Rokua Geopark Challenge 2014

Nyt on kulunut jo tarpeeksi monta päivää, että jaksaa ajatella vähän tarkemmin että mitä sitä tulikaan tehtyä. Loppujen lopuksi odotin kyllä ehkä hieman "fyysisempää" suoritusta tai ehkä se näin ensikertalaisen kannalta olikin parempi että jäi ennemmin sellainen maku kisasta.

Torstaina kokoonnuttiin koko meidän mahtavalla SK Wunderpojkar tiimillä kasaan. Käytiin vähän Kärkkäiseltä osteleen viimesiä varusteita ja energiapatukoita ja geelejä iso kassillinen. Illasta käväistiin yhdessä puolen tunnin testirullaluistelulla. Taisipa olla kaikille kauden avaus samalla! Lenkin jälkeen käväistiin merenrannalla testaamassa miten kulettaisimme kisassa pyörät ja reput uimapatjalla joen yli.

Vielä pari päivää ennen naurattaa

Perjantaina nukuimme pitkään ja ravitsevan aamupalan jälkeen puolen tunnin juoksuherkistely. Tuntu koko aamupäivän ettei millään malttaisi olla paikoillaan vaan koko ajan mietittiin ja testailtiin erilaisia viritelmiä kisaa varten. Päivällä vielä kunnolla tankattiin sapuskaa mummun herkkuruuilla ennen klo 16 "priiffinkiä" Rotuaarilla. Saimme pikaopetuksen laskeutumistehtävää varten, meistä otettiin tiimikuva ja se tärkein ja odotetuin: REITTIKIRJA. Loppuillasta suunnittelimme yhdessä reitit valmiiksi ja mietimme tarkasti ruoka- ja varustehuoltoa. Se olikin yllättävän monimutkainen palapeli näin ensikertalaisille.

Teamfoto

Lauantaina aamusta hyvissä ajoin lähtöalueelle Oulun ytimeen. Tavarat vaihtokarsinaan ja viimehetken spekulaatiot ja nautiskelut ennen lähtölaukausta. Lähtö tapahtui klo 10 ja kaikki Extreme ja Adventure (6h) sarjalaiset ryntäsivät yhtäaikaa prologin ekalle osuudelle. Se oli n. 3km free order sprinttisuunnistus Ainolanpuistossa. Mä luin karttaa ja Sauli haki rastilta prologin seuraavan vaiheen rastimääritteet. Alku oli mukavan terävä ja seikkailijoita ryntäili mihin sattuu. Meidän hyvällä merioiolla ja lopun paikallistuntemuksen ansiosta tultiin toisena (2.!!!) vaihtoon. Aika: 22min.

Lähtö lähestyy

Prologin ekaan vaihtoon tulo

Vaihdossa kesti tolkuttomasti aikaa verrattuna muihin. Olisi pitänyt vain napata patjat kainaloon ja menoksi. 7km Coasteering osuus sujui myös ihan mallikkaasti, vaikka uidessa tulikin vähän muilta takkiin. Muutamassa kohdassa olisi voinut oikaista enemmän, mutta me ei vielä tiedetty oikein uinnin/juoksukierron välistä suhdetta. Itse pidin tästä osuudesta kun merivesikin oli (vielä tässä vaiheessa) mukavan piristävää. 

Prologin viimeinen osuus oli rullaluistelu. Kierrettiin Oulua samalla metsästäen sähkömuuntajia joihin oli taiteiltu jokin maalaus. Tämä osuus oli meidän heiniä. Edettiin sujuvasti ja allekirjoittaneen paikallistuntemuksen ansiosta osattiin kiertää pahimmat paikat. Yksi n. 2-3min pummi tuli, mutta alue oli niin epäselvä että sitä oli lähes kaikki muutkin pummanneet. Koko prologiin meni aikaa 2,5h. 

Viimeistä kertaa Rotuaarilla siirsimme huoltopaikoille menvät tavarat oikeean karsinaan ja melontakamat mukana juoksimme 3km Vauhtipuistoon, jossa Quest nro 1. Piti polkuautolla ja toista autoa vetämällä suorittaa esterata. Sattumalta minä joukkueen kapteenin ominaisuudessa vain ohjailin autoa :) Tämän jälkeen alkoi melonta osuus. Etukäteen tiedettiin että 6h melonta tulee olemaan meidän heikoin osuus. Kukaan ei juuri koskaan ole paljoa melonut, mutta pikkuhiljaa aloimme oppia miten kolmestaan melotaan. Alku kierteli Oulun edustalla suistossa ja Quest 2:ssa meidän piti hypätä satamalaiturista mereen. Ei siinä mitään, mutta oli hyvin lähellä ettei eräs toisesta joukkueesta kaatanut meidän kanoottia. Piti jo huutaa että tajuaa ettei voi noin vain kiivetä meidän kanootin yli!! Onneksi keli oli aurinkoinen, sillä ei me oltu osattu varautua tässä vaiheessa että pitäisi olla vaihtovaatetta.

Quest 3 oli ainakin meikäläisen osalta se kauhulla odotettu. Laskeutuminen alas Tietomaan tornista (jotain 35m) Kaikessa siinä adrenaliinihuuruissa ei se lopulta niin pahaa ollut. Se ensimmäisen askeleen ottaminen laidan ylihän se pahin oli. Sen jälkeen tajusi, että hei, tämähän on siistiä! Ehdin vähän nautiskellakin ja katella maisemia. Kari-Pekalla ei kaikki menny ihan putkeen. Sillä lähti holtittomasti vauhti kiihtymään eikä tiennyt miten oikeen hidastaa. Eikä hanskatkaan ollut kunnolliset joten kädet meni ihan rakoille... (pakko nostaa hattua siitä että jälkeenpäin katottuna aika pahaa jälkeä tuli käsiin, mutta loppumatkan aikana ei kyllä kuulunut valituksen sanaakaan) Samalla syötiin ekat makaroonimössöt.

Tietomaan juurella

Melonta jatkui vielä 4h Oulujokea vastavirtaan. Tässä vaiheessa Sauli kävi ehkä hieman kierroksilla ja mun ja KP:n piti vähän toppuutella ja muistutella että me kisataan vaan itteämme vastaan. Quest 4 oli Turkansaaren perinnesaaressa, jossa piti etsiä kysymyksiin vastauksia. Kynää ei meinattu löytää, mutta muuten rasti meni nopeasti. Melonnan loppu oli pirullinen. Sanginjokea vastavirtaan ja pari kilometriä oli koskea jossa piti työntää ja vetää kanoottia. Se oli aika hidasta, mutta ehkä jopa mukavaa vaihtelua 6h (30km) melonnan jälkeen.

Melonta osuutta ja pyöräilyn alkua

Sankivaarassa oltiin klo 19:30 1,5h kärjestä. Syötiin makaroonimössö nro 2 ja vaihdettiin pyöräilykengät jalkaan. Edessä 110km pyöräilyosuus. Etukäteen ajateltuna tätä osuutta odotimme eniten, onhan pyöräsuunnistus meille tuttuakin tutumpaa. Työnjako oli selvä. Mä suunnistin, Sauli veti aina tilaisuuden tullen ja KP vaan "nautiskeli". Alussa sai taas vähän toppuutella Saulia, sillä pitkä matka vielä edessä. 

Sankivaarassa ehti vähän syödä

Puolessa välissä osuutta oli järjestäjien huoltopiste ja ruokailu. Sitä ennen oli paljon hehkutettu vesistön ylitys uimapatjoilla. Kello oli 23:20. Vähän ennen tätä KP:lla alkoi näkyä ettei enrgiatankkaus ollut ihan onnistunu. Koitti ensimmäinen "mustahetki", mutta päästiin kuitenkin perille. Yli mentiin yksi joukkue kerrallaan rastilla leimaus järjestyksessä. Siinä kävi harmittava takaisku sillä ei tiedetty että heti pitäisi rynnätä leimaamaan vaan kaksi joukkuetta ehti n. 2s ennen meitä leimaamaan. Jonotettiin  n. 1h joka lopulta oli ehkä meille hyväksi. KP sai tankattua itsensä ja muutenkin saatiin vähän levättyä. Kylmä meinasi tulla sillä oltiin hiessä ja märkinä ja vaihtokamat oli odottelemassa vesistön ylitystä. Ylitys meni niin kuin pitikin. Ja pääsimme syömään.

Matka jatkui taas klo 1:20. Seuraavana oli "Duckboard Special" eli n. tunnin pyöräosuus jossa n. 7km pitkospuita. Sai olla tarkkana koko ajan että pysyy pitkospuilla. KP oli silmin nähden vielä väsynyt ja ainakin minun silmiini kaatui pari kertaa aika pahasti. Mutta kun päästiin taas asfaltille niin mies näytti piristyneen. Rastit löytyi ongelmitta aamun valjetessa. Oli mahtava fiilis pyöräillä yön hämärässä ja viileydessä ja kun aurinko pikku hiljaa näyttäytyy valaisten suot taas väriloisteeseen. Siinä vaiheessa alkoi käydä jo mielessä että mehän todellakin saatetaan päästä maaliin saakka. Pyöräilyn loppumatkasta ohittelimme Väsyneiden Isien joukkuetta tavan takaa, kun vaikka he pyöräilivät lujempaa niin meillä lippu löytyi varmemmin. Osuuden lopussa KP:llä oli toinen hieman pienempi mustahetki, mutta onneksi geelien ja patukoiden saatiin mies vaihtoon.

Saavuimme Rokuan maali/vaihtoalueelle kellon näyttäessä 5:30. Takana jo 19,5h. n.3h kärkikaksikosta Team Reisi/Multisport. Pyöräilyosuus meni meiltä täydellisesti nappiin. Vauhti oli tasaisen varmaa, reitinvalinnat onnistuneet eikä toteutuksessakaan menty metsään. Oltiin 3-4 paras joukkue pyöräilyssä.  Syötiin viimeinen makaroonikattaus ja vaihdettiin kamat. Taas meni näin jälkikäteen katsottuna tolkuttomasti aikaa, 40min!! Seuraava osuus oli rullaluistelun ja free order -suunnistuksen yhdistelmä. Luistelimme 6km, jossa vaihdoimme nastareihin ja talsimme 2km päähän mistä suunnistuskartta alkoi. Olin edelleenkin suunnistusvastaava ja nyt tuli sitten kisan isoin pummi. Oltiin aivan eripaikassa mihin oli tarkoitus mennä, mutta onneksi sain pienellä tuurillakin yhdestä supasta kiinni ja vielä varmistus lähellä olevasta rastista. Semmonen 7-8min koukku. Tässä kohtaa kun vihdoinkin päästiin etenemään jalan mulla meinasi olla vaikea pidätellä itteäni. Kirmasin ja hain rastit, kun pojat jäi odottamaan 100m päähän. Aurinko paisto jo lämpimästi vaikka oli aamu. Saulille tämä juoksu/kävely osuus oli koko kisan vaikein vaihe. Tsemppaamalla ja hyvällä yhteishengellä tämäkin osuus selätettiin. Väsyneitä Isiä nähtiin taas monessa kohtaa, mutta sujuvamman suunnistuksen ansiosta päästiin karkuun. 

Free order suunnistus

Taas rullien päälle ja n. 12km. Tämä oli puolestaan mun kisan heikoin kohta, kun enhän mä läheskään ole yhtä hyvä hiihtäjä kun pojat. Viimeiseen vaihtoon tultiin ajassa 9:15. 

Viimeinen osuus oli jalan suoritettava n. 12km. Matkalla sukellus Quest. Keli oli järettömän hieno! Lämmintä n. 20 ja aurinko porotti täydeltä taivaalta. Nyt oli jo pieni voittajafiiliskin mahanpohjassa. Sukellusrasti oli todella kauniin kirkasvetisen lammen rannalla. Mä uin saareen ja nousin n. 1metrin syvyydestä tiedot toiseksi viimeisen rastin sijainnista. Pojatki kastautui virkistävällä uinnilla rannassa. 

Pojat nautiskeli rannalla ku mä kävin uimassa

Toiseksi viimeisen rastin piti olla Pookivaaran tornissa. Saavuimme paikalle, jossa n. 30m korkea palotorni sijaitsi. Kiivettiin Saulin kanssa ylemmäs. Sitten huomasimme, että seuraavalle tasanteelle johtavien tikkaiden päässä on luukku munalukolla kiinni. Kukaan meistä ei sitä käynyt kokeilemassa, minä katselin 3m päästä ja Saulikin metrin etäisyydeltä. Eihän me arvattu että ratamestari todellakin on ollut niin ovela että lukko on "leikisti" lukossa. Mentiin täysin tähän jippoon. Toinenkin joukkue etsi meidän kanssa varttitunnin rastia mutta ei löytynyt. Kun ei vaan keksitty missä rasti voi olla päätimme luovuttaa ja juosta vielä 2km maaliin. Ajattelimme että ei yksi rastin löytymättömyys vie meiltä pois sitä tosiasiaa että todellaki selätimme koko reitin. Viimeisellä rastilla saatiin vielä vähän buustia kun toinen joukkue oli aivan perässä. Vähän kiristettiin loppukiriin ja fiilis sen kuin nousi. Maaliviiva ylitettiin hymyssä suin ajassa 24h52min, vaikka se yksi rasti vähän mielessä painoi.

Maalissa!! Se yks rasti mietityttää...

Oltiin virallisissa tuloksissa 15, sillä meiden edelle menee kaikki ne jotka kiersi jokaisen rastin. Käytännössähän me ylitettiin maaliviiva 8. 4 tuntia voittajasta. Se on ihan käsittämättömän hyvä suoritus kolmelta ensikertalais "junnulta". Ei varmasti kovin monesti edes ole ollut missään vuorokauden seikkailukisoissa joukkuetta, jonka vanhin jäsen on 20v!! Me ihan tosissaan voitimme itsemme ja näytimme ettei ikä ole este. Jälkeenpäin saunassa eräs kommentti kilpakumppaneiltamme oli että " katoimme lähdössä että eihän nuo tule edes maaliin pääsemään" 

Loppusaldo: 110km pyöräilyä, 25km rullahiihtoa, 30km meloen ja 35km juosten/vaeltaen. Paljon kaikkea opimme minkä voisi paremmin tehdä. Ruoka ja energiahuolto oli pääasiassa onnistunut, suunnistuksen puolesta oltiin paras joukkue. Mahtavia muistoja ja elämyksiä roppakaupalla ja itselleni kohokohtana Tietomaasta alastulo. Kiitti jätkät Sauli ja KP!!! Seikkailun siemen on kylvetty, ja voin vannoa ettei jääny viimeiseksi kerraksi.

Leiriviikko Puolassa

6 kisaa (4:ssä päivässä) + 2x pitkän matkan pysuharj. + 13km juoksulenkki + 5x n. 30-45min sulkapalloa. Kaikki tuo kuuden päivän aikana Bialystokin maisemissa. Kun kerta pysukausi tuli avattua niin samapa tuo oli avata kunnolla. Kyllä huomasi että loppua kohti suunnistus sujuvoitui, vauhti lisääntyi ja kartastakin lopulta sai jotain selvää. Sitähän tältä leiriltä juuri haettiinkin. Mutta kartantekijän kaikkia erikoisuuksia en silti vieläkään oppinut ymmärtämään... 

PE: Pitkä matka n. 27km 82min 2. + 8:50 Aleksiin. Tein yhen pysu-urani suurimmista pummeista. 6min!!! Eka käännyin 100m liian aikasin polulle joka loppui pian, u-käännös takasi. Sitten epämääräsestä tuhannen polun risteyksestä väärää polkua pari sataa metriä ja sitten tajusin että eikun takasin. Vieläkin väärää polkua joka kuin kiusallaan loppuu keskelle nokkospuskaa. Päätän taiteilla puskien läpi ja lopulta saan itseni kiinni 100m rastin takaa (?). Kummallista. Eräs meidän sarjan kova puolalainen tosin teki tällä samaisella välillä 23min pummin joten kakkoseksi jäin tässäkin mittelössä.

Iltapäivällä palauttava pk = mm-sprintin kielletyn alueen kuikuilua tien toiselta puolen

LA: Keskimatka n. 14km. Itellä jäi matka kesken 7. rastilla kun ketju napsahti poikki. Ilmeisesti Mallorcan mättö näkyy kasvaneena jerkkuna reidessä...

Iltapäivästä Sekaparisprintti. Mä ja Marja oltiin joukkue. (suomi 4.) Alotusosuudella jäätiin (Marja jäi) ratkaisevasti, muuten molemmat rimpuili hyvin kaksi helpohkoa osuutta jo ennenstään tutussa maastossa. Suomi otti 3 voiton, me täpärästi taivuttiin yhelle puolalaiselle.

SU: Free order n.25km. Rogaing tyyppinen kisa. Kartta täynnä rasteja, jotka saa kiertää missä järjestyksessä tahansa.Väliaikalähdöllä liikkeelle. Vajaa pari minuuttia suunnittelin ja piirtelin reittiä, joka lopulta osoittautui erinomaiseksi. Tänään ei kisailtu tosissaan, vaan tein retkeilytyyppisen reenin. Virhettä ei juurikaan ja nautiskelin vain pyöräilystä. Olin lopulta paras suomalainen, vaikkakin 13min kärkeen.

Free order

Iltapäivästä päätettiin lähtä tutustumaan Bialystokin keskustan tarjoamiin shoppailumahdollisuuksiin. Keskuskadulla oli myös menossa jokin soittokuntien välinen kilpailu kun aukio oli täynnä väkeä ja hassuihin esiintymisasuihin pukeutuneita soittajia. Ja tottakaihan se piti käydä testaamassa puolalainen kahvilakulttuuri.

Joo suklaakakkuhan se siinä... Maukasta oli!

MA: aamupäivästä pitkän matkan harjoitus n. 20km. Uusi maasto ja reitinvalintavälejä. Penkatkin oli isompia ja pääsi jopa työntelemään pyörääkin muutamalla oiolla.

Lehtimetsää

Iltapäivästä toinen pitkän matkan harjoitus kartan vaihdolla. Lähdin heti k-pisteeltä 90 astetta väärään suuntaan ja ihimettelin 400m jälkeen kun tämän tienhän olisi pitänyt loppua jo 100m jälkeen... Alkuun keskimatka 1:10000 mittakaavalla, jonka jälkeen vaihto 1:15000 mittakaavaan ja hassultahan se tuntui. 

Eka puolikas

Illalla vielä viimeistä kertaa kovatasoiset sulkapallomatsit Mian, Monan ja Jaakon kanssa. Hotellin yhteydessä oli iso sulkapallohalli, sillä omistajan tytär oli kuulemma naisten sarjan sulkapallon Puolan mestari. Jussi uskaltautui Euroopan mestarina (väärä laji tosin) haastamaan hänet, mutta lopputuloksenhan arvaa... 

TI: aamusta kävin hölkkäilemässä 13km keskustassa ettei ihan katoa juoksutuntuma 

Nyt ollaan jo lähestulkoon Suomessa. Tallinnassa istuskellaan laivassa.. Viime yö oltiin jossain liettualaisessa hotellissa keskellä peltoa. Torstaina sit ajellaankin Saulin kanssa Ouluun ja Koopeenkin pitäis samoihin aikoihin ilmestyä ja siitä alkaakin armoton valmistautuminen kohti Rokua Geopark Challengea vuosimallia 2014. HUHHUH!! Vieläkään ei paljoa tietoa ole tihkunut. Sen verran että lähtö lauantaina klo 10:00 rotuaarilla (saa tulla katsomaan, kisasivuilta löytyy tietoa myös muista yleisörasteista) ja 8:00 sunnuntaina voittajat saapuvat maaliin Rokualla. Kukin voi itse siitä laskeskella milloin meidän oletettu maaliin ryömimisaika on. Reitillä on laskeutumistehtävä jostain korkealta (KLUNKS!!), joen ylitys pyörien kanssa jollain patjaviritelmällä, uuvuttava 6h melonta ilmeisesti yöllä jne. Kisasta löytyy myös gps-seuranta koko yön yli. Sinne vaan katsomaan ja ihmettelemään livenä että " mihin ihmeeseen tuo SK Wunderpojkar taas on menossa..." 

Ja kisasivut

Jukolan jussit ja juhannus Puolassa

Lähtö lähestyy

Niin nopeasti se taas meni. Suunnistajan juhannus ja joulu eli Jukola. Kuopion Vehmersalmella oli kyllä loistavat puitteet järjestää maailman suurin viestikisa. Onneksi ei ollut sateista sillä muuten ei paljo autot olis peltoparkista mihinkään liikkunut. En muista milloin viimeksi on majoitusteltta ja seurateltta ollut nuin lähekkäin (100m) ja vielä screenikin aivan vieressä (100m). Kerrankin säästyi turhalta kävelyltä. Ja sama pätee myös omaan kisasuoritukseeni. En hirveästi ylimääräisiä metrejä matkan aikana keräillyt vaan n. 2*30s pieni koukku rastinotossa. Suoritus perusvarma ja 4. osuuden 70. paras osuusaika. Vähän tuntui että olis ollut diesel koko ajan päällä kun menin vaan semmosta tasapaksua vauhtia niin ylä-, ala, kuin sivumäkeenkin. Tai no oli ne ylämäet kyllä sen verran jyrkkiä että pakko oli kävellä. Kaiken kaikkiaan Pohjantähden 1. joukkueelta sellainen "rutiini" suoritus. Kaikki veti tasaisesti ja sijoitukset vaihteli pääasiassa 70-80 välillä ja lopulta päädyttiin samalle sijalle kuin viime vuonna eli 71. Yö oli jäätävän viileä ja ai että Jukolasauna teki hyvää oman osuuden jälkeen.

Pientä jännitystä jo vatsanpohjassa

Jukola oli tänä vuonna erityisen jännä katsojan silmin. Moni kärkijoukkue pummaili ja loppuratkaisu nähtiin vasta viimeisellä osuudella. Ja kukapa muukaan kuin jäätävän juoksun tehnyt Thierry se KR:n onneksi taas hoiti voiton kotiin. Eikä saa unohtaa Venloja. Pohjantähti teki tasaisen varmaa työtä ja vuosi vuodelta sijat paranee kohti kärkeä.

Sen verran jäi jukolasta univelkaa ja muutenkin rasitusta että en maanantaina enää viitsinyt mitään urheilla, sillä tiistai ja keskiviikko olikin matkustuspäiviä. Yhteensä 1500km ja 18 tuntia puuduttavaa autossa istumista reitillä oulu-jyväskylä-vääksy-helsinki-tallinna-riika-kaunas-bialystok (puola). Perillä ollaan ja majapaikkamme yllätti kyllä positiivisesti. Huoneet on tilavat, netti on nopea ja ruokakin on maukasta.

Jossain päin Liettuaa

Hotellihuone

Tänään torstaina oli ensimmäinen varsinainen reenipäivä. Osallistuimme Puolan mestaruus pysuihin ja Team Finland putsasi palkintopöytää aika raa*alla kädellä vaikken itse nyt aivan nappiin onnistunutkaan. Huhtikuun Mallorcan leirin jälkeen pyörää kun on tullut ulkoilutettua tasan 2 kertaa niin se hapotuksen määrä parin ekan kilsan jälkeen. Sprintissä sain kunnolla kokemusta puolalaisesta polkukuvauksesta. Samalla merkinnällä karttaan kuvattu polku kun voi toisaalla olla hyvää baanaa ja toisaalla (yleensä mun reitillä) kunnon perunapeltoa. Olin vasta 4. reilu 1,5min kärkeen.

Sprintti

Iltapäivästä oli vielä pariviesti. Saatiin kokea sitä oikeaa "perinteistä" puolalaista kilpailuorganisaation toimintaa kun lähdöt myöhästy puoli tuntia. Vielä vartti ennen starttia nimittäin maastoon vietiin viimesiä rasteja ja lähdössä kartat jaettiin huutokauppameiningillä, puolaksi tietty. No itse viestissä minä alotin ja Jaakko sitten oli ankkurina. Heti 2. rastille menin kartantekijän erikoiseen. 30m ennen oikeaa uraa maastossa olikin karttaan merkkaamaton ura. Tottakai menin sinne sillä ajatus oli että "ekasta vasemmalle" Se ura loppui lyhyeen ja kun käännyin takaisinpäin samaan umpikujaan tuli suomen naisten letka vahvistettuna muutamalla puolalaisella. Siinä sitten hetki mietittiin ennen kuin lähettiin säntäilemään metsän poikki juosten kuin pelästynyt sonnilauma. Reilu 1,5min pummi. Kilometri myöhemmin sain kokea vielä reitinvalintani kivuliaisuuden kun olin melkein ensimmäisenä avaamassa uraa kauhean nokkospuskan lävitse. Ja suomalaiset nokkoset jää näille puolalaisille serkuillensa kakkoseksi, sillä siinä nimenomaisessa puskassa nokkosten lehdet oli kämmenenkokoisia.

Torikokous

Juhannus menee siis täällä Puolassa. Eikä se nyt niin hirveästi harmita sillä kelit on sentään kesäiset. Vai mitenkä se siellä Suomessa olikaan...?

Ai niin, tuli muuten taas lähdettyä mukaan aikamoiseen haasteeseen. Minä, Sauli ja Kari-Pekka kun ilmoittauduttiin Rokua Geopark Challengen 24h sarjaan. Alustavasti 9h pyöräilyä, 6h melontaa, 5h trekking, 2h rullaluistelu ja loput uintia ja erilaisia tehtäviä. Hulluhan sitä täytyy olla kun tuommoseen ryhtyy mutta tästä lisää sit lähempänä.

TJ1

Nyt voi vihdoinkin sanoa että alkaa tämä armeija olla loppusuoralla kun yksi aamu jäljellä. Siitä ei kyllä kasaa saa enää vaikka kuin yrittää :) Vajaat pari viikkoa tuossa äsken oltiin "sotimassa" metässä, mitä nyt parissa pääsykokeessa välillä piipahdin. Sillä hetkellä kun siellä metsässä oli niin kyllä välillä tuntu että on sata asiaa hoidettavana, mutta pari päivääkin kultaa jo muistot. Onneksi saimme pysäytettyä "vihollisen" etenemisen ja turvattua maamme itsenäisyys...

Kyllä maistu mettäleirin jälkeen

Viikko sitten keskiviikkona kävin Tampereella pääsykokeissa ja samalla reissulla lenkkeilin ympäri kaupunkia. Mukava kaupunkihan se on ja hyviä sprinttimaastoja täynnä. Keli oli hyvä ja kulkukin vielä siinä vaiheessa leiriviikkoa kohtalaisen kevyt. 

Sunnuntaina olin pitkästä aikaa taas kotona. Tarkotus ei ollut hirveästi ulkoilla mutta eiköhän veri vetänyt baanalle. Kävin lopulta mukavan 3h 20min ja 90km pk1 pyöräilyreissun kiiminki-virpiniemi-oulu akselilla. Näin jälkikäteen ajateltuna olis voinu ehkä vähän enemmän verrytellä matkan aikana kun tietyissä pyöräilylihaksissa meinaa vieläkin tuntua. Illasta kävin vielä 45min hölkällä kerrankin omantasoisen lenkkiseuran kanssa.

Pörröpäinen lenkkikaveri

Tiistaina Kajaanissa lenkkeiltiin Karppisen kanssa. Esittelin samalla kaupungin kaikki parhaat pizza ja "karvakäsi" paikat. Oli melko tuskainen 15km juoksu pitkästä aikaa. Jotenkin vielä lähdin mukaan yrittämään paria 1000m vetoa mutta jalat ei yksinkertasesti suostunu yhteistyöhön.

Tuleva vänskä ja aamukasa

Näissä maisemissa on vuosi tullu reenailtua

Keskiviikkona maattiin Savolaisen kanssa päivä ampumaradalla suorittamassa ampumataitotestiä. Mukana oli yksi taistelija joka ei millään meinannut saada ampumaluokkaa itselleen (väh. 6/12 osumaa) joten otettiin uudestaan ja uudestaan ja... Lopulta pienen "järjestelyn" avulla saimme tarvittavat 6 reikää kyseisen tarkka-ampujan tauluun... Illasta 33min / 5,7km verkkailu.

Tänään aamusta viimeisillä harjoitusvapailla kävin nautiskelemassa 1h 33min / 12km kävely/hölkkä kiertelyn ympäri kaupunkia ja Jukolaan valmistavana. Illasta vielä 30min jutekn + jalkojen heiluttelu ja saunominen. Päälle sotkun hyvästely...

Huomenna loppuu yksi vaihe elämästä. Vaihe joka kesti vajaan vuoden ja tarjosi uskomattomia elämyksiä ja haasteita, koettelemuksia unohtamatta. Vielä ei ole aika purkaa sitä, miltä armeija näin urheilijakokelaan silmin näytti. Haluan vain kiittää mahtavaa URVA porukkaa mikä meillä on täällä ollut!! mm. Kainuun Prikaati tyhjensi palkintopöydät kisassa kuin kisassa!!

ps. Lauantaina koittaa suunnistajan joulu ja juhannus - Jukola! Me lähetään Pohjantähen tiimillä hakemaan huippusuoritusta jokainen, se riittää sitten mihin riittää. Itselle napsahti 4. osuus. Todennäköisesti osuudelle sattuu juuri Jukolan hienoin hetki, eli kun aamuaurinko luo ensimmäiset säteensä hämyisän ja usvaisen metsän ylle...

Näin monta aamua vielä!! 

Ennätystehtailua

Sunnuntaina aamusta tuli käytyä Matin kanssa vaellustyyppisellä juoksu/suunnistus reippailulla. Aikaa kului 2h 50min ja matkaa kertyi 16,4km. Ensiksi seikkailimme Hankamäen yli vanhaa kunnon "maisemapolkua" pitkin, joka tosin ei enää juuri muuta maisemaa kuin koivupuskaa tarjoa. Pari kilometriä leppoisasti tiellä, ja saavuimmekin Multamäkeen. Kartat esille ja vuorovedolla rasteja metsästämään. Kummallakaan ei ollut kompassia mukana (häiriöksi siitä vaan ois) joten meno oli äärimmäisen suoraviivaista... Keskisuomalaiseen tapaan maasto oli yhtä pöheikköä ja vauhdilla ei tällä kertaa kruisailtu. 5km suunnistuksen jälkeen suunta takaisin Hankamäkeen ja polkuja juoksennellen huipulle. Vähän aikaa oli pakko taas vaihteeksi ihailla maisemia ja muistella menneitä. Juomapuoli alkoi jo loppulenkistä osoittaa punaista, sillä keli oli (tukalan) kuuma varjossakin. Vielä kevyt avaava "revittely" 2:30min/km vauhilla Hankamäkeä alas ja eikun rantaan. Onnistuneen reenin jälkeen on mukava hypähtää raikkaaseen veteen ja vähän kylmäpalautella jäseniä. 

Hupulla tuulee

"Missähän me ollaan?"

Vauhdin hurmaa...

Sunnuntain toinen "treeni" tuli illalla kun seurattiin lätkän mm-finaalia porukalla. Voin sanoa että oli yhen jos toisenkin syke välillä korkealla kun taivasteltiin niiden puusilmien tuomioita. Kyllä pientä Suomea nyt sorrettiin oikein urakalla.

Maanantaina ei tullutkaan tehtyä muuta kuin lihaskuntotestit, tai no oikeastaan tein vaan loikat. 5-loikassa tulosheikennystä vuoden takaiseen 40cm... 

Tänään tiistaina sit räjähti pankki (siis kuvaannollisesti) kun juostiin perinteiset mk-testit. Sanottakoon suoraan kuten jokainen tätä lukeva jo tietääkin että en mä mikään tykki sileellä ole... vielä! Vanha ennätys 2000m testissä 6:54 parani reippaasti lukemiin 6:34. Viime testistä oli sen verran aikaa etten oikeen muistanu miten pitäisi juosta joten iskin vaan Matin peesiin. Menomatka tuntui hyvältä. Yritin vuorostani mennä keulille vetämään mutta Masa mattimaiseen tapaan kiihytti heti. Kääntöpaikalle kuitenkin spurttasin keulille ajassa 3:20. 1,3km kohalla oli vaikein paikka kun suuta kuivi kovasti ja tuntu että tulee oksennus. Onneksi tunne meni ohi ja eikun taistelua loppuun saakka. Joka ikinen kerta aiemmin olen hyytynyt loppuun eikä loppukiristä ole ollut puhettakaan (niko voi vaikka todistaa) mutta tällä kertaa tuntu kuin mahanalus ois ollut jalkoja täynnä kun 150 metriä ennen maalia irtosin. 

Legendaarisella 1000m Hankamäen nousulla (nousua 60m) ennätystulokset rukattiin myös uusille sekuntiluvuille, vaikka tuulikin paikoin kovasti vastaan. 6s parannusta ja uusi aika 3:50. Muistelin että paukusta on lähettävä täysiä ja "alkuloivalla" mentiinkin 3:10min/km mutta kyllä se vauhti ennen jyrkkää oli jo hiipunut. Matin kanssa leikittiin kissaa ja hiirtä kun vuoron perään ohiteltiin toisiamme. Mun vahvuusalueella eli jyrkällä yritin irtiottoa mutta tiukimman mäen hellittäessä Matti iski jälleen ohi revanssimielellä enkä enää loppukirissä pystynyt vastaamaan.

Harmillisesti tämä "kuntopiikki" jäi hyödyntämättä kisojen osalta, sillä huomenna koittaa paluu takaisin Kajaaniin ja mikäs sen mukavampaa kuin päästä (joutua) reiluksi viikoksi sotimaan Kainuun korpeen keskellä kisakautta... Seuraavan kerran kun tänne kirjoittelen alkaakin jo Jukola kolkutella ovelle (kuten myös kotiutuminen) ja veikkaanpa että tämäkin piikki on jo kääntynyt osoittamaan sinne toiseen suuntaan. 

Kunto nousussa...

... mutta harmittavasti en pääse vertaamaan sitä muihin. Nyt ois saattanu huippusuorituksella sm-keskimatkalla kolkutella jopa plaketin syrjää (tai sitten ei). Sen sijaan vietän auringonotto/reenintäyteisen viikonlopun tutuissa maisemissa Hankasalmella.

Alkuviikosta tuli oikea tehopläjäys. Maanataina juostiin kotiutuscooper Kajaanissa. Koko päivän tuntu järettömän uniselta ja väsyneeltä, varmaan vielä edellisen viikon mettäleirin takia. Lähin ilman mitään suurempia ennakkospekulaatioita juoksemaan ja iloiseksi yllätyksekseni pillin vihellyksen hetkellä olin taivaltanut 3380m. Se on 10m paremmin kuin koskaan aikasemmin. Hyvä aloittaa viikko enkkarilla!

Tiistaina matkustettiin Tikkakoskelle sotilaiden sm-maastojuoksuun. Edellisen päivän cooper oli vissiin avannu jalat oikein mukavasti ja 4km maastojuoksu taittuikin aikaan 14:16. Lopussa oli vielä massakiri, joka jäi meidän kajaanin urvien jäsenten väliseksi kamppailuksi ja heikostihan siinä mulle kävi. Loppusijoitus 16. Harvinaista kyllä nautin kisasta. Siis todellakin täysin pelkkä juoksukisa ja tämmönen peekoomättäjä nautti siitä. Tai ehkä se johtui muista, sillä aloitin rauhassa ja kun muut rynni alkumetrit niin pikkuhiljaa sai napsia selkiä kiinni sopivalla vauhdinjaolla ja voi pojat että se oli hauskaa tunne.

Maastojuoksun lähtöhässäkkä

Keskiviikkona se sitten oli: ampumasuunnistus. Lähdin ensimmäisenä metsään villipetojen syötiksi. Kun sain lähdössä kartan käteeni, yksi yleissilmäys riitti ja totesin heti että "jaa, tästä tulikin sitten ammuntakisa". Rata oli äärimmäisen helppo. Jotain rastireittitasoa!!! Olisin toivonut että jos kerta kisataan ampumasuunnistuksessa niin jotain roolia olisi myös sillä suunnistuksella. Alla kuva radasta. Virhettä tuli yht. 20s. Ja sitten se ammunta, makuulta osuin 2/10 ja pystystä 4/10. Yritin kyllä tihrustaa oikein tarkkaan makuun, mutta laikat ei vaan millään kaatunu samaan tapaan kuin reeneissä. Pysty oli jo edes sinnepäin. Olin lopulta 7. reilu 4min kärkeen. Ja kukapa muukaan se kärki oli kuin Tuukka. Hyvähyvä! Saatiinpahan voitto Kajaaniin. Jotain radan helppoudesta kertoo se että muut mitalit meni ampumahiihtäjille... Jos nyt jotain "ruusuja" ratamestarille niin ainakin hän oli onnistunut ällistyttävän hyvin maksimaalisesti hyödyntämään alueen minimaalisen polkuverkoston ratasuunnittelussa. Taito sekin.

Sotilas sm-ampumasuunnistus

Illalla saavuin kisojen jälkeen Hankasalmelle ja pari juoksulenkkiä sekä Pasin liikkuvuusjuoksutekniikkaa on tullut tehtyä. Oudosti on tuo liikkuvuus armeijan syövereihin hävinny, mutta juoksu kulkee ennennäkemättömän hyvin. Varmaankin 4 viikon hyvä 70 tunnin reenisetti höystettynä viime viikon "turhat kilot pois" -teemaisella kärvistelymettäleirillä sai aikaan erittäin tavoitellun ilmiön - Superkompensaation. Elikkä nyt siis ois mies kunnossa, mutta seuraava näytönpaikka vasta Jukolassa... No, pitää kerrankin vain nauttia nyt itse juoksusta! Loppuun erään "kuuluisan" ajattelijan kuuluisa lainaus:

"Paras näyttö kunnostaan on, ettei anna näyttöä ollenkaan" -JS

Ei mitään uutta auringon alla

Tovi on vierähtänyt viime tekstistä. Siihen on hyvä syy: eipä ole järin ollut mitään kerrottavaa. Oon eleleskellyt tämmöstä ihan "perusarkea" mulle. Reilu viikko sitten loppui kahen viikon Säkylän suunnistusleiri seinäjoella käytyihin ampumasuunnistuksen sm-kisoihin. Tuomisina H20 sarjan 4. sija sprintistä ja sm-hoppeeta pitkältä. Kuluneen viikon olinkin sitten lähes kokonaan metässä. Allekirjoittanut yritti parhaansa mukaan totutella 9 viikon "vapauden" jälkeen tähän perusarkeen eikä maanantaina puskan takaa tullut tieto siitä että toimisin yksin joukkueenjohtajana koko mettäleirin ainakaan helpottanut asiaa. No haasteet on tehty voitettaviksi ja voi että perjantaina kun kävin hakemassa sotkusta matkaeväät (lue: 3 berliininmunkkia) ja istahdin VR:n kyytiin niin oli voittajafiilis!!

Onneksi en sairastunut siellä metässä vaikka suomen kesä parhaansa mukaan yrittikin tartuttaa mut. Keskiviikkona nimittäin tuli aamu kolmesta iltapäivään saakka lunta siinä kuuluisassa vaakatasossa. Eikö nyt pitäis olla jo toukokuu...?

Eilinen pyörän ulkoilutus

Mitäs muuta mun arkeen on sit kuulunu? No pääsykokeisiin lukua, lukua ja vähän vielä lukua. Herkuttelua ja mässäilyä, välillä vähän myös lenkkeilyä. Ja tietysti jotain epäonnistakin aina mahtuu mukaan. Nimittäin enpähän sit osallistu tänä vuonna sm-keskimatkalle, kiitos Irman (ainahan se on ollut mobiilisesti täys susi mutta...). Ilmottauduin viikko sitten mobiilisesti kisoihin ja hetken tappelun jälkeen sain ilmoittauduttua irmassa kisaan ja loppuun tuli vielä tuttu teksti "ilmoittautumisesi on hyväksytty". Eipä sillä kertaa enää tullut tarkastettua että oma nimi löytyy listalta, sillä luotin että se ilmoittautuminen myös on hyväksytty. Nyt perjantaina katoin että kappas, mun nimee ei löydykään listalta. Laitoin viestiä, mutta eipä siinä myöhässä enää auta ilmottautua sm-kisoihin. Lokitiedoista tarkastettiin että olin kirjautunut sisään sunnuntaina, mutta ilmottautumista ei näy. No eipähän tarvitse löytää omaa nimeään myöskään tuloslistan häntäpäästä... 

Tulevana tiistaina olisi Tikkakoskella sotilaiden sm-maastojuoksu ja keskiviikkona sotilaiden sm-ampumasuunnistus. Siitä tuleekin sitten jännä kisa, kun puoli vuotta ollaan määrätietoisesti Kajaanissa siihen harjoiteltu. Saa nähä tuleeko kisasta Kainuun dynastian keskinäinen kamppailu vai yllättääkö joku musta hevonen? Mikä on Savolaisen ampumakunto ja kuinka paljon Saari pummaakaan? Entä löytääkö allekirjoittanut napsut kohdilleen vai jatkuuko Senttulan voittoputki? Vai taktikoiko Räsänen sittenkin oikein ja satsasi salaa vain näihin kisoihin? Se selviää keskiviikkona!!

Loppukevennykseksi mainittakoon vielä miten hyvin mää osuin niissä viime ampumasuunnistuskisoissa. Sprintti 9/10 ja pitkä 13/20... Ja nuo oli sit sakkokierrosten määriä...