rinssi

Voi vitsi kun on taas M-A-H-T-A-V-A-A lenkkeillä upeissa syyssäissä!! Intoa ei vaan millään meinaisi jaksaa säästellä. Ja oikein kunnon buustin sai päälle, kun kuulin valinnasta AIKUISTEN maajoukkueeseen. Sitä kait on alettava nyt ihan oikiasti reenaamaan... Mutta onneksi tuli käytyä taas viikonloppuna parit kisat.

Jaksoin myös järjestellä vuoden kartat

Lauantaina Sm-yö Savonlinnassa oli erittäin vaihteleva osaltani. Rata oli todella vaativa johtuen maaston peitteisyydestä, eikä ratamestari tarjonnut polkukiertoja kuin vasta aivan lopussa. Hyvä niin! Ei suunnistus mitään polkujuoksua olekaan. Meinaa nykyään nimittäin olla pitkillä väleillä yhtenä vaihtoehtona mailereita varten tehty polkukierto. Rata löytyy reittihärvelistä. Mulla tuntu alkumatkasta maha vähän "täydeltä" vaikken paljoa ollutkaan syöny ja piti vähän rauhotella ettei ala perinteisesti pistämään. Viimeset kolme kilometriä puolestaan sain taistella kramppeja vastaan. En oo koskaan kokenu että urheillessa kramppailis pohkeista, mutta varmasti sairastelun jäljiltä suolatasapainoki ihan sekaisin. No ylämäet yritin sit mennä mahollisimman suorin jaloin ja pari kertaa piti pysähtyä venyttelemään. Eikä siinä kaikki. Yhessä välissä kramppasi nivusistakin ja piti toista jalkaa laahaten yrittää päästä eteenpäin ja hävettihän se siinä kun mummotki paineli hetkellisesti ohi...

Tein myös yhen 3,5min pummin. Siinä tuli taas todistettua, että kyllä se tyhmyys todellakin tiivistyy porukassa, sillä meitä oli varmaan reilu kourallinen kartoittamassa aluetta uusiksi. Lisäksi muutama pienempi virhe. Lopussa hävisin kramppien takia 2min ylimäärästä ja siksipä loppusijoitus yllättikin positiivisesti, 14. +11min kärestä. Olihan siellä kaikki pummaillut tajuttomasti, mutta silti. Ja vaikka lähdinkin ilman tavoitteita kisaan niin kyllähän tuo parin minuutin ero plakettiin hieman jäi kaivelemaan kun kuitenkin mullekin ehti tapahtua yhtä jos toista metässä. Päällimmäisenä olen kuitenkin iloinen siitä, että taito on vielä tallella.

Sunnuntaina kiertelin yliopistolla, mutta en opiskelujen, vaan Mikonpäivän rintin merkeissä. Uskaltauduin pääsarjaan totuttelemaan jo tulevaan. +2:02 kärkeen, sijoitus 13. Rata oli todellakin korkeatasoista pyrintö laatua ja suhteellisen pientä aluetta oli käytetty hyvin hyödyksi. Pitkäväli 11-12 tuli vähän liian nopeasti kartankäännön jälkeen ja rastilla hukkaantui muutama sekunti lähtösuuntaa miettien. Sorsapuiston "loppulenkillä" kaartelin kans 15s ylimäärästä ja kyllä vauhtikin vähän alkoi jo hyytyä. Keli oli mukavan kesäinen näin lokakuun kynnyksellä...

Part 1

Part 2

Kesä?

Sunnuntaina minulla oli erittäin suuri ilo saada pariksi päiväksi vieras suoraan valtion leivistä. Niko oli nimittäin jollain konstilla onnistunut huijaamaan itsensä vapaalle jalalle ja sehän tiesi tietenkin armotonta reeniä!! Maanantaina mulla oli lyhyt koulupäivä ja lähettiinkin heti lenkille kierteleen ympäri tamperetta geokätköjen perässä. Niko pyöräili edeltä, etsi kätkön ja mä juoksin pienen mutkan kautta aina "rastille". Mukava 17km ja vajaa 2h juoksu + siirtymäpyöräily 16km. Jotta varmistimme seuraavan aamun jalkajumin, lähettiin illalla yörasteille, kun ne järjestettiin aivan naapurissa. Mulla lamppu reistaili alkumatkasta ja juoksinkin "keskusrastille" odotteleen nikoa ja sitten juoksenneltiin yhessä kunnes mun lamppuni taas välähti.

Tiistain "pääreeni" oli vasta hämärän aikaan tehty 100-200-300-400-300-200-100 pyramidiharjoitus. Ja nuo luvut oli sitten metrejä. Kivasti sai hapot liikkeelle.

Eksyin pyörälenkillä "taitoreitille"

PS. KOIN SUUREN YLLÄTYKSEN AVATESSANI BLOGIN!! 10000 "lukijan" rajapyykki tuli rikotuksi. Wouuu!! Joko blogillani on oikeastikin mukava määrä aktiivisia lukijoita tai sitten mummu ja pappa lukee näitä juttuja useampaankin otteeseen... :D Elikkäs suuri kiitos arvoisat lukijat mielenkiinnostanne näitä juttuja (höpinöitä) kohti!

"Kari" mielii niin kovasti kalastamaan...

Loppu, slut, ohi, finito...

... siis mun kausi. Sillon kun mistään ei meinaa enää tulla mitään, on parempi lopettaa ajoissa kuin liian myöhään. Vikasta mm-startista on n. 3,5 viikkoa ja sen jälkeen alkokin urheilullinen pannukakku. Käytännössä oon mm:mien jälkeen käyny kaks juoksulenkkiä ja kahet katastrofaaliset sm-kisat. (joita en jaksa edes enää muistella)

Valkonen lippu esille loppukauden suhteen...

Eka viikko Suomeen paluun jälkeen oli ehkä yksi kiireisimmistä mitä koskaan ollut. Muutto UUTEEN kämppään, UUSI koulu, UUSI kaupunki... Ei paljo lenkillä ehtinyt käydä, vaikka sm-pitkä kolkutteli jo viikonloppuna. Eipä ihmekkään, kun viimeksi Jukolassa kipeänä, niin olihan se jo aikakin ja osittain varmaan kiireen, stressin, uusien pöpöjen jne. seurauksen mun normaalistikin alhainen vastuskyky teki tepposet. Viikko kuumetta, josta selviydyin nipin napin sm-pysuihin Kurikkaan. Vaikka juuri vannoin etten muistele kisoja niin pakko vähän kuitenkin fiilistellä sillä mitä melkein saavutettiin, pääsarjan viestihopee, se olis ollu otettavissa Tuomon kaa jopa yllättävänkin helposti ilman allekirjoittaneen töppäilyjä... No onneksi suunnistus on siitä hauska laji, että uusi vuosi tuo tullessaan aina uudet kisat joihin voi latautua entistäkin nälkäisempänä...

Mutta takaisin tähän kurimukseen... Kurikan kisojen jälkeen olin juuri tervehtynyt edellisestä taudista kun tulikin jo seuraava, ennennäkemättömän sitkas mahapöpö. Siinä menikin seuraava viikko. Ruoka ei juuri alaspäin kulkenut, päinvastoin, ja intervallireeniä tuli harrastettua ahkerastikin sängyn ja vessan välillä. Olo oli totaalisen väsynyt. Nukutti, väsytti, uuvutti vaan. Viimenen tikki oli se, että kroppa alkoi vasta alkuviikosta pikkuhiljaa aloitella lihasten tyhjentyneiden energiavarastoiden täyttämistä. Parempi siis heittää pyyhe kehään, kuin yrittää "pakolla" sinnitellä vielä kuukausi. Koulustakin poissaoloa lähes 2 viikkoa ja kun en kerennyt talon tavoille oppia niin onhan tässä myös kirittävää silläkin saralla.

Mutta ei tämä nyt niin dramaattista ole miltä kuulostaa. Lähen sm-yöhön kuitenkin ihan huvin vuoksi, ja mannaankin kun tuli ilmottauduttua niin nimenomaan, huvin vuoksi. Muuten irtisanouduin juuri ennaltamääritellyistä ja suunnitelluista reeneistä seuraavan kuukauden ajaksi. Aion alotella urheilijan "loman", ylimenokauden, jo nyt. Reenaan kuukauden just niin miltä millonkin tuntuu tai jos ei tunnu siltä niin sitten en reenaa vaikka viikkoon (no tota viimestä en kyllä itekään usko :) Jos ja hyvin todennäköisesti kun huvittaa tehä extraultrapitkäsupermättöseikkailu niin sit mä teen sellasen, tai vaikka kaks! Ja putkeen! :D En välitä mitään millasia reenejä tuun tekeen, ei haittaa vaikkei mun reenailussa ois mitään järkee seuraavaan kuukauteen. Annan siihen nyt itselleni luvan.Täältä montun pohjalta on vain yksi suunta, ja se ei ole alaspäin...

Reenimotivaatio, se ei oo mihinkään hävinny, vaikka se just vuoden tärkeimmälle kotimaiselle kisakaudelle sattuneen sairastelukierteen takia onkin vähän vaikea kaivaa taas jostain syväjäästä esille. Muutenkin koko kausi oli harvinaisen rikkonainen ja vaihteleva etenkin Armeijan takia, mutta en rupea vielä analysoimaan mennyttä, sen aika on myöhemmin. NYT annan ajatuksen vaan lentää ilman mitään huolen häivää huomisesta ja kun uusi harjotuskausi alkaa (sitten kun alkaa) niin mies on luultavasti entistäkin kovemmalla innolla ja motivaatiolla siirtymässä kohti pääsarjoja...

Kuulemisiin!!

ps. hyvin todennäköisesti tälle kyseiselle sivustolle ilmestynee tässä kuukauden aikana muutamakin kuvallinen "seikkailumättö" kertomus...

Puolan MM

Reissusta on kulunu jo jonkun aikaa ja Suomeen paluun jälkeen on ollut hirveästi menoa ja kaikkea uutta opiskelurintamalla. Vasta nyt ehtii kunnolla pureskella mitenkä siellä Puolassa oikein menikään...

Matkustin kolme päivää Oulusta kisa-areenoille Bialystokiin. Meinasi bussissa istuminen jo alkaa kyllästyttämään, mutta onneksi perillä odotti jo kesäkuulta tuttu majapaikka ja tilavat huoneet. Eka varsinainen päivä Bialystokissa tarjosi kaksi mallisuunnistusta, pitkän mallimaasto ja se kiinnostavampi eli sprintin naapurimaasto. Illan avajaiset jäi väliin sateen ja vilustumisen uhan takia.

Majotuksessa oli oma sulkkishalli

Mallisuunnistamaan lähössä

Maanantaina oli vuorossa ensimmäinen "kisa". Epävirallinen sekaparisprintti. Sai valita meneekö kisana vai reeninä, joten valitisin jälkimmäisen. Ihan mukava rata ja sai totutella oikeaan suunnistukseen muiden seassa.

Tiistaina olikin sitten viikon tärkein startti, sprintti. Keli oli sitä legendaarista "vettä vaakatasossa"- sarjaa ja mutaa löyty kisan jälkeen kilokaupalla hampaitten välistä. Lähdin melko loppupäässä, mikä oli vähän fifty-sixty hyötykö vai haittasko se. Oiot oli nopeempia, mutta toisaalta jo valmiiksi liejuiset polut oli täyttä kuravelliä loppupäälle. Rasteja 6,7km (optimia) radalla oli 27. Alusta alkaen pyrin pitämään vauhtia. 4-7 rasteilla aloin saada itseluottamusta että, "hei mähän osaan tän". Joka risteyksestä tiesi minne kääntyä ja sain painaa täysiä välillä vähän "lintassakin" mutasissa mutkissa :D Radan vaikein alue oli 11-16 rastit, sillä piti olla tarkkana oikeasta kiertojärjestyksestä. Sekin meni suht hyvin ja seuraavilla parilla pitkällä välillä kiristin vain entisestään vauhtia ja luin tien ylityksen jälkeistä loppulenkkiä muistiin. Pystyin puristamaan loppulenkilläkin omaan tasoon nähden hyvin, vaikka en saakaan samanlaista loppupuristusta kuin muut, vaikka tiesin että nyt on tulossa nappisuoritus.

MM-sprintti

Heti maaliin tultua oli outo fiilis. Olin puristanut kovempaa ku koskaan ja tiesin ettei virhettä ollut tullut juuri yhtään. Oli sellane fiilis etten ois pystyny tehä mitään paremmin ja sitä ei ole käyny aiemmin! Aleksi tuli heti maalintulon jälkeen sanomaan että nyt on sekuntipeliä mitaleista. Jännättiin ihan tosissaan miten käy ja lopulta päädyttiin samaan aikaan ja jaettuun pronssiin!! Tuloksen ratkettua oli vähän hölmistynyt olo, ei sitä vielä oikein tajunnut. Jälkeenpäin kun purkaa suorituksen atomeihin niin oishan sieltä 10-15s saanut vielä puristettua pois.

Illan palkintojenjako oli mukava kokemus vaikkakin tällä kertaa taustalla raikui ruotsin kansallislaulu. 

Sprintin onnistuminen oli kyllä uskomaton tarina. Se yksi ainut startti oli ollut mielessä viime viikot. Tiesin että se ois mun ainut sauma ottaa henkilökohtainen mitali, mutta se vaatis virheetöntä suoritusta. Aika karua ajatella noin etukäteen, mutta täyttä realismia. Mulla oli jo lähdössä täysi keskittyminen käynnissä. Se piti koko kisan ajan ja puolessa välissä tuli sellainen "flow"-tila mistä puhutaan. Silloin tietää että kaikki on kontrollissa ja ehtii vain nauttia itse suunnistuksesta ja kisasta. Uskomatonta, että se todella tuli kaikkein tärkeimmässä mahdollisessa paikassa ja ei niinkään ulkopuolisen vaan älyttömän kovan sisäisen paineen alla.

Keskimatka oli heti seuraavana päivänä. Takki oli hieman tyhjänä, sillä kisojen tavoitteet oli jo ylitetty mutta lähdin sillä asenteella, että kaikki tästä eteenpäin on vaan plussaa. Keskimatka olikin hyvä kisa kahta 2min virhettä lukuunottamatta. Ensimmäinen ärsyttää eniten sillä siihenhän se kisa tietenkin jo kaatui ja oli kyllä suurimmaksi osaksi kartan vika.(joopajooseliseli) Sijoitus 15.

Välipäivänä ehti vähän rauhoittua kisavilskeestä ja käytiinkin maajoukkueena vähän kiipeilemässä. Kädet kieltämättä meni vähän jumiin kaikesta rimpuilusta.

Kiipeilypuisto

Yläilmoissa

Pitkälle lähdin vain tekemään omaa hyvää suoritusta. Ei ollut mikään kova lyönti sinä päivänä reisissä ja eroa tuli yllättävänkin paljon kärkeen koko ajan. En liiemmilti pummaillu, paitsi 2km ennen maalia 5min koukku siinä missä lähestulkoon kaikki pummasivat. Taas ärsytti se, että se johtui kartan virheellisestä kuvauksesta. Taistelun tulos sija 27.

MM-pitkä

Viimeisenä kisattiin viesti. Tavote oli korjata edellisvuoden pettymys, muttei onnistuttu siinä. Alusta alkaen meidän viesti vähän tökki, kakkos joukkue haastoi meitä tosissaan ja lopulta "voitettiin" heidät vain parilla kymmenellä metrillä. Tosin meillä oli jo aloitusosuudelta hylkäys alla sporttidenttiin tallentumattomasta leimasta. Oma suoritus 2. osuudella ei ollut yltiöhyvä, muttei huonokaan. Sellainen perussuoritus mitä saattoi odottaa, sillä maasto ja rata oli aika pyöräilypainoitteisia.

Miksi kaikissa kisakuvissa pitää olla niin edustavana?

Kaiken kaikkiaan jos viikko pitää pistää pakettiin niin ei voi olla muuta kuin tyytyväinen (kaikesta laskujohteisuudesta huolimatta). Viimeiset junnukisat ja viimeinen mahdollisuus mitaliin. Pakko sanoa, että kyllä se pronssi vaan hyvältä maistuu!! Tästä uudella innolla kohti syksyn lukuisia sm-kisoja ja ensi kautta!

Matka kohti Puolaa alkakoon!

Viime aikoina ei ainakaan ole ollut tekemisen puutetta. Seuraavien kahen viikon aikana nimittäin tapahtuu järisyttävän mullistavia asioita. On MM-kisat, muutto Tampereelle ja yliopiston alku... Ja juurikin tuossa tärkeysjärjestyksessä tällä hetkellä. Muuttokuormaa olen pikkuhiljaa kasaillut ja MM-kisat on ollut mielessä koko vuoden ja viime metreillä aina vain enemmän ja enemmän.

Takana on suht hyvä harjoituskausi (jos armeijassa vietettyä aikaa ei lasketa) toisin sanoen kesä on ollut erittäin hyvää reenikautta. Ja ehkä siitä armeijastakin oli se hyöty kun siellä sairasteli niin paljon niin onpahan vuoden tautikiintiö täynnä ja nyt kesällä on saanut tervein mielin nauttia helteistä ja kerryttää kilometrejä. 

Ehtiny leppäillä rannallaki

Toissa viikonloppuna meillä oli liiton mm-kisoihin valmistava leiri Seinäjoella. Karkeasti 4 päivään mahtu 10h ja 180 km pysua!! Hyviä vauhdikkaita sprinttejä, takaa-ajoa ryhmissä, leirikisa, hylsyjä, lukuisia kammen irtoamisia jne. Kaiken kaikkiaan hyvä setti! Leirin jälkeen on käytännössä nostettu jalat seinälle ja kuunneltu (vieläkin odottelen että se alkaa) kun kunto nousee korvissa kohisten. Ettei nyt ihan lepäilyksi ole mennyt niin on sitä tullut tehtyä muutamia herkisteleviä ja avaavia vetoja. Kun mun tapauksessa se kunto (huippu?) meinaa aina pukata vähän jälkijunassa niin jospa se tällä kertaa putkahtaisi oikeaan aikaan.

Onneksi tässä on vielä muutama päivä aikaa ennen starttia. Tiistaina alotetaan ja heti päämatkalla eli sprintillä. Viime vuonna oli lähellä tulla jättipotti huikealla suorituksella (hopeaa) mutta lopun pummi "tiputti" sijalle 5. Vuosi sitten oli uusi kokemus asettua keltanokkana lähtöviivalle. En tiennyt oikein yhtään mitä odottaa niin suorituksellisesti kuin tuloksellisestikin. Tänä vuonna kokeneempana ja samalla viimeisenä junnuvuotena osaa jotain odottaakin. Siitä huolimatta en ole asettanut suurempia tavoitteita, jotka olisi pakko saavuttaa. Jos kuuden parhaan joukkoon henkilökohtaisesti poljen niin olen enemmän kuin iloinen. Mutta lähden suorituspää edellä liikkeelle. Tavoittelen puhdasta ja sujuvaa suoritusta johon itse voin aina olla tyytyväinen ja se riittää sitten mihin riittää, sen päättää muut. Kisoista on olemassa seurantaakin, mutta on syytä varautua että puolalainen "online" voi tarkottaa sitä että tulokset on iltaan mennessä selvillä...

Tästä pian kaasujalalla polkaisen ja aloitan kolmen päivän matkustukseni määränpäänä Puola. En toki tällä vehkeellä matkusta kuin Tampereelle saakka, siellä hyppään liiton bussiin ja sillä painellaan Baltian läpi parin päivän ajan.

Puola täältä tullaan!

Lappi roadtrip

Torstai-iltana Oulusta alkoi mun ja Saulin kroadtrip Lappiin. Eka yö Torniossa ja perjantaina aamulla suunta vain ylemmäs pohjoiseen. Matkalla pysähdyimme reenaamaan ruottin puolella. Övertorneåsta löytyikin mukava hiihtokeskus ja polkuverkosto. n. 1,5h kevyttä mtb:tä. Ja matka jatkui. Lyhyt pysähdys Pellossa ja kierros Naamivaaran frisbiigolf paratiisissa. Illaksi jo kisapaikalle Pallaksen kupeeseen yöksi.

Lauantaina tunturisuunnistuksen yhteislähtö starttasi vasta 14:00, joten rauhassa sai aamun loikoilla ja "keräillä" voimia tulevaan rutistukseen. Ilma oli melko lämmin ja oli ehkä virhe lähteä yhen juomarepun taktiikalla. Heti lähöstä oli tylsä ykkösväli tietä ja polkua pitkin. Sauli kirmasi heti vauhdinpitäjäksi ja mentiinkin aika tovi 4min/km vauhtia. Eka mäki vähän rauhotettiin ja ykkösrastilta aukesi radan hienoimmat maisemat. Muita ei näkynyt. Juoksu ja suunnistus sujui joutuisasti ja loppu kiivettiin tylsästi kapeaa polkua pitkin takaisin Pallakselle. Ois voinu ratamestari vähän järkeä käyttää kun kaikki vajaa tuhat suunnistajaa ahtautuu samalle polulle niin ne joilla on alussa pitempi rata niin saa sit koko ajan ohitella kunto Ö sarjalaisia sun muita. Meillä vauhti hyytyi aika paljon loppua kohti ja ylitettiin maaliviiva vain 2,5min ennen seuraavia. 18km rataan kului aikaa 2h15min. Saulilla vähän iski kisan jälkeen jalkoja jumiin kun juoksukilometrit jääny vähemmälle kesällä. Ilta palauteltiin ja tankkailtiin.

Sunnuntaina yhteislähössä starttasimme ekana takaa-ajoon. Eka mäki (400m nousua!) meni vielä kohtuullisesti, mutta sitten takaa-ajajat sai meidät kiinni ja meno alkoi pikkuhiljaa muuttua pikemminkin"tunturitallusteluksi"... Ei ollu se eilinen jumi nimittäin ainakaan vähentyny parini jaloista. Onneksi keli oli mukava ja maisemat hulppeita. Tallusteltiin isommitta mutkitta rastilta rastille. Kerran eksyttiinkin toisistamme mutta aikamme huudeltuamme taas oltiin yhdessä. Lopussa ratamestari juoksutti meitä ylös järkyttävän jyrkkäreunaista ja rakkakivistä kurua ja siinä sai olla tarkkana ettei enää loukkaa itseään. Tänään 18km raskaampaa maastoa taittui ajassa 3h6min. 

Sunnuntain yhteislähtö

Kisan jälkeen lähdin vielä Monan ja Mian kanssa valloittamaan viereistä Lumikeroa (762m). Tuuli oli vain yltynyt tunturissa. Ylös kivuttiin tunnissa ja alaspäin etureisiä huudatellen kolme varttia. Maisemathan oli viikonlopun hienoimmat kun kerrankin ehti kunnolla niitä ihailla.

Pitihä se kantaa iteki kortensa kekoon

"Tuolla suunnistettiin tänää"

Tänään maanantaina reenailtiin Saulin kanssa Ylläksellä. Käytiin 3,5 tunnin maastopyöräily hyviä kangas polkuja ja asfalttiteitä pitkin. Lopussa tottakai piti vallottaa vielä Ylläs (pyöräillen!) Matkaa 63km. 

Nautiskelua Ylläksellä

Lapin roadtripin illan päämääränä tällä kertaa Rovaniemi. Huomenna sit mtb:tä Ounasvaaralla.

RovaniemiCity

Fin5, Multisport, SM-pysut...

Nyt on kesäloma blogin kirjottelustakin pidettynä. Paljon on kisoja käyty ja hikipisaroita valutettu (ainakin tällä säällä). Onpa välissä ehtinyt monta jäätelöä napostella ja kaikenmoista kokea...

Kuusamon vastine Kolille

Ristikallio

Fin5-viikko Kuusamossa oli yksi huikeimmista rastiviikoista ikinä. Meitä oli kymmenkunta "ronttia", jotka oli löytänyt tiensä meidän mökille, hanavedettömään erämaahan. Viikko kului pelaillessa, uidessa, saunoessa, seikkaillessa, jalkapallon MM-kisoja katsellessa, lauttaillessa jne. Ja tottakai välissä ehdittiin kisailla Finin merkeissä. Ja kisailuksihan se nimenomaan meni. Me Juhon kanssa laskeskelimme ahkerasti "tappioprosentteja" niin etu-, taka- kuin jälkikäteenkin. Alkuviikon "ronteista" onnistunein oli hisussakin meriittejä napsinut Sanna armottomilla tykkijuoksuillaan. Muiden onneksi ei ollut arvannut hän ei, että niin hyvin menis kun oli ilmottautunut vain ekoille päiville. Pojissa Niko kärsi isänmaan puolesta annettua tasoitusta, Sauli oli vielä junnusarjassa ja Juho, no, panosti kuuluisaan nopeuteensa (=loppusuoraan). Jos jotain omasta kisaviikosta pitäisi sanoa niin suoritukset parani kisa kisalta ja loppujen lopuksi takaa-ajon jälkeen heittäydyin maaliviivan yli 8. tiukan kamppailun Markuksen kanssa käyneenä (ja hävinneenä) Tyytyväinen kuitenkin olen.

Soutaa, huopaa...

Ristikallio

Välipäivinä tuli tehtyä sitä kuuluisaa mättöä "seikkailu" hengessä. Vaellettiin Karhun kierrosta pitkin Kiutakönkäälle, josta piknikille koillismaan upeimmalle hiekkarannalle. Toisaalta taas ehdittiin Saulin kanssa tutustua konttaisen "porrashelvettiin" pyöriä mukana raahaten. Pelattiin frisbeegolfia "tulppa-taktiikalla" ja syötiin muuaaaaliman isoimmat reikämunkit. Rukan sprinttiä edeltäneenä iltana järjestimme Rontti-GP:n mökin pihassa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita kerrakseen. Eikä livepummeiltakaan säästytty. Keli suosi koko viikon ja tulipahan sekin ihme nähtyä että joku palaa Kuusamossa! 

RukaSprint

Könttilä...? Eiku Konttainen

Poikien voittaja. Sauli (3:32), tyttöjen Sanna (3:52)

Kiutaköngäs

Multisport. Sopivasti viikko Finistä matkasin Seinäjoelle. Matkalla pysähdys reenaamaan puheiden mukaan "yhteen Oulaisten hienoimmista maastoista". Sen pysähdyksen olisi voinut kyllä jättää väliin oli nimittäin sellainen maasto... No Matin kanssa kuitenkin vuorovedoin tehtiin vauhtileikittely vetoreeni tukkosin jaloin. Seinäjoella houkuttelin Juhon mukaan pyöräsuunnistamaan Jouppiskalle. Oli hyvä kartta, eikä ratakaan mikään huono ollut. 

Lauantaina aamusta starttasimme Multisport Ylistaro -kisaan Urva Special Forces joukkueella johon minun ja juhon lisäksi kuului Espoon lahja kestävyysurheilulle, Samuli. Aluksi edettiin juosten ja yksi sai välillä hengähtää potkulautaillen. Eka osuudelta tultiinkin käressä vaihtoon. Sitten pyöräilyssä Karpaasit otti meidät kiinni ja peesailun avulla hyötyivät suunnistusosaamisestamme radan teknisimmällä pätkällä ja kun pikitie alkoi katosivat horisonttiin. Pyöräilyn loppuvaiheilla oli vesistötehtävä, jossa joukkueen piti uittaa tukki joen toiselle puolelle ja takaisin. Vesi raikasti kyllä ihanasti. Takana n. 2h ja vaihto rullaluistimiin. Ajattelin, että tällä osuudella saan kituutella katsellen kahden hiihtohirmun kantapäitä, mutta ilmeisesti pojilla painoi hieman pyöräily jaloissa (ja selässä) ja löysinkin itseni taas halkomasta tuulta. 8km luistelun jälkeen taas pyörän selkään ja 20km rivakkaa pyöritystä. Loppuun vielä puujalkakävelyä ja urheilukenttää potkulautaillen. Loppusijoitus hienosti 2.!! 

SM-pysut Suomusjärvi. Menneenä viikonloppuna kävimme Nikon kanssa katsastamassa kuntomme Salossa. Mun katsastus meni läpi ja MM-kisalippu taskussa oli kiva palata kotiin. Nikolla moottori vähän yskähteli ja uusintatarkastus määrättiin syyskuulle Kurikkaan. Pitkän matkan kisassa Anders lähti 2min perään. Heti ykkösvälillä joku junnusarjalainen tyttö ajoi pahki enkä millään pystynyt väistämään kapealla uralla. Siihen meni vajaa minuutti. Parinkymmenen minuutin jälkeen Anders oli ajanut minut kiinni ja mentiinkin sit hetki yhtämatkaa. Jotenkin kun on toinen siinä niin pystyy puristamaan vauhtia lisää vaikkei kartanluku kärsikään. Yksin meno meinaa olla sellasta rennonletkeetä. Korjattakoon nyt lukijoille tullut väärinkäsitys että olisin peesannut! Päinvastoin, tein eri reitinvalintoja ja vaikka jäinkin aina välillä niin omalla suunnistuksella löysin rastit vaikeillakin alueilla kuin telekkä pönttönsä. Ihan lopussakin vielä oltiin kissaa ja hiirtä, mutta kun loppukiri alkoi ei mulla ollut enää mitään sanottavaa. Hopeaa kuitenkin tuli. Virhettä 3,5min.

Kuka peesaa ja ketä (?) ;)

Pitkän palkintojenjako

Sunnuntain sprinttiin olikin hieman erilaiset lähtöasetelmat. Aamulla heräsin mahakipuun ja ensimmäisen tunnin aikana käytännssä kaikki mitä olin vuorokauden aikana syönyt tuli ulos. Koska matkana oli sprintti päätin lähtä selviytymään maaliin saakka geelin voimalla. Meno oli ponnetonta, pieniä koukkuja siellä täällä. Tasaisesti jäin kärkeen ja saldona lopulta pronssia.

Urheilun ohella on ollut monta muutakin rautaa tulessa. Nyt sekin on varmaa, että Tampere ja kauppatieteet kutsuu meikäläistä runsaan kuukauden kuluttua. Se tarkoittaa uusia reenimaastoja, parempia pyöräilyreittejä, mahdollisuuksia mäkivetoihin, lumettomampaa talvea, mahdollisesti uutta suunnistusseuraa ja vaikka mitä uutta!! Mutta sitä ennen mielessä pyörii kuukauden päästä koittavat viimeiset junnuMM-kisat Puolassa.